Arhinmäkiparadoksi

En kannata presidentti-instituutiota ja haluan lakkauttaa sen. Asioiden henkilöityminen tai yhdelle henkilölle keskitetty valta ei ole hyväksi maalle. En kuitenkaan lakkauttaisi, jos se kasvattaa hallituksen valtaa entisestään. Parlamentti eli edustuksellinen demokratia olis hallitusta parempi lisävallan käyttäjä, paras olisi kansalaiset suoran demokratian avulla.
Äänestysikäraja pitäisi laskea 16 vuoteen. Tai antaa jokaiselle nuorelle edes 0,5 ääntä, nykyisen 0 äänen sijaan. Emme ennen äänioikeuden laajentamista vuonna 1906 varmistaneet jokaisen, kuten vaikkapa naisten, osaavan varmasti käyttää uutta äänioikeuttaan 100% oikealla tavalla. Muutos tapahtuu uskomalla siihen ja ihmisiin sekä tekemällä työtä.
Kannatan Paavo Arhinmäkeä presidentiksi, mutta en pidä vaalien henkilöitymisestä. Jos ihminen kontrolloi järjellään kaikenlaisia psykologisia ja biologia impulsseja, niin miksi emme toimisi samoin presidenttiä valittaessa? Ihminen on perverssiyteen asti toimiva vertailija, varsinkin toisten ihmisten suhteen ja valinnat mielellään personoidaan. Mutta persoonalla, parisuhdetilanteella tai vaikka joillain vitun kakkuresepteillä ei pitäisi olla mitään tekemistä rationaalisen äänestysvalinnan suhteen.
Kannatan (vastentahtoisesti ehdokkaaksi suostunutta) Arhinmäkeä, mutta en halua olla mukana missään Paavo-hurmoksessa, jossa mummot pitkin suomenmaata äänestävät kaunista poikaa. On hienoa huomata, että Paavo pitää myös yksityiselämänsä erossa politiikasta eikä esimerkiksi yritä ratsastaa puolisollaan presidentiksi. En haluaisi pönkittää kenenkään henkilökulttia. Kiukuttaa koko tilanne.
Teen siis kuten jokainen pikkuporvarillinen anarkisti: puran kiukkuani somessa ja kirjoittamalla tämän blogin.
Toisella kierroksella järkevien vaihtoehtojen (Arhinmäki, Biaudet, Haavisto) puuttuessa äänestän ehdokasta, joka olisi mahdollisimman tehoton ja epäuskottava niin Suomessa kuin ulkomailla. Silloin valintani kohdistuu Lipposeen tai Väyryseen eikä Niinistöön. Soinia en missään tapauksessa äänestä, koska hänen voittonsa olisi näkyvä tunnustus persuille ja rasismille. Soinille presidentin asema olisi poliittisesti helppo alusta populistisen myrkyn levittämiseen.

Kapitalismi tekee meistä kaikista hiljalleen raakalaisia

Siinä pöydällä se lojuu, nettitikku, tuo operaattoreiden suuresti mainostama mobiili-internetyhteys. Sääli vain ettei se oikeasti ole tarkoitettu toimimaan kaikilla. Kapitalismin lakien mukaan operaattoreiden ei kannatakaan valita toimivaa, viimeisteltyä ja luotettavaa, vaan valita ja tuoda markkinoille se halvin kohtuullisesti toimiva optimoiden myyntihinnan, tukikustannusten ja valitusten suhteen. Heidän onnekseen ihmiset ovat usein hiljaa, pitävät suunsa kiinni ja häpeävät hiljaa tietoteknistä osaamattomuuttaan. Näin sitä rahaa tahkotaan osakkeenomistajille.

Vanhempi sukupolvi onkin kouluissa ja kodeissa henkisellä ja fyysisellä väkivallalla kasvatettu kuuliaisiksi, kilteiksi ja huomioimaan muut. Mutta tässä raaemmassa kapitalismissa kasvanut nuorempi sukupolvi on tottunut valittamalla vaatimaan oikeuksiaan.

Hyvä niin, ja liikeyritykset kuuluukin laittaa kovilla ja kilpailuttaa – myös eettisin perustein. Ongelmaksi muodostuu saman valittamisasenteen jatkuminen läpi kaikkien elämän sektorien valtion palveluista vapaaehtoisiin kansalaisjärjestöihin ja ihmissuhteisiin.

Kapitalismi tekee meistä kaikista hiljalleen raakalaisia.

Joskus nimen käyttö nostaa nettikeskustelun tasoa

Jyrki Kasvi hyvin summaa anonymiteetin tärkeyttä vapauden ja demokratian kannalta elokuisessa blogissaan. Nämä hyvät perustelut eivät ole ristiriidassa nimen tai rekisteröidyn nimimerkin käytön tarpeellisuudesta joillain yksittäisillä keskustelufoorumeilla keskustelun tason parantamiseksi. Monissa tilanteissa Kasvin mainitsema demoagogian torjunta jopa edellyttää tätä.

Luonnollisesti tämä riippuu vahvasti keskustelufoorumin aiheesta ja kontekstista. Yleisluontoisilla areenoilla vapaus kirjoittaa nimimerkin takaa on oleellista, niin myös esimerkiksi diktatuurien alla elävien keskusteluissa. Kuitenkin taas omien blogieni kommenteissa edellytän rekisteröityä nimimerkkiä tai mieluiten oman nimen käyttöä voidakseni nostaa keskustelun laatua ja vastata lain minulle asettamasta moderointivelvollisuudesta.

Nimettömien kommenteille pitää olla netissä aina tilaa, samoin niitä voi vapaasti blogini keskusteluun linkittää. Lupaan myös tarjota halukkaille anonymiteetin, jos he sitä minulta erikseen pyytävät ja tunnistautuvat. Lupaan silloin välittää heidän kommenttinsa ja kunnioittaa heidän yksityisyyttään. Edellytän tässä tapauksessa perusteluja nimimerkin käytölle.

Pidän kuitenkin tätä enemmän teknisenä ja tapauskohtaisena ratkaisuna. Sananvapaus on arvona kiistämätön ja sen ollessa uhattuna saa moderointikin väistyä.