Yleinen, normaali, hyväksyttävä – luonnollinen, luonnoton, yliluonnollinen

Normaali -sanalla on kaksi merkitystä eli se voidaan johtaa sekä yleisestä että hyväksyttävästä (normi). Yhteiskunnallisessa keskustelussa johdetaan usein virheellisesti yleisestä ilmiöstä normaalin kautta hyväksyttävä ja edelleen tavoiteltava.

Esim. orjuus, rasismi tai vaimon hakkaaminen voivat olla tai ovat voineet olla yleisiäkin tapoja, mutta se ei tee niistä moraalisesti hyväksyttäviä tai yhteiskunnallisesti tavoiteltavia. Ilmiön yleisyydellä on roolinsa mietittäessa käytännön toimenpiteitä, mutta ei keskustelun periaatteellisessa ja moraalisessa osassa.

Poliittinen valta tai biologiset tai psykologiset impulssit eivät anna moraalista oikeutusta. Moraali kertoo mikä on oikein. Tieteellinen tutkimus selittää ja auttaa tarkemmin sen käytännön soveltamista. Tiede myös ohimennen selittää poliittista valtaa, moraalivalintojamme sekä biologisia ja psykologisia impulssejamme.

Toinen virheellinen päättelyketju on ilmiön määrittäminen luonnottomaksi ja toisen sen vastakohtana luonnolliseksi ja sitä kautta yleiseksi sekä hyväksyttäväksi. Esim. Darwinia on jo yli sata vuotta tulkittu tahallisesti väärin tiettyjen poliittisten tarkoitusperien pyhittämiseksi.

Olemassa olevat ilmiöt ovat luonnollisia, mukaan lukien sekä valtavirran että vähemmistöt, sattumat ja poikkeamat. Luonnollisuudessa ei luonnollisesti ole tarkoitusta. Osan luonnollisesta eli olemassa olevasta tiede on jotenkin selittänyt ja tämä selvitystyö jatkuu. Yliluonnollista ja luonnotonta ovat oikeastaan vain ihmisten itse keksimät asiat eli teoriat ja harhat, joille ei ole todisteita tai joiden olemassaolo on hyvin epätodennäköistä nykyisen tiedon perusteella.

Esimerkiksi homous ei ole luonnotonta, jumalien olemassaolo on yliluonnollista, ja ihmisten usko jumaliin luonnollista. Usko on myös yleistä ja siten normaalia – kuten myös uskonnottomuus on yleistä ja normaalia.

Mutta ovatko nämä ilmiöt normaaleja myös sanan normittavassa merkityksessä? Mitä nämä ilmiöt oikeastaan ovat ja minkälaisiin osiin ne hajoavat? Ovatko ne, tai mitkään ilmiöt ylipäätään, vastakkaisia vai haluammeko vain ihmismielessämme näin ajatella ja luokitella? Juuri tämän vuoksi tiede on mielenkiintoista ja tärkeää.

Vapaa-ajattelijat: "Kampin kappeli ei yhdistä vaan erottaa"

Helsingin Vapaa-ajattelijoiden esiin nostama epäkohta kaupungin rahoittamasta Kampin kappelista:

”Helsingin Kamppiin avataan tänään kappeli, jossa on mahdollista saada Suomen luterilaisen kirkon hengellisiä palveluja ja Helsingin kaupungin Sosiaalipalveluja. Helsingin vapaa-ajatelijat ja Suomen Vapaa-ajattelijain liitto pitävät kaupungin ja kirkon yhteishanketta ongelmallisena.”

Vapaa-ajattelijoiden jakama Pertti Jarlan sarjakuva esittää asian ongelmakohdat selkeästi:

Olisi sekä kirkon että kaupungin etu, että tällaisista selkeästi yhtä ryhmää suosivista kytkyistä luovuttaisiin. Se ei kuulu nykyaikaan ja on mm. vastoin perustuslain uskonnon ja omantunnon vapautta.

Olisi myös kristittyjen etu, että heidän uskonharjoittamisensa ei olisi konfliktissa kirkkoon kuulumattomien oikeuksien kanssa. Yhdenvertaisempi ja harmonisempi yhteiskunta on edelleen tavoittelemisen arvoinen – myös uskonvapauden kannalta.

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/50968-fingerporin-luoja-avuksi-uskonto-pois-kampista