Vanhuuden sisäinen ja ulkoinen yhdenvertaisuus yhteiskunnassa

Iäkkäämmät ihmiset ovat samalla tavoin erilaisia kuin muunkin ikäiset ihmiset ja heitä koskevissa asioissa pitää tämä monimuotoisuus huomioida. Kyse on esimerkiksi kulttuuri- ja terveyspalveluista omalla äidinkielellä.

Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää yhteiskunnassa olla luomatta keinotekoista roolitusta ja sen kautta vastakkainasettelua eri ikäryhmien välille. Pahinta varmaan olisi, jos jotkin poliitikot koittaisit asialla ratsastaa tai etujärjestöt kohtuuttomasti hyötyä.

(vaalilupaus osana http://www.valtaavanhuus.fi/ -kampanjaa.)

Kansallinen Mannerheim-fantasia

Historia ei ole yksi yhtenäinen tarina, vaan miljoonista äänistä ja mahdollisuuksista koostuva virta läpi ajan. Tapahtunutta todellisuutta tulee osata tulkita monipuolisesti eri näkökulmista ja todennäköisyyksistä.
Kuitenkin yksi surullisimpia ilmiöitä suomalaisen lähisotahistorian osalta on ollut valtion sodan aikana luoman propagandakuvan lähes suora hyväksyminen monien ”totuudeksi” sodista. Tiedättehän, lumipukuinen karski suomalaissotilas hiihtopartiossa, vaaleatukkainen ja sinisilmäinen nuori lotta tähystämässä vihollisen turmalintuja ja tuimakatseinen ylipäällikkö väsymättömästi kumartuneena karttojensa ääreen. En tietenkään tarkoita, etteikö näitäkin olisi (pienissä määrin) tapahtunut. Oleellista on kuitenkin tietää mitä kaikkea tapahtui, missä mittasuhteissa, miksi kehitys vuosikymmenten ajan johti sotaan, mitkä olivat kulloiset mahdollisuudet ja minkälaisia erilaisia kohtaloita ja näkemyksiä kuhunkin hetkeen liittyi, niin Suomessa kuin muualla.
Talvisotaan ja Mannerheimiin liitetään irrationaalisia ja uskonnollisia mielikuvia. Kuin Suomi olisi olemassa ainoastaan Talvisodan kiirastulimaisen puhdistuksen tuloksena, kuin meidät olisi niissä kohtalonliekeissä taottu sammoksi, Suomeksi. Ja että kärsimyksemme ja siten suomalaisuutemme suurin symboli olisi pyhimyksen asemaan korotettu ja kirkkojemme seinille ripustettu Mannerheim. Tuo ”suurin suomalainen”.
Kuitenkin tällaista tunkkaista nationalismia edistävillä kansalliskiihkoisille suomenluojille haitallista Mannerheimissa olivat hänen aatelinen taustansa ja ruotsinkielisyytensä. Jos Mannerheimin vain olisikin korvannut matalista torpista kohonnut suomenkielinen pellavapää niin riemulla ei varmasti olisi ollut mitään rajoja. Jospa Tuntemattoman Koskela olisikin vain ollut saatavilla tähän rooliin!
Mutta Mannerheimkin oli ihminen vain, joka mm. nukkui, söi, joi, paskoi, nai, suri, rakasti ja ajatteli. Hänestä kirjoitettu hyvin monia kirjoja, lähes kaikki kuitenkin tunteellista ja romantisoivaa roskaa. Yhtään kunnollista elämänkertaa hänestä ei ole ilmestynyt. Vielä. Toivottavasti tuleva uusi elokuva antaa mahdollisuuden tämän miehen ja historian monipuolisempaan ymmärtämiseen ja hahmottamiseen käyttämällä taiteen ja fiktion tuomia keinoja.
Mutta olisikohan tässäkin kiukkuisessa reaktiossa taas kyse siitä, ettei maailma ole vain yksinkertainen, tarkoituksenmukainen ja perisuomalaisilla totuuksilla sekä tarkoituksilla täytetty paikka vaan kaikki on hyvin paljon monimutkaisempaa, kaoottisempaa ja rikkaampaa kun siihen vain avoimin mielin tutustuu.
Ja ettet mahdollisesta pahoinvoinnistasi tai epäonnistumisistasi voi syyttää kuin sattumaa, lähtökohtiasi, omaa tarmoasi ja hyvinvoinnin kustannuksissa pihtailevaa oikeistoa. Mutta et ”neekereitä esittämässä marskia veronmaksajien rahoilla”. Hänen tarinansa uudelleenkerronta on lopulta kuitenkin vain kunnianosoitus hänelle.