Myydään: valtuustopaikka

Vaalien alla käydään keskustelua ehdokkaiden vaalibudjeteista ja pohditaan sitä, takaako isolla rahalla kampanjointi varmimmin paikan valtuustossa. Keskusteluissa on väläytelty esimerkiksi kattoja rahamäärälle, jonka yksittäinen ehdokas kampanjaansa saa käyttää: esimerkiksi tamperelainen Vasemmiston ehdokas Antti Ronkainen nosti vastikään tämän kissan pöydälle muutenkin erinomaisessa blogauksessaan. Vaalirahoitus on nykyisellään varsin julkista, joten kuka tahansa voi esimerkiksi helsinkiläisten ehdokkaiden ennakkoilmoitusten perusteella tehdä omat johtopäätöksensä rahan käytöstä vaaleissa.

Monelle on kuitenkin uutinen, että suurimmalla osalla puolueista jo ehdokaslistalle pääseminen vaatii rahallista satsausta. Näillä “ehdokasmaksuilla” rahoitetaan esimerkiksi puolueiden yhteismainoksia ja taataan siten puolueelle parempi näkyvyys katukuvassa. Idea saattaa kuulostaa demokraattiselta, mutta on tosiasiassa kaukana siitä: asettamalla tällaisia tullimaksuja puolueet karsivat tehokkaasti vähävaraisimmat pois listoiltaan.

Ehdokasmaksujen taso vaihtelee vaaleittain ja alueittain suuresti. Pikaisen googletuksen perusteella esimerkiksi Helsingin Vihreät perii näissä vaaleissa kandidaateiltaan 150 euroa, demarit 180. Pienituloiselle ihmiselle nuo ovat todella isoja rahoja, eikä liene tarkoituksena kannustaa ihmisiä pikavippeihin saadakseen pärstänsä vaalijulisteeseen. Eduskuntavaaleissa summat ovat vielä absurdimpia: viime vaaleissa Oulun piirissä kepulaisen oli pulitettava 5 000 (!!!) euroa listapaikasta, Uudellamaalla kokoomuslaisen jämpti tonni. Voi kysyä, onko tällä enää mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.

Kehitys näyttäisi ikävällä tavalla suosivan varakkaampien pääsyä valtaan. Haluammeko demokratian, jossa hyvätuloiset ostavat itselleen näyttävän julkisivukampanjan? Haluatko sinä antaa äänesi ajatusten vai sliipatun pari metriä korkean bussipysäkkimainoksen perusteella?

Ainakin Vasemmistolle on tärkeää, että kansalainen voi asettua vaaleissa ehdolle varallisuudestaan riippumatta. Siksi Vasemmistolla ei ole ehdokasmaksuja näissäkään vaaleissa. Sen, minkä mainostilassa menetämme, voitamme monipuolisessa ja laadukkaassa ehdokaslistassa. Ääni Vasemmistolle on ääni aidolle tasa-arvolle, jossa sisältö ratkaisee, ei ostettu julkisuus.

Mikko Pöri, ehdolla Helsingissä, vaalibudjetti n. 250 €
Elina Vainikainen, ehdolla Helsingissä, vaalibudjetti n. 200 €

Äänioikeus 14-vuotiaille

Eikö tunnu hyvältä ajatukselta? Mietipä vastapainona satunnaista otantaa 30-60 -vuotiaista. Ymmärtävätkö kaikki he mitä äänestäminen merkitsee? Eivät. Suhtauvatko he siihen tarvittavalla vakavuudella? Eivät. Onko tässä joukossa merkittävää eroa satunnaiseen otantaan 14-vuotiaisiin? Ei.

Nuoret tulevat elämään aikuisia pidempään yhteiskunnassamme, jolloin heillä on enemmän syytä vaikuttaa. Retorisesti voisi leikitellä ajatuksella jakaa äänimäärät tällä perusteella: 14-vuotiaalle 3 ääntä, 44-vuotiaalle 2 ääntä, 74-vuotiaalle 1 ääni jne..

Äänestäminen ei ole vahva vaikuttamiskeino edustuksellisessa demokratiassa. Tehokkaampia ovat poliitikan seuraaminen, puolueaktivismi, ehdokkuus ja päättäjänä toimiminen. Myös osallistuminen erilaisiin kansalaisjärjestöihin tai näkyminen uusissa sekä vanhoissa medioissa on tehokasta. Heikkoudestaan huolimatta äänioikeus antaisi nuorille mahdollisuuden puolustautua. Oli kyse sitten henkisestä holhouksesta alá vaikka Saulisedän niksipirkka-kamppis tai yhdenvertaisista työelämäoikeuksista.

Liian korkeasta äänestysikärajasta on myös muita näkyviä seurauksia päätöksenteossa. Esimerkiksi kansanedustajiemme keski-ikä on 49 vuotta ja ikärakenne muutenkin vinoutunut. Nuorten äänioikeus auttaisi korjaamaan tätä epätasapainoa paljon tehokkaammin kuin kiintiöt tai valistuskampanjat.

Meidän tulee mielessämme erottaa äänioikeus muista ikään sidotuista oikeuksista ja täysi-ikäisyydestä. Äänioikeuden ikäraja on myös jatkuvasti muuttunut eli vuonna 1906 rajana oli 25 vuotta, vuonna 1944 21 vuotta ja vuonna 1972 18 vuotta.

Demokratiaan kasvattaminen tulee nähdä jatkuvana kaarena. Lasten parlamentti eli 9-14 -vuotiaille suunnattu vaikuttamiskanava on hyvä esimerkki kuinka vaikuttaminen on luonnollista iästä riippumatta. Koulut voisivat tehokkaammin opettaa yhteiskunnallista vaikuttamista jos ne pääsevät tukemaan nuoria heidän ensimmäisissä äänestyksissään. Sosiaalisen kasvamisen puolesta nuoret kykenevät tekemään valintoja äänestämällä ja äänioikeus edelleen tukisi heidän kehittymistään.

Olen ollut partiossa 7-vuotiaasta lähtien ja jos siellä jotain olen oppinut nuorista niin sen, että heillä on valtava kyky ja potentiaali yllättää myönteisesti – jos heille annetaan mahdollisuus. Olen skeptisempi 40 v. pukusetien kyvystä myönteisiin yllätyksiin ja avauksiin, mutta uskon toki heihinkin.

Äänioikeus tukisi myös nuorten voimaannuttamista ja omistajuutta yhteiskunnasta. Se olisi käsin kosketeltava todistus kuulumisesta yhteisöömme – nykyisen erottavuuden tunteen sijaan. Mieleen tulee myös muutama muu ryhmä, joille lisääntynyt omistajuus ja voimaantuminen voisi tehdä hyvää.

Nuorten äänioikeuden kustannukset ovat olemattomat. Miksi ei?