Äänestämättömyys

Ajattelin hieman analysoida syitä alhaiseen äänestysprosenttiin. Kirjoitan kolme postausta, joista ensimmäisessä keskityn äänestämisen epäonnistumisen syihin, toisessa onnistuneen äänestämisen syihin ja kolmannessa esitettyihin ratkaisuihin.

Äänestyksen epäonnistumiseen on kolme pääsyytä.

Ensinnäkin äänestäminen on liian vaikeaa. Tämä voi johtua huonosta säästä, vaivalloisesta matkasta äänestyspaikalle, voimassa olevan henkilöllisyystodistuksen puutteesta, ajan puutteesta,  äänestystapahtuman pelottavuudesta tai muusta vastaavasta syystä.

Toisekseen annettu ääni on hylätty. Tämä voi johtua kyvyttömyydestä äänestyslipun täyttöön eli epäselvistä valintalistoista, unohduksesta äänestyskopissa tai huonosta käsialasta. Toisaalta se voi myös johtua sen tarkoituksellisesta väärintäytöstä, jonka motivaationa on joko halu äänestysprosessin tukemiseen tekemättä kuitenkaan valintaa ehdokkaiden välillä tai paljon todennäköisemmin tarkoituksellisesta protestista. Tarkoitus ei ilmene yksiselitteisenä, joten vaikka kirkkoveneiden piirtely äänestyslippuun on hyvin suomalaisen ujo tapa protestoida ei edustuksellisen demokratian mallimme sen vuoksi järky perustuksiltaan.

Tarkoituksellinen protestiääni on oikeastaan sama kuin kolmas vaihtoehto eli haluttomuus äänestää. Tätä voi aiheuttaa uskonpuute ehdokkaiden tai puolueiden suhteen, tunne yhden äänen merkityksettömyydestä, edellisten äänestyskokemusten tuottama pettymys, ymmärryksen puute vaihtoehtojen tai valintojen suhteen, uskonpuute äänestämisen vaikutuksesta oman tai lähipiirin suhteen, politiikan ja valintojen kokeminen liian monimutkaisia, tyytyväisyys nykyiseen tilanteeseen tai kasvuympäristössä opittu tapa olla äänestämättä.

Äänestämättömyys voi myös johtua sopivien puolueiden puutteesta, sopivien ehdokkaiden puuttumisesta listoilta tai siitä, ettei sopiva ehdokas erotu listoilta. Sopivien ehdokkaiden puuttumisessa on kolme pääsyytä.

Ensinnäkin halun puute mahdollisten ehdokkaiden osalta eli ei uskota yhden ehdokkuuden vaikuttavan asioihin, ei löydetä sopivaa puoluetta, pettymys aiempiin ehdokkuuksiin, ympäristön aktiivinen vaikuttaminen ehdokkuutta vastaan tai kasvuympäristöstä opittu kielteinen suhtautuminen ehdokkuuteen.

Toisekseen kyvyttömyys mahdollisten ehdokkaiden osalta eli varattomuus kustantaa riittävä kampanja tai maksaa ehdokasmaksuja, liian kiireinen elämäntilanne tai ehdokkuuden pelottavuus.

Kolmanneksi sopivien ehdokkaiden karsiutuminen puolueiden listoilta. Tämä voi olla seurausta aktiivisesta ja tarkoituksellisesta valinnasta puolueiden taholta tai passiivisemmin puolueen toimintamalleista. Aktiivisella valinnalla puolue voi tavoitella itselleen sopivaa jakaumaa erilaisista profiileista ja karsia puolueen linjoihin ja imagoon sopimattomia ehdokkaita. Passiivisesti voi puoluekoneisto piireineen ja paikallisjärjestöineen tuottaa ja kasvattaa tietynlaisia ehdokkaita, ehdokkaaksi pääseminen voi olla hankalaa ja esim. jäsenäänestysten takana tai ehdokkuuden mahdollisuudesta ja käytännöistä ei ole tietoa ajoissa.

Asevelvollisuuden kansantaloudellinen hinta

Nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa etsitään säästökohteita. Usein näennäisen ”pragmaattisesti”, mutta lähinnä kuitenkin omien ideologioiden ja etujen edistämiseksi. Esimerkiksi opintotukea halutaan vähentää, mutta valtion-  ja kansantalouteen monin kerroin enemmän vaikuttavat, kuten esimerkiksi elinkeinoelämän tuet, asevelvollisuus ja valtionkirkko, saavat olla rauhassa.

Eero Vassinen on kandidaatintutkielmassaan (Aalto-yliopisto, 2011) on laskenut yleisen asevelvollisuuden kansantaloudellista hintaa ja toteaa loppupäätelmässään mm.:
“In my opinion, the evidence against the draft is so overwhelming that it is puzzling why we still use [it], especially to such excess. Plain and simple, the Finnish draft is unambiguously more costly to our society than an all-volunteer force would be and all non-economic arguments have mainly to do with just holding up the political status quo.”

Kanditutkielma on opinnäytetyö alemmasta korkeakoulututkinnosta ja siten ymmärrettävästi menetelmällisesti heikohko, mutta kuitenkin tutustumisen arvoinen. Tutkielma antaa mielestäni hyvät perusteet väitteelle yleisen asevelvollisuuden kohtuuttomasta hinnasta kansantaloudelle.

Riski aseellisesta konfliktista on aina olemassa jonkinlaisena. Minkäänlaista uhkaa Suomeen ei kuitenkaan kohdistu, vaikka esimerkiksi Suomenlahden strateginen merkitys on kasvanut mm.kaasuputkihankkeiden myötä. Maan puolustamiseen käytetty rahamäärä tulee suhteuttaa uhkakuvaan ja taloudelliseen tilanteeseen. Vapaaehtoisuuteen perustuva valikoiva asevelvollisuus Ruotsin, Norjan ja Saksan malliin olisi pragmaattisin ratkaisu nykytilanteessa. Ottaen huomioon veteraani- ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöjen suosion innokkaita harrastelijasotilaita varmasti löytyy.

Asevelvollisuuden suorittamista pidetään perinteisesti isänmaallisena. Isänmaallisuuden käsite on kuitenkin laaja ja usein poliittisena keppihevosena käytetty. Kapeassa merkityksessä se on usein hyvinvoivan kansanosan harrastus. Yli sata vuotta sitten ylioppilaat kiersivät maata keräten allekirjoituksia Venäjän tsaarille luovutettavaa adressia varten. Vedotessaan isänmaahan he saivat huomata monen tavallisen suomalaisen haluavan ensin leipää suuhunsa ja katon päänsä päälle, ja vasta sitten kuulevan kauniista isänmaallisista ajatuksista. Isänmaallisuus tuleekin nähdä laajassa merkityksessä pelkän kapean sotaisuuden sijaan. Isänmaallisempaa olisi esimerkiksi aseiden ostamisen sijaan ruokkia nälkäiset ja kodittaa asunnottomat.

Armeijan “kasvatuksellinen” arvo on hyvin kyseenalainen. Ei ole todistettu asepalveluksen ehkäisevän syrjäytymistä tai opettavan merkittävissä määrin sellaisia asioita, joita ei voisi kokonaistaloudellisemmin opettaa sen ulkopuolella. Suomifilmimäisen lapsellinen on myös käsitys armeijasta kunto- tai asennekouluna. Jos me haluamme jollain tavalla kasvattaa oma-aloitteisuutta tai parantaa kuntoa on siihen nopeampia, tehokkaampia ja kansantalouden kannalta parempia keinoja.

Useammin ja valitettavasti asevelvollisuus opettaa ihmisarvon halveksimista ja kasvattaa simputukseen. Asevelvollisuus onkin yksi osa yhteiskunnan nuoria kohtaan osoittamaa ylenkatsetta ja kuuluu samaan luokkaan vaatimusten kanssa, joissa nuorten oletetaan tekevän töitä palkatta tai halvalla, peräkkäin ketjutetuissa työsuhteissa tai joissa heidät asetetaan sosiaaliturvan suhteen eriarvoiseen asemaan. Asevelvollisuuden jatkuminen osoittaa osaltaan juhlapuheet syrjäytymisen estämisestä ja nuorison voimauttamisesta tyhjäksi pauhuksi. Esimerkiksi äänestysikäjan laskeminen 14 vuoteen antaisi nuorille mahdollisuuden puolustautua aikuisten harjoittaman syrjinnän edessä.

Isänmaan tulee osoittaa olevansa puolustamisen arvoinen kaikille, samaten armeijan tulee osoittaa olevansa käymisen arvoinen kaikille.

Kirjoittaja on kymmenisen vuorokautta vuodessa vapaaehtoisesti maakuntajoukoissa harjoitteleva reservin kersantti.