Liikennemuotojen retorisesta, keinotekoisesta ja tarkoituksenhakuisesta vastakkainasettelusta

”Pyöräkeskustelua on leimannut ajoittain vastakkainasettelu, jossa vuorotellen autoilijat, pyöräilijät ja kävelijät käyvät toistensa kurkkuun.” HS 14.2.2013.

Järkevintä olisi ajatella jokaista liikennemuotoa eli:

  • kävelyä,
  • pyöräilyä,
  • julkista liikennettä ja 
  • yksityisautoilua

siten, että niistä jokaisen pitää sujua ja sitä varten väylien pitää olla kunnossa.

Joissain tapauksissa parannukset yhdelle liikkumismuodolle voivat olla toisilta pois ja joissain tapauksissa ei. Liikenne on kuitenkin kokonaisuus, jossa minkä tahansa liikennemuodon sujuvoittaminen hyödyttää kaikkia liikkujia välineestä huolimatta.

Jos tarkemmin haluaa vertailla erilaisia parannuksia niin mielestäni se on hyvä esim. tehdä

  • ihmisten keskimääräisen liikkumisnopeuden,
  • kustannusten (yksityishenkilö ja julkinen),
  • ympäristön,
  • kansanterveyden ja
  • läpimenon kannalta.
Näiden kriteerien keskinäisestä suhteesta, minimi- ja maksimiarvoista sekä optimaalisesta tilanteesta voivat ihmiset perustellusti olla eri mieltäkin, ja tällaiset kriteeristöt luovat hedelmällisen pohjan keskustelulle.

Keinotekoista on ajaa ihmisiä toisiaan vastaan sellaisilla retorisilla harhoilla, että olisi esim. valittava lopullisesti ja sataprosenttisesti pyöräilyn ja autoilun välillä. Sellainen on vain moraalitonta riidankylvämistä ja valitettavasti joillain myös tapa tehdä politiikkaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s