Kuinka välttää moraalipaniikki keltaisen lehdistön otsikoinnista?

Eli yhteiskunnallisen keskustelun lyhyet ohjeet:

  1. Suhteuta tapahtunut tilastollisesti. (osallistuneiden henkilöiden määrä vs. potentiaaliset henkilöt, ko. tapahtumien määrä, mahdollisuudet, todennäköisyydet…)
  2. Hahmota asian yhteiskunnalliset kustannukset suuntaan tai toiseen. (valtion tai kunnan kokonaistulo – ja menorakenne, kansantaloudelliset kustannukset eli miten toiset skenaariot vievät rahoja suuntaan tai toiseen jne.)
  3. Muistele lainsäädännön asettamat ohjaukset ja rajoitukset tapahtuman suhteen.
  4. Kuvittele itsesi ko. henkilön tai henkilöiden asemaan. (unohda ylempi tai alempi sosiaaliluokkasi, tulotasosi, kohtuullisen ehjä ja onnellinen lapsuutesi jne.)
  5. Lue aiheesta tehtyä tieteellistä tutkimusta. (kvg)

Oletko vielä närkästynyt? Sitten voitkin antaa analyyttisemman ja rakentavamman palautteen tapahtuneesta.

Muista myös moraalipaniikin määritelmä.

Helsingin tietotekniikkajaoston jäseneksi

”…Viimeinen syksy
Byrokraatit virastoihin homehtukoon
teknokraatit näppäryyten sortukoon
aristokraatit nenäänsä venyttäköön
fallokraatit potenssin menettäköön…”
Pelle Miljoona
Helsingin Kaupunki perusti tietotekniikkajaoston ja valitsi minut jäseneksi. Olen innoissani, sillä jaostolla on hyvä mahdollisuus konkreettisesti vaikuttaa kaupungin toimintaan ja palveluiden tehokkuuteen ohjaamalla kohtia parempia it-järjestelmiä. Kokoluokka on suuri. Kaupungilla on n. 100 miljoonan euron it-budjetti (pl. Apotti) ja yli 750 erilaista toimialasovellusta käytössä. Kaupungin järjestelmillä on myös laaja (potentiaalinen) käyttäjäjoukko eli yli 40 000 virkamiestä sekä 600 000 kaupunkilaista. Kaupungin virastoilla on hallussaan myös paljon dataa. Kaikesta tästä meidän helsinkiläisinä tulee ottaa mahdollisimman paljon irti!
Jaoston tulee arvioida nykyistä it-päätöksentekoa kaupungin kokonaisuuden kannalta, kehittää kaupungin it-ekosysteemiä kokonaisuutena ja lisätä avoimen datan, rajapintojen ja lähdekoodin käyttöä.
Kaupunki ei voi enää nykyiseen malliin rahoittaa it-firmojen tuotteistamiskuluja maksamalla suljetusta lähdekoodista. Ostotoiminnasta syntyvät toimittajaloukut takaavat firmoille helpot rahat tuleviksi vuosiksi. Kaupunki ei voi jatkaa nykyistä politiikkaansa ja toimia lypsylehmänä pienelle joukolle hovihankkijoita, jotka toimittavat laaduttomia tai epäonnistuneita järjestelmiä, kuten 400 000 € Facta-Ahjo. Lisäksi kaupungin tulisi muistaa vastuunsa alan kehityksessä, sillä kaupungin laaduton ostaminen vääristää alan kilpailua ja heikentää alan laadun kehitystä Suomessa.
Jaoston tulisi antaa tukea lautakuntien it-päätöksenteolle. Liian usein lautakuntien jäsenet ymmärtävät tai haluavat ymmärtää varsin vähän it-järjestelmien hankinnasta ja elinkaariajattelusta. Seurauksena tuhlataan rahaa, luodaan toimittajaloukkoja, hankitaan laaduttomia järjestelmiä ja aiheutetaan hankaluuksia kaupungin it-ekosysteemille. Ei kuitenkaan ole välttämätöntä luoda kaupunkiin liian keskitettyä it-päätöksentekoa, sillä virastojen pitää tehokkuuden ja laadun vuoksi olla omien järjestelmiensä herroja.
Hankinnat liittyvät usein virastojen toimintamallien kehittämiseen, joka tapahtuu parhaiten askel kerrallaan, aina edellisestä oppien. Hyödyllistä olisi siirtyä iteratiivisiin hankintamalleihin ja uskaltaa kokeilla uusia asioita pienillä, mutta jatkuvilla panostuksilla. Iteratiivinen toimintamalli edellyttää virkamiehiltä halua kokeilla ja valmiutta onnistua tai epäonnistua nopeasti. It-järjestelmien hankintaa tuleekin helpottaa ja lisätä suurten ja kalliiden epäonnistumisten vähentämiseksi.
Ketteryyden karmivana vastaesimerkkinä HUS-hanke Apotti on kokonaisuutena pitkäkestoinen, hintava, vaikutuksiltaan sekä tekijäjoukoltaan hyvin laaja ja toiminnallisuuksiltaan monimutkainen hanke. Hankkeen riskien yhdistelmä on liian suuri etenkin ollakseen nykyiseen tapaan demokraattisen poliittisen ohjauksen ulkopuolella.
Apotilla voi olla ikäviä sivuvaikutuksia nykyisten sosiaali- ja terveyspuolen tietojärjestelmien toiminnalle ja kehitykselle, jollei Apotin aikatauluja, toiminnallisuuksien tarkempia kuvauksia ja tärkeysjärjestystä saada pian luotua. Tätä kuitenkin epäilen huomioiden hankkeen suuret riskit ja epävarmuudet. Huomioitava on, että etenkin sosiaalipuolen toiminnallisuudet ovat helposti lapsipuolen asemassa Helsingin ollessa niiden ainoa tarvitsija. Jaoston tuleekin parhaansa mukaan pienentää hankkeen riskejä ja haittavaikutuksia kaupungille.
Mutta, katsotaan mihin suuntaan jaoston työ lähtee ja kuinka hyvin kaupungin organisaatio osaa ottaa jaostosta parhaan hyödyn irti.

Nuoren aktivistinaisen takia järjestetyssä mielenosoituksessa kaikesta huolimatta erittäin rauhallista

”Greenpeace-mielenosoituksessa ainakin 500 osallistujaa – ”Erittäin rauhallista”” HS 5.10.2013 13:42

”Erittäin rauhallista”…

Huomioiden nyt vaikkapa vain kiakkavierasjuhlan ja tämän saaman uutiskohtelun, onko meillä Suomessa nyt jokin ongelma mielenosoitusten eli tämän länsimaiseen demokraattiseen perinteeseen kuuluvan sanavapauden ilmaisumuodon kanssa?

Että onko mielenosoitus nyt lähtökohtaisesti väkivaltainen ihmisiä ja omaisuutta tuhoava tapahtuma, tai muutoin ainakin jotenkin ikävä ja tuomittava juttu? Vaikka nimenomaan pitäisi tuomita passivisimi, ei aktivismia. Miksei otsikoida ”500 000 jäi kotiin mielenosoituksesta ja päätti osaltaan antaa arktisen luonnon tuhoutua”?

Myöskin nimenomaan nuorten naisten ”aktivismia” tuntuu monien etenkin populaarissa oikeistoissa olevan vaikea hyväksyä. Liian monelle tämä tuntuu olevan sytyke heteroseksuaalisille tytöttelyille tai jopa väkivalta- ja raiskausfantasioille. Että jos se sitten omaa huonoa oloa jotenkin helpottaa kun löytää jonkun jota alistaa ja halveksia, jonkun ”syyllisen”. Bonuksena oman peniksen käyttö ajatusprosessissa.

Vaikeiden asioiden ja maailman monimutkaisuuden ahdistaessa keskitytäänkin sylkykuppien ja vihankohteiden etsimiseen, vaikka kyse on omasta kyvyttömyydestä ja henkisestä laiskuudesta nähdä vaivaa asian selvittämiseksi. ”Miksi elinkautinen ei ole elinkautinen?” ”Miksi Afrikasta kotoisin olevia ihmisiä asuu Suomessa” ”Miksei jokainen kansakunta hoida omia asioitaan?” ”Miksi ihmiset ovat työttömiä?” ”Miksi EU on olemassa?” ”Miksi kaikki on niin monimutkaista ja vaikeaa?” ”Miksi on köyhiä ja nälkäänäkeviä ja toisaalta todella rikkaita?”

”Miksi en ymmärrä?” Oikein vihaksi pistää.