Suomen käsittelemättömät väkivaltatraumat

Sisällisodan valkoista terroria ei voitu läpikäydä, sillä 20- ja 30-lukujen valkoisessa Suomessa voittajien historia oli toisenlaista ja esim. Tampereen teurastuksesta vaiettiin. Vankileirin määrää ja suuria kuolleisuuslukuja kauhisteltiin ympäri Eurooppaa ja muuta maailmaa. Silloin ei ehkä voinut olla kovinkaan ylvästä kulkea suomalaisena ulkomailla. Sen sijaan, että olisimme katsoneet rehellisesti kauhutekoja tehneisiin omiin verisiin käsiimme loimme Vapaussodan uhrimyytin, jossa itsenäistyminen keinotekoisesti sidottiin sisällissotaan.

Talvisotaan mentiin seuraavaksi ja siitä sotasensuurin- ja propagandan jatkuvasti vallitessa Jatko-sotaan ja Lapin sotaan. Nämä kolme varsin erilaista konfliktia niputtuivat sotapropagandan toimesta samaksi jatkumoksi. Välirauhansopimuksen Suomessa menneisyys haudattiin nopeasti ja joukot kotiutettiin. Varottiin puhumasta mitään, mikä voisi ärsyttää Neuvostoliittoa, joten ei sitten puhuttu sodista, niiden eroista eikä sotapropagandan kuvaa purettu. Suomettumisen myötä tuli virallinen idänystävyyden liturgia, jonka alle jäi monille eloon sotapropandan näkemys asioista. 60-luvun radikalismin osittain ilmaa puhdistava avaaminen tylpistyi kuitenkin vasemmiston ja oikeiston välisen vastakkainasettelun ja kylmän sodan jalkoihin. Kummallakin puolella oli oma totuutensa sodasta eivätkä nämä kohdanneet.

Vasta Neuvostoliiton kaaduttua ja EU-jäsenyyden myötä alkoi suomettuminen varovaisesti murtua. Koivisto piti kunniavelkaa Inkeriläisille tärkeänä ja mahdollisti laajan maahanmuuton. Lipponen hehkutti kesän 1944 torjuntavoittoja. Ahtisaari nosti veteraanit keskiöön, kuitenkaan avaamatta kolmen eri sodan välisiä eroja. Ehkä hyvä kansallisen sovun suhteen, mutta hieman hankala historian tapahtumien läpikäymisen kannalta. Samalla ehkä meille on muodostumassa sotaveteraanit-itsenäisyys-liturgia àla 40-luvun sotapropaganda? Onko tämän liturgian tulkinta sodista jo liian pelkistetty, yksinkertaistettu, mantranomainen ja myyttinen?

Kuitenkin monia tärkeitä kysymyksiä yhteistyöstä natsien kanssa on avattu, samoin suomalaisten keskitysleirien toiminta Itä-Karjalassa osana muuta etnistä profilointia. Keskustelu ei tunnu kuitenkaan etenevän. Samoja 40-luvun sotapropagandan hokemia pidetään edelleen valideina historiallisina faktoina. Koska näitä ”sotapropagandafaktoja” eivät esitä nuoren sukupolven edustajat vaan hieman varttuneemmat kansalaiset sopiikin kysyä ”eikö koulussa opeteta mitään?” sijaan että ”eikö aikuisiällä opi mitään?”.

Eikä vielä olla edes päästy Tampereelle 1918.


Jääkärit – myös uhka Suomen itsenäisyydelle

Jääkärit olivat myös uhka Suomen itsenäisyydelle. Suomen itsenäisyyshän saavutettiin ilman sotaa ja ainuttakaan laukausta tai kuolemaa. Sisällissodan sytyttyä maahamme Saksan keisarikunta päätti tukea valkoisia lähettämällä joukkoja Suomeen. Samalla lähetettiin jääkäreistä noin puolet eli valkoisia tukevat. Toinen puolisko, jonka sympatiat olivat vasemmalla, jätettiin Saksaan. Osa heistä pääsi kuitenkin omin avuin taistelemaan punaisten puolelle.

Valkoiset ja saksalaiset voittivat sisällissodan, saksalaiset joukot jäivät maahan ja tynkäeduskunnan enemmistöllä päätettiin hankkia kuningas Saksasta. Samaan aikaan saksalaiset joukot olivat miehittäneet Baltian maat, Valko-Venäjän ja Ukrainan. Jollei Saksa olisi hävinnyt sotaa länsirintamalla olisimme hyvinkin mahdollisesti olleet osa saksalaista itämerenimperiumia ja itsenäisyytemme kyseenalaista.

Analogia on mielenkiintoinen myös Neuvostoliiton suuntaan siinä tapauksessa jos punaiset olisivat voittaneet sisällissodan. Sisällissotaa käyvä bolsevikkihallinto tuskin olisi kovin voimallisesti voinut painostaa Suomea osaksi Neuvostoliittoa, vaan olisi enemmin toivottanut demarien hallitseman Suomen hyväksi naapuriksi, kauppasaarron vuoksi paljon tarvituksi väyläksi ulkomaankaupalle ja jonkinlaiseksi suojaksi Pietarille. Tästä osoituksena Neuvostoliiton hyvin ponnettomat toimet Vienan ja Aunuksen retkien torjumiseksi ja Koiviston alueen käyttö brittilaivaston toimesta iskuihin Pietaria vastaan.

Tällainen hyviä naapuruussuhteita hoitanut demarisuomi tuskin olisi joutunut talvisotaan, jatko-sotaan tai Lapin sotaan, eikä natsi-saksallakaan olisi ollut Norjan ja Tanskan valtaamisen kaltaisia tarpeita tai mahdollisuuksia suunnallamme. Ei olisi mennyt Karjala eikä olisi tullut suomettumista.

Joka tapauksessa sisällissota oli suuri menetys suomelle ja altisti meitä talvisodalle. Yhtenäisempi ja tasapainoisempi Suomi olisi kyennyt uskottavammin hoitamaan suhteensa niin itään kuin länteen ja ehkä hieman paremmassa asemassa luovimassa II maailmansodan karikkoisissa virtauksissa.

Tässä on toki paljon avoimia kysymyksiä ja jossittelua, ja kuulen mielelläni kommentteja, argumentaatiota ja spekulaatiota aiheesta!