Julkisen sektorin it -ostamisen muutostarpeet kansantalouden ja työllisyyden kannalta

Valitettavien it-alan irtisanomisten myötä monet poliitikot ovat ehdotelleet erilaisia valtion toimia uusien työpaikkojen luomiseksi. En kuitenkaan pidä esimerkiksi valtionyhtiön perustamista järkevänä, vaan alan kehityksen ja kansantalouden kannalta tehokkaampi keino olisi julkisen it-ostamisen suunnan muuttaminen.

Nykyisellään massiivinen julkinen sektori ostaa usein mustalaatikkototeutuksena hallinnon ja lainsäädännön tarpeisiin erikseen räätälöityjä järjestelmiä, jotka käytännössä usein aiheuttavat toimittajaloukun. Julkinen sektori itse ostovaatimuksillaan tai pikemminkin vaatimusten puutteella ajaa toimittajia heikkolaatuisten ja liian räätälöityjen ratkaisujen tuottamiseen.

Suomessa on tietty joukko julkisen sektorin järjestelmien toimittamiseen erikoistuneita yrityksiä mikä osaltaan vinouttaa alan kehitystä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin n. 500 räätälöidystä ohjelmasta noin 75%:sta vastaa 20 (!) toimittajaa. Useamman vuosikymmenen toimituksista ja toimittajien liiketoiminnan kehityksestä voi jo silmämääräisesti päätellä ettei järjestelmiä ole aina hankittu aidosti vapaalla kilpailulla. Nämä hankinnat olisivatkin hyvä tietojenkäsittelytieteellisen tutkimuksen kohde.

Ohjelmistoyrityksen kannattaa minimoida softaan käytettävät kustannukset ja sitenkin maksimoida voitot. Kustannukset minimoidaan käyttämällä mahdollisimman pientä ja halpaa työpanosta ohjelmien kehittämiseen, mikä näkyy suoraan ohjelman heikossa laadussa. Voitot maksimoidaan mahdollisimman korkeilla lisenssi-, ylläpito-, ja palvelumaksuilla. Kun ostaja on toimittajaloukossa ei hän voi myöskään voi laittaa toimittajaa ahtaalle tai vaihtoon laadun vuoksi.

Osan vastuusta ohjelmistojen räätälöintitarpeesta saavat kantaa lainsäätäjät ja virastojen johto. Lait, säädökset ja virastojen prosessit tulee jatkossa laatia niiden ohjelmoitavuus ja automatisointi paremmin huomioiden. Olisi myös mielenkiintoinen tietojenkäsittelytieteellinen tutkimuskohde, että kuinka suuri osa julkisen sektorin ohjelmistojen vaatimuksista tulee suoraan lainsäädännöstä tai hallinnon säädöksistä.

Osa heikkolaatuisuudesta johtuu suomalaisten it-yritysten omasta heikosta laadusta ja myös suomen it-ammattilaisten heikosta osaamisesta. Puuttuva laajempi kansainvälinen kilpailu tai alan kansainvälistyminen nostaisi laatua. Toinen osa laatuongelmaa on it-koulutuksen osittainen heikko laatu, mikä johtuu osaltaan koulutusohjelmien liian suurista sisäänottomääristä ja siten osittain heikkotasoisesta oppilasaineksesta. Monelta osin it:n korkeakoulututkimus on onneksi kansainvälisesti laadukasta, joskin liian heikosti resurssoitua kokonaisuudessaan. Aiempina vuosikymmeninä suomalaisten suuryritysten atk-osastot ja siten myös järjestelmät oli huolella rakennettu pitkäkestoisella panostuksella henkilöstöön ja järjestelmiin. Monet puheet suomalaisesta kovasta it-osaamisesta rakentuvat tämän perinnön varaan. Valitettavasti yritysfuusiot, ulkoistaminen ja pikavoittojen hankkiminen kvartaalitaloudessa sopivat huonosti laadukkaan it:n kasvattamiseen.

Summa summarum: nykyisiä julkiselle sektorille räätälöityjä ja heikkolaatuisia softia ei voi menestyksekkäästi kaupallistaa ja julkinen sektori saa laaduttomia ohjelmistoja. Julkisen sektorin tulee haluta kehittää it-alaa myös oman ostamisensa kautta ja siksi ehdotan seuraavia toimenpiteitä

1. Luovutaan suomen kielen käyttövaatimuksesta ohjelmien toimittamisesta, kilpailutuksessa ja dokumentoinnissa. Suomi on hyvin harvinainen kieli, jolloin tämä vaatimus tehokkaasti estää kansainvälistä kilpailua markkinoillamme. Tällä ei ole mitään tekemistä ohjelmien käyttöliittymien kielen kanssa, johon nykyisellään tarvitaan suomen, ruotsin ja saamen lisäksi myös englantia, venäjää, viroa jne,. Julkisen sektorin tulee osata ostaa ohjelmistonsa englannin kielellä.

2. Edellytetään julkiselle toimitettaville järjestelmilta tarkempia laatukriteereitä. Näihin voisi esimerkiksi ainakin kuulua testiautomaation laaja (yli 75 %) kattavuus, alhaiset kompleksisuusluvut, vaaatimukset käytettävistä teknologioista, dokumentaatio, helpot ja verifioitavat käännös ja ajoprosessit, uusien versioiden jatkuva toimittaminen viikottain tai kuukausittain ilman käyttökatkoja ja joukko muita verfioitvia vaatimuksia käytettävyyden, suorityskyvyn, High availabilityn ja tietoturvan osalta.

3. Hankitaan kaikki ohjelmisto avoimen lähdekoodina ja kehittäjäyhteisön (community) kera. Tämä avaa molemminsuuntaiset ovet kilpailutukselle ja kaupallistamiselle, vähentää ylläpidon ja jatkokehityksen kustannuksia, parantaa mahdollisuuksia yhteenliittyvyyteen ja jatkokehitykseen, parantaa laatua sekä helpottaa ohjelmiston laadun varmistamista.

Julkinen sektori eroaa yksityisestä ohjelmistojen hankkijana myös tarpeidensa pitkäikäisyydessä eli julkiselle asetetut vaatimukset kansalaisten perushyvinvoinnista ovat olemassa pidempään kuin yritysten liiketoimintalinjojen tuoteideat. Samoin julkisella on paljon laajempi joukko käyttäjiä ja kiinnostuneita (työntekijät, kansalaiset, yritykset, muut virastot, yliopistot, kansalaisjärjestöt jne.), joilla on motivaatio tutustua ja osallistua yhteisten järjestelmien kehittämiseen. Julkisella sektorilla ei myöskään ole yritysten tavoin liikesalaisuuksia suojeltavina. Julkisen kannattaisikin avoimen lähdekoodin avulla ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti kansalaistensa ja yhteiskunnan potentiaalista.

Apotin päätöksenteko siirrettävä tietotekniikkajaostolle

Parempaa päätöksentekoa
Apotti on enemmän tietojärjestelmä kuin sotejärjestelmä. Helsingin osalta Apotin päätökset tekee kuitenkin sote-lautakunta tai sen virastopäällikkö:


”Saimme juuri Apotin hanketoimistolta tiedon, että alla mainittu päätöksenteko Apotin välikarsinnasta siirtyy elokuulle. Uusi päätösaika on 11.8. Uusi aikataulu mahdollistaa samanaikaisen päätöksen Helsingissä, HUS:issa, Kauniaisissa ja Vantaalla.”


”Apotti-järjestelmähankinnan kevään neuvottelut on saatu päätökseen ja hankkeen ohjausryhmä (puheenjohtajana apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty) on käsitellyt neuvottelujen tuloksen kokouksessaan keskiviikkona 18.6.2014. Ohjausryhmä päätti omalta osaltaan välikarsinnasta, eli siitä mitkä toimittajat valitaan jatkoon. Näille jatkoon valittaville lähetetään syksyn aikana lopullinen tarjouspyyntö. Tämä välikarsintapäätös tulee nyt jokaisen hankintaan osallistuvan tahon päätettäväksi. Helsingissä sosiaali- ja terveyslautakunta on 17.12.2013 (§423) delegoinut päätöksenteon virastopäällikölle.


Juha Jolkkonen tekee päätöksen ensi viikolla vs. virastopäällikkönä. Normaalin ottoharkintamenettelyn mukaisesti päätös tulee lautakunnan puheenjohtajan ottoharkintaan 1.7.2014.”


Poliitikkojen tehtävä ei ole toimia hanketoimistonkaan virkamiesten kumileimasimena, vaan haastaa ja arvioida tehtyjä valintoja. Tämä parantaa hankinnan laatua ja pienentää riskejä.


Sote-lautakunnan tietotekninen pätevyys on heikko. Lisäksi sote-lautakunnan haasteena on hyvin laaja ja monimutkainen tehtäväkenttä. Näistä syistä kohtuullisenkin kokoiset it-asiat jäävät lautakunnassa heikolle käsittelylle – puhumattakaan Apotin kokoisesta megahankkeesta. Vapaaehtoistyönä politiikkaa tekevillä on vain rajallinen määrä tunteja käytettävissä asioihin perehtymiseen. Lisäksi it-asiat ovat monella vahvimman osaamisalueen ulkopuolella.


Kaupungin kannattaisi siirtää Apotin päätöksenteko sote-lautakunnasta asiantuntevammalle elimelle eli tietotekniikkajaostoon. Jaoston, kuten myös lautakuntien, päätökset ovat luonnollisesti kaupunginhallituksen otto-oikeuden alaisia.


Poliitikoille enemmän it-osaamista ja -uskallusta
Poliitikot pelkäävät it-asioiden käsittelyä ja it-projektien ohjaamista, vaikka ne esimerkiksi fyysisen maailman rakennusprojekteja paremmin soveltuvat pätkittäviksi pienempiin osiin. Tällöin riskit ja kustannukset ovat paremmin hallinnassa ja vaatimukset toteutuvat varmemmin.


Poliitikkojen toivoisi näkevän hieman vaivaa ja lukevan edes yhden ohjelmistoja koskevan yleisteoksen, kuten esimerkiksi Ian Sommervillen “Software Engineering” (löytyy esim.) tai muutoin perehtyvän aiheeseen. Yliopistojen kurssit tarjoavat ilmaista ja avointa materiaalia ja opetusta. Kannattaa tutustua esimerkiksi Helsingin Yliopiston Tietojenkäsittelylaitoksen Ohjelmistojärjestelmien erikoistumislinjan kursseihin.


Apotti ei lähtenyt liikkeelle onnellisten tähtien alla
Jälkikäteen viisasteltuna Apotti meni liian suurena hankkeena liian helposti läpi poliittisen päätöksenteon. Tämä kritiikki koskee yhtäläisesti kaikkia puolueita. Valtuuston  Apotista käymä keskustelu kuvaa hyvin muutamien valtuutettujen sinänsä arvokasta yritystä ottaa hanketta haltuun tuoden joitain riskejäkin esiin, mutta osoittaa valtuuston yleisen kyvyttömyyden päättää tämänkokoisesta it-hankkeesta ja suhteuttaa sen eri tasoisia riskejä ja ulottuvuuksia.




Perusteellinen poliittinen seuranta?
Hyvä olisi arvioida kuinka hankkeen seurannan ja ohjauksen nykyiset prosessit toteuttavat valtuuston hyväksymää pontta:

“Hyväksyessään asiakas- ja potilastietojärjestelmäpalvelun hankintamenettelyn kaupunginvaltuusto kehottaa sosiaali- ja terveyslautakuntaa selvittämään, miten hankkeen perusteellinen seuranta järjestetään Helsingin sisäisesti.”.

Jo edellä mainituista syistä ei voida puhua laadukkaasta tai perusteellisesta seurannasta.

Holhousyhteiskunta vai anarkia?

Kesätoimitukset ovat viime aikoina olleet vauhdissa ja innolla luoneet mielikuvaa Suomesta järjettömänä holhousyhteiskuntana, kuten esimerkiksi Stara. Vaikka tällaisen ”tissiwau” -roskajulkaisun kritisointi populismista ja faktojen puutteesta onkin tuskin vaivan arvoista niin pari pointtia aiheesta kuitenkin.

Jokaisella lailla on sekä hyviä ja huonoja vaikutuksia ja nämä pitäisi suhteuttaa. Myös aika muuttaa tilannetta. Eduskunta lakeja säätäessään tuottaa monia teknisiä arviointeja niiden vaikutuksista ja pyrkii toimimaan systemaattisen loogisesti. Arviointeja tulee osata käyttää tarkoituksenmukaisesti – ei niiden taakse raukkamaisesti piiloutuen, kuten esimerkiksi Anne Holmlund (kok.) yhdenvertaisen avioliittolain edessä.

Jos Suomen 1186 laista (ei sisällä asetuksia, säädöksiä tai direktiivejä) vain kymmenkunta aiheuttaa tällaisia ongelmia on tämä todella marginaalinen ongelma, ja voisi jopa väittää että lakeja kannattaisi säätää nykyistä enemmän ja niistä olisi varaa tehdä vieläkin tiukempia – ihmishenkien pelastamiseksi ja yhteisen hyvän tehostamiseksi. Trololololooo.

Hyvä ja tarpeellinen kritiikki jää usein puolitiehen ja syytetään jotain mystistä kasvotonta virkakoneistoa, jossa ”tehottomat virkamiehet” tai joku epämääräinen ”hallitus” tai ”eurobyrokraatit”puhdasta ilkeyttään hankaloittavat kansalaisten elämää. Kaikenlaiset tällaiset väittämät tulisi perustaa tarkemmin johonkin vahvistettuun tietoon, ei mielipiteisiin.

Järjestelmäkritiikki pitää viedä loppuun asti ja aloittaa aivan huipulta. Jos haluamme vapaamman yhteiskunnan pitää pohtia voimmeko lakkauttaa enemmän autoritäärisiä instituutioita, voimauttaa ja vapauttaa virkahenkilöitä toimimaan enemmän oman parhaan harkintansa mukaan ilman ja lisätä demokratiaa. Mehän emme sitten oikestaan tarvitse tasavallan presidenttejä, valtionkirkkoa tai virkamiesten virkavastuuta? Voisimme tehdä kansaäänestyksistä sitovia ja käyttää monia muita suoran demokratian keinoja yhteiselomme sujuvoittamiseksi. Ehkä myös eduskunnasta ja hallituksesta tulisi ajan myötä yhtä tarpeeton kuin presidentti-instituutiosta on jo nyt tullut?