IT-politiikka, avoin lähdekoodi ja kansantalous

Eduskunta ei säädä haluamiaan lakeja tietojärjestelmien korkeiden muutoskustannuksen vuoksi ja hallitusneuvotteluissa torjutaan puolueiden vaatimuksia vedoten tietojärjestelmien rajoitteisiin. Vaalien alla kaikki puolueet tarjoavat kasvua nimenomaan IT:n kautta – antamatta kuitenkaan konkretiaa toiveilleen. Olemme IT-politiikan murroksessa, jossa jotkut poliitikot kamppailevat opetellakseen uusia käsitteitä kun taas toiset eivät edes yritä, ehkä haikaillen mennyttä. Menneeseen ei kuitenkaan ole paluuta, vaan muutos vain kiihtyy.


Käsitteet ohjelmistojen kehityksestä ja datasta eivät kuitenkaan ole uusia, vaan ovat vakiintuneet viimeistään 1970-luvulla. Silloin valtio panosti luomalla alalle uutta koulutusta niin yliopistoihin kuin opistotasolle. Esimerkiksi isäni kouluttautui datanomiksi ATK-instituutissa ja jatkoi sen päälle ekonomiksi kauppakorkeakoulussa. Äitini luki matematiikkaa ja tietojenkäsittelyoppia yliopistossa ja siirtyi sieltä suoraan töihin pankin atk-osastolle. Yksityinen sektori panosti alan pidempiaikaiseen menestykseen erityisesti koulutuksen ja henkilöstön osalta, työsuhteet olivat pidempiä, työntekijät sitoutuivat ja asiantuntijoita koulutettiin jatkuvasti myös töissä.


Jos joskus törmäätte maaseudulla erilaisten suomalaisten firmojen koulutus- ja kongressikeskuksiin, jotka nykyisin ovat tyhjinä tai toisessa käytössä, voitte aistia mennyttä aikaa. Panostus työntekijään tuotti tulosta ja esimerkiksi pankkien IT-osastojen kehittämä viitemaksujärjestelmä oli aikanaan kansainvälinen edelläkävijä. Puheet Suomesta IT:n edelläkävijänä juontavat juurensa näistä ajoista ja teoista. Sittemmin tilanne on muuttunut. Firmat kiinnittivät enemmän huomioita talouskvartaaleihin ja IT:stä tuli kustannuserä eikä uuden liiketoiminnan tai innovaatioiden lähde.


2010-luvulle tultaessa tietojärjestelmien ja datan merkitys yhteiskunnalle on moninkertaistunut. Lähes kaikki johtamis- ja asiantuntijatyö hallinnossa, johtamisessa, koordinaatiossa, asiakaspalvelussa ja kehitystehtävissä tehdään tarkoitukseen kehitetyillä tietojärjestelmillä. Esimerkiksi pelkästään Helsingin kaupungilla on käytössään yli 800 räätälöityä ohjelmistoa kaupunkilaisten tarpeiden ja kunnan velvoitteiden täyttämiseksi. Dataa kaupungilla syntyy arkistoitavaksi vuodessa arviolta 700 GT. Lähes kaikki päivittäiseen työntekoon tarvittava tieto on yhden tai useamman järjestelmän takana ja työnteon nopeus on usein suoraan riippuvainen järjestelmien käytettävyydestä. Kyse on valtavasta tehostumisesta ja monen rutiinitehtävän häviämisestä. Tietotekniikalla luodaan täysin uudenlaisia palveluita tai tuotteita nykyisiin tarpeisiin, jonka lisäksi tietotekniikka myös luo uusia tarpeita.


Tämä vaikuttaa poliitiikkaan. Poliitikot hyötyvät merkittävästi, jos ymmärtävät oman alansa tietojärjestelmien ja datan rajoituksia ja ominaisuuksia. Tämän ymmärryksen puute aiheuttaa nykyisin julkisille tietojärjestelmille vuosittain ainakin kymmenien miljoonien muutoskustannukset lakimuutoksien muodossa. Kyse on todennäköisesti suurimmasta eduskunnan työn aiheuttamasta piilokustannuksesta. Demokratiaa ei tietenkään tule tämän perusteella rajoittaa. Sen sijaan poliitikkojen tulee opetella IT-politiikkaa riittävästi hallitakseen maata kustannustehokkaimmalla tavalla ja hyödyntääkseen tehokkaasti IT:n avaamia mahdollisuuksia!


IT-politiikalla ja etenkin julkisella ostotoiminnalla on myös suorempaa kansantaloudellista vaikutusta. Vuosikymmeniä jatkunut käytäntö ostaa mustalaatikkojärjestelmiä avoimen lähdekoodin sijaan ja painottaa hintaa liikaa ohitse laadun ja elinkaariajattelun on synnyttänyt Suomeen paljon heikkotasoista IT-teollisuutta, kuten esimerkiksi otsikoissa usein esiintyvät Tieto ja Accenture, joilla ei ole kykyä kilpailla kansainvälisesti uusilla tuotteilla. Näiden yritysten kansantaloudellisesti tuhoisa liiketoimintamalli on maksimoida julkisen rahastus toimittajaloukkujen avulla ja tehdä laadullisesti keskinkertaista tai heikkoa softaa ilman elinkaariajattelua. Tämä osittainen monopoliasema ei auta yrityksiä tai niissä töissä olevia kehittymään kansainvälisessä IT-kilpailussa vaaditulle tasolle. Erittäin harvassa ovat tämän julkisen ostotoiminnan synnyttämät kansainväliset IT-menestystarinat. Toimittajaloukku on selkeästi myös toimitusloukku, sillä se sitoo paitsi ostajan niin myös toimittajan kädet ja tuloksena on heikkolaatuista softaa. Jonkin verran näitä tuotteita myydään muille suomalaisille kunnille, mutta siihen se sitten jääkin.


Tämän pitää muuttua.


Ratkaisuna on tehostaa markkinatalouden kilpailumekanismia ostamalla kaikki julkiselle tuotettu koodi avoimena lähdekoodina. Tällöin kilpailu firmojen välillä on tiukentuu tai oikeammin monopoliasemien ja loukkujen pirstoutumisen myötä normalisoituu. Asiakas voi helpommin vaihtaa toimittajaa, jos tämä jää syystä tai toisesta puutteelliseksi. Tämä pakottaa firmat nostamaan ohjelmistotuotantonsa ja palvelunsa laatua, jolloin niiden mahdollisuudet kansainvälisessä kilpailussa vastaavasti paranevat merkittävästi. Samalla työntekijöiden osaaminen kehittyy vaatimustason noustessa ja aivovaihto ulkomaiden kanssa lisääntyy. Toimittaja voi myös helpommin vaihtaa suuntaa eli siirtää tai myydä liiketoimintaansa eteenpäin.


Avoimen lähdekoodin päälle syntyy parempaa kilpailua kuin suljetun. Toimittajien ei kannata kilpailla koodin omistamisella, vaan koodiin liittyvällä asiantuntemuksella.

CA0Tj9UWYAAylh6.jpg
[insertcompanyhere] the world’s largest software company owns no source code!


Julkinen on yksityistä vieläkin paremmassa asemassa hyötyäkseen avoimesta lähdekoodista. Yritykset käyttävät paljon rahaa, kehittelevät palkitsemisjärjestelmiä ja palkkaavat erityisiä “yhteisöupseereita” luodakseen tuotteidensa ympärille IT-ekosysteemeitä ja yhteisöjä. Julkisella nämä yhteisöt olisivat valmiina ja motivaatiokin olemassa – hyödynnys on kuitenkin pientä. Modernit tiiviit kaupunkiyhteisöt ja internetin kautta toimivat verkostot ovat se tila, jossa avoimen lähdekoodin, datan ja rajapintojen ääreen voivat kaupunkilaiset, yritykset, virkamiehet, järjestöt kokoontua tekemään tehokasta ja kaikkia hyödyttävää yhteistyötä.

Jos kynnys kontribuoida julkisiin ohjelmistoihin on matala syntyy näissä tiloissa nopeita ja tehokkaita yhdessä tekemisen syklejä josta hyötyvät taas kaikki. Avointa lähdekoodia voidaan arvioida julkisesti, sitä voidaan paljon helpommin ja halvemmalla integroida toisiinsa, siihen voivat kansalaiset, firmat ja yhteisöt tuottaa lisäosia nopeammin, halvemmalla ja lähempänä lisätoimintojen tarvetta, jolloin myös laatu ja etenkin käytettävyys on parempi. Synergia nousee nopeasti eksponentiaaliseksi. Tuloksena saamme kustannussäästöjä, parempia palveluja, uusia yrityksiä ja tuotteita, myyntiä, tulosta sekä työpaikkoja.

Poliitikot hukkasivat kymmeniä miljoonia Apotti-hankkeessa

Anteeksi provokatiivinen otsikko, mutta tämä on riskinä juuri nyt kokoontuvassa sosiaali- ja terveyslautakunnassa. HUS:in hallitus päätti ottaa saman riskin jo eilen. Hyvä olisi jos Apotin hankintarenkaan jäsenet käyttäisivät omaa harkintaansa, miettisivät päätöksentekoprosessin meilekkyyttä eivätkä turhaan riskeeraisi veronmaksajien rahoja tai projektin onnistumista.

Apotin tarjouspyyntö eli vaatimusmäärittely ilmestyi viime viikolla ja nyt Apotin hankintarenkaan jäseniä eri kaupungeissa kiirehditään nopeaan ja siten liian riskikkääseen päätöksentekoon. Vaatimusmäärittely koostuu 49 dokumentista ja yli 2000 sivusta, joten materiaalin käsittely pelkästään poliitikkojen voimin on oikeastaan järjetöntä. Vaatimusmäärittelystä on jo tässä lyhyessä ajassa löytynyt useita virheitä. Todennäköisyys merkittäviin muihin virheisiin on siten korkea. Virheet nyt on halpa korjata, mutta tulevaisuudessa maksavat veronmaksajille moninkertaisesti.

Apottia on toki ”pyöritetty monia vuosia”, poliitikoilla varmasti on päätösväsymystä, mutta asioihin pitäisi silti jaksaa perehtyä rauhassa ja ajatuksella. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa vaatimusmäärittely pöydällä. Se pitäisi kunnolla teknisesti ja toiminnallisesti arvioida eikä ottaa hätäilyn vuoksi riskiä merkittävästä myöhästymisestä ja kymmenien miljoonien lisälaskuista.

On väärin väittää muutaman viikon viivästyksen nyt vaatimusmäärittelyvaiheessa ”maksavan 10m€” tms.. Keskustelussa esitetty väite perustuu kahteen nykyiseen järjestelmään tehtäviin lain vaatimiin muutoksiin, joiden kummankin alustava kustannusarviohaarukka on selkeästi pienempi kuin esitetty väite. Lisäksi muutoksissa on kyse myös yleisestä tehostamisesta, joka ehtii hyvin maksaa itsensä takaisin ennen Apotin käyttöönottoa. On myös syytä olettaa, että HUS:n tietohallinto on tehtäviensä tasalla ja kykenee Apotin edetessä päivittämään tilannekuvaansa aikataulusta ja kohtuullisesti hallitsemaan nykyisten järjestelmien elinkaarta eli sopimuksia, ylläpitoa ja alasajoa siten, että vaikutus kustannuksiin ja toimintaan on kohtuullisesti hallinnassa. Lisäksi sote-lainsäädäntö tulee jatkuvasti tasaisin väliajoin muuttumaan, jolloin myös ohjelmistojen muuttamiseen tullaan samoin väliajoin käyttämään rahaa – ihan Apotin aikataulusta riippumatta. Huoli tältä osin on siis perusteeton.

Perusongelmana on, että hanketoimiston laajan ja monimutkaisen työn laatua ei varmisteta mitenkään. Monessa paljon pienemmässä julkisessa hankkeessa käytetään paljon enemmän vaivaa päätöksenteon laadun varmistamiseen. Järkevä ja riskit huomioiva soten jäsen jättää siis asian nyt pöydälle tai tekee palautuksen, jotta voidaan ostamalla hankkia riippumaton tekninen arvio työn laadusta, ostaa dokumenttien julkisen keskusteluttamisen ja arvioinnin fasilitointipalvelua ja vasta näiden kommenttien perusteella tekisi arvion onko vaatimusmäärittely hyvä, oikeellinen ja ettei siitä puutu mitään oleellista. Tällä hetkellä ja tiedolla ei ole riittävää varmuutta laadukkaan päätöksentekoen tueksi.

Jos pitää myöhemmin löytää joku hetki, jossa Apotti epäonnistui (myöhästyi, kustannukset räjähtivät käsiin, toiminnallisuudet ovat väärin, jne.) nimenomaan sen takia, että se on julkisen tekemä hankinta niin tämä on juuri se hetki.

Ja virheen ovat tekemässä poliitikot, eivät virkamiehet.

Vastuu avoimen lähdekoodin käytön lisäämisestä on poliitikoilla – ei nörteillä tai asiantuntijoilla.

Julkisen ohjelmistojen hankinnan haasteet ovat erilaiset kuin yksityisellä: lait ja asetukset asettavat tarkempia ja yksityiskohtaisempia, mutta myös pidempiaikaisia vaatimuksia ohjelmistojen toiminnalle. Yksityinen voi vaihtaa liiketoimintamalliaan tehokkaasti, mutta millä julkinen esim. lopettaa syöpäpotilaiden hoidon kolmen vuoden määräajaksi? Lait rajoittavat siis julkisen dynaamisuutta ja julkisen toimintamallit ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaiset. Tämä antaa enemmän syytä käyttää avointa lähdekoodia ja ketterää kehitystä julkisella. Tänään tietotekniikkajaosto päätti lisätä avoimen lähdekoodin käyttöä kaupungin hankinnoissa. Avoin lähdekoodi tarjoaa julkiselle hyötyjä ainakin kustannusten, laadun, toimittajaloukkujen purkamisen, projektien hallittavuuden ja yhteensopivuuden suhteen.

Monet toimittajat pullikoivat vastaan niin avoimen lähdekoodin kuin avoimien rajapintojen toimittamisessa, koska pelkäävät aivan oikein vanhan toimittajaloukkuliiketoimintamallinsa puolesta. Itse uskon, että avoin lähdekoodi auttaa monia toimittajia nousemaan nykyisen julkisen IT-ostamisen osittain synnyttämästä laaduttoman tekemisen kuopasta ja laadulla kilpailemaan paremmin kansainvälisillä markkinoilla. Suomalaisen julkisen sektorin IT-ostamisen synnyttämät kansainväliset menestystarinat voidaan laskea yhden käden sormilla, jos sitäkään. Huomioiden suunnattoman käytetyn rahamäärän ei liiketoiminnan etua voida käyttää nykymenon oikeutuksena.

Vastuu toiminnan muutoksesta on poliitikoilla, joista monet vasta nyt opettelevat, että IT on enenevissä määrin normaali poliittisen päätöksenteon sektori josta pitäisi osata edes perusteet. Tätä ei ihan helpoksi tee IT:n fyysisen maailman insinööriprojektien logiikasta varsin poikkeava ja monesti moninkertaisesti monimutkaisempi mahdollisuus- ja seuraamusavaruus. Mutta opetella pitää yhtä kaikki.

Journalistit ovat poliittisten it-päätösten edessä lähes aina yhtä avuttomia kuin vanhan liiton poliitikot – ei osata yhdistää tilannetta oikeisiin poliittisiin päättäjiin, jolloin tarvittavaa painetta päätösentekoon ei synny. Pikemminkin poliitikko on päätöksenteon edessä usein varsin yksin haalimassa lähipiirin kaikentasoista nörttiä auttamaan edes perustason käsitteiden selventämisessä. Jos poliitikko on ahkera niin hän edes yrittää, mutta niin se ei aina mene.

Appelsinin väärää kiitollisuutta – naisten äänioikeus 1906 oli sosialistinaisten ansiota ja 1905 suurlakon seurausta

Naisten äänioikeudesta 1906 tulee kiittää sosialistisia naisjärjestöjä ja työväenliikkeen käynnistämää vuoden 1905 suurlakkoa ja  – ei sitä etteivät ”miehet olleet pelkkiä konservatiivisia änkyröitä”.

1900-luvun alussa Venäjän valtakunta natisi liitoksistaan, hävityn Japaninsodan seurauksena aloitettu suurlakko antoi käyttövoimaa monille yhteiskunnallisille uudistuksille eikä konservatiiveistä ollut enää salpaamaan ajan virtaa. Taistelu naisten äänioikeudesta Suomessa linkittyi taisteluun yleisen äänioikeuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Sosialististen naisjärjestöjen organisoituminen kysymyksen taakse nosti sen osaksi sosialistien eturivin agendaa.

”Teollisuuspaikkakunnilla naiset järjestivät laajoja kokouksia ja kulkueita. Tulkaa kaikki, joilla vielä on nuori sielu vaikka vanhemmassakin ruumiissa, niin vaimot kuin neitosetkin, keskustelemaan yhteisistä asioista! Joulukuussa 1905 tilaisuuksiin osallistui yli 20 000 naista 63 paikkakunnalla.”

Porvarilliset naisjärjestöt vastustivat äänioikeuden myöntämistä työläisnaisille, mutta halusivat sen kuitenkin itselleen.

”Asetelma oli omiaan häivyttämään äänioikeuskysymyksen sukupuoliluonnetta ja heikentämään porvarillisen naisliikkeen argumenttivoimaa. Niinpä sisaruusrintaman yhdistämiseksi suunniteltu kokouskin joulukuussa 1904 tuotti päinvastaisen tuloksen. Sen sijaan että tapaaminen olisi koonnut naiset sukupuolittuneen erillisvaatimuksen taakse, siitä muodostui kahden rintaman aggressiivinen välienselvittely, jossa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus nostettiin näkyvästi porvarillisen naisliikkeen äänioikeustavoitteen vastavaatimukseksi.”

Samat rintamalinjat tulivat esille vuosien 1904-1905 valtiopäivien käsittelyssä. Aatelis- ja porvarissäädyt vastustivat yleistä äänioikeutta ja samaten naisten äänioikeutta. Pappissääty asettui kannattamaan yleistä äänioikeutta, mutta vain miehille. Ainoastaan talonpoikaissääty asettui kannattamaan molempia.

Taistelu naisten äänioikeudesta osana yleistä äänioikeutta oli ensisijaisesti luokkataistelua. Kysymys oli sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta eikä pelkästä sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Vasta suurlakko 1905 ja työväenliikkeen johtamat mielenosoitukset sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta ajoivat säätyvallat luopumaan vallasta ja siirtymään demokraattisempaan yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen ja yksikamariseen parlamenttiin.

Sittemmin tämä työväenliikkeen käynnistämä uudistusten aalto tylpistyi porvarien harjoittamaan vastarintaan (mm. eduskunnan hajottaminen venäläisten kanssa, 8-tuntisen työpäivän vastustus ja kunnallisdemokratian epädemokraattisuus). Turhautuminen johti SDP:n sisällissotaan. Punaisten tappio sodassa aiheutti konservatiivisen valkoisen Suomen synnyn. Sotavankien joukkohautojen päälle rakennetussa ensimmäisestä tasavallassa ei työväenliikkeen punalippua saanut heilutella eikä oikeudenmukaisuus edistynyt. Uudistustyöhön päästiin takaisin vasta tämän hukatun vaiheen jälkeen.

Yhteiskunnalliset uudistukset eivät tänäpäivänäkään tapahdu ilman työtä ja taistelua. On erityisen harhaanjohtavaa kuvitella niiden tapahtuvan konservatiivien, eliitin tai patriarkaatin suopeudesta, joita kohtaan meidän tulisi nyt Appelsinin sanoin olla kiitollisia. Pah!

Käsiä ei siis tule liittää yhteen hartaan kiitoksen merkeissä, vaan osana vuosisataista edistyksen ja poliittisen taistelun velvoittavaa perinnettä puristaa käsi nyrkkiin taistelussa sosiaalisen oikeuden ja yhdenvertaisuuden puolesta.

Ei sotaa kansojen välille, ei rauhaa luokkien välille.

Lähteet:
http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/aanioikeus/artikkelit/suurlakko.htm
http://www15.uta.fi/koskivoimaa/valta/1900-18/aanioikeus.htm
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_%C3%A4%C3%A4nioikeuden_historia
https://johnriddell.wordpress.com/2015/03/04/finland-1906-the-revolutionary-roots-of-womens-suffrage-an-international-womens-day-tribute/
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/eduskuntaan_tai_lakkoon_