Olisiko vara Apottia kaatanut?

Helsingin Sote- lautakunta päätti kokouksessaan 9.4. tehdä päätöksen joka vie Apotin tarjouspyyntöä eteenpäin. Tässä postauksessa kuvaamme asian etenemistä poliittisessa käsittelyssä ja ilmaisemme vakavaa huolta suunnasta johon hanke etenee.

Mielestämme poliittinen päätös oli turhan hätäinen ja ulkopuolinen selvitys vaatimusmäärittelystä olisi ollut tarpeen päätöksenteon tueksi jo ihan hankkeen riskienhallinnan näkökulmasta. Nyt hanke etenee omalla painollaan ja poliitikkojen mahdollisuudet puuttua siihen ovat taas rajatummat.

Kovin moni poliittinen päätöksentekijä ei vastustanut arviointia sinällään. Enemmän pelättiin hankkeen hidastuvan tai jopa kaatuvan kokonaan. Mielestämme nämä uhkakuvat ovat paitsi vahvasti liioiteltuja myös selkeän poliittisesti motivoituneita. Ne kuitenkin kuvaavat hankkeen ongelmia oivasti: laaja kansalaiskeskustelu hankkeesta julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa nähdään uhkana ja siksi prosessi halutaan vain poliittisen tason läpi mahdollisimman nopeasti.

Missä ollaan nyt?
Kysymystä Apotin aikalisästä on IT-poliittinen ja sitä on syytä tarkastella puolueittain. Vihreät, Vas ja SDP ottivat Apotin tosissaan, kävivät keskustelua vaihtoehdoista, vaikka lopulta epäonnistuivatkin muodostamaan kantaa kysymykseen eli hajosivat äänestyksissä.

Sote-lautakunta paransi hieman aiempaa heikkoa otettaan (mm. päätöksenteon siirtämistä virkamiehille) Apottiin ja uskalsi hankintarenkaasta ja erittäin kovasta painostuksesta huolimatta jättää päätöksen pöydälle 24.3.. Pöytäys antoi tietotekniikkajaostolle aikaa kokoontua ylimääräiseen kokoukseen 7.4..

Tietotekniikkajaosto ei tarjonnut sotelle sen tarvitsemaa ohjausta osittain siitä syystä ettei juridisen näkökulman mukaan kaupunginhallituksen alainen jaosto oikein voi antaa lautakunnille suosituksia päätöksentekoon.

Toinen syy lienee se ettei jaosto välttämättä kokonaisuutena ole aivan tarpeeksi osaava keskustellakseen Apotti-luokan hankkeesta – erityisesti kun aikataulu asiaan paneutumiseen on tiukka. Konsensuspäätöksenteko mielestämme vesitti lausuntoa, mutta olennainen huoli siinä tuli kuitenkin esille:

“Kaupunginhallituksen tietotekniikkajaosto on aikataulun sallimissa puitteissa tutustunut Apotti-hankkeen teknisiin yksityiskohtiin.

Jaoston erityinen huolenaihe on, että hankkeen vaatimusmäärittelyn laadusta ei ole tehty riippumatonta alan asiantuntijoiden teknistä arviota. Jaosto ei ole saanut käyttöönsä hankkeen päivitettyjä riski- ja kustannusanalyysejä arvioinnin pohjaksi.

Lisäksi jaosto haluaa kiinnittää huomiota kaupunginkanslian valmistelemaan tietotekniikkaohjelmaan 2015-2017, joka sisältää monia suosituksia IT-hankintojen suositeltavista menettelyistä, joita ei kaikkia ole hankkeessa huomioitu.”

Tietotekniikkajaoston jäsenistä Lilja Tamminen (vihr.), Jouko Malinen (sdp) ja toinen tämän kirjoittajista eli Mikko Pöri (vas.) toivat esiin Apotin ongelmia kriittisesti ja halusivat teknisen selvityksen tekemistä ennen soten päätöksentekoa, kun taas muut vihreiden edustajat ja muiden puolueiden edustajat eivät katsoneet sitä tarpeelliseksi.

Nämä mielipiteet vaikuttivat suoraan sote-lautakunnan päätökseen 9.4., jossa palautusta ja teknistä selvitystä päätöksenteon pohjaksi esitti Jouko Malinen (sdp) ja kannatti Joonas Leppänen (vas.). Enemmistö vastusti teknisen selvityksen teettämistä eli vastaan äänestivät Maija Anttila (sdp) , Sirpa Asko-Seljavaara (kok.) , Gunvor Brettschneider (RKP), Sami Heistaro (kok.), Rene Hursti (ps), Miikka Merikanto (vas.), Laura Nordström (vihr.), Kimmo Parhiala (kok.), Hannu Tuominen (vihr.), Tuure Tuomas (vihr.).

Hätiköityä ja laadutonta päätöksentekoa
Kummastusta sotessa ja tietotekniikkajaostossa herättivät ne poliitikot, jotka väittivät lukeneensa nämä vatimusmäärittelyn 49 teknistä dokumenttia, niiden 1800 sivua ja kertoivat arvioivansa, että se on riittävän hyvä.

Kyse ei ole mistään lukion äidinkielenainekirjoituksista, jotka voi tarkistaa lukiessaan ja antaa punakynän sauhuta. Kyse on monimutkaisen ja moniulotteisen kokonaisuuden hahmottamisesta noin sadasta erilaisesta näkökulmasta projektinhallinnasta tietoturvaan ja kotihoidon työprosessista toimitussopimuksiin. Perehtymisen ja ymmärryksen puutetta osoittivat myös poliitikkojen itsensä julkaisemat hyvin lyhyet ja laadullisesti heikot huomiolistat.

Julkaistussa vaatimusmäärittelyssä oli myös selviä virheitä ristiinviittauksissa (kts. kuva yllä eräästä dokumentista) eikä näitä ilmeisesti oltu huomattu HUSsin hallituksessa eikä yhdessäkään toisessa kaupungissa. Tästä voisi päätellä ettei kukaan sadoista asiaa käsitelleistä poliitikoista ollut edes lukenut koko vaatimusmäärittelyä.

Tämä ei mielestämme heijastele niin huolellista päätöksenteon tapaa kuin toivoisimme.

Salailu, huono viestintä ja sometyhjiö
Esimerkiksi Apotin hanketoimiston kysymyksiä ja vastauksia dokumentissa vastataan kiirehtimistä poliittisessa päätöksenteossa koskevaan huoleen seuraavasti:

“Hanketta on ollut tekemässä n. 400 sosiaali- ja terveydenhuollon, ICT:n, prosessien, tietoturvan, terveyden- ja sosiaalihuollon hallinnnon jne. ammattilaista HUS:sta, Vantaata, Helsingistä, Kirkkonummelta ja Kauniaisista. Lisäksi on käytetty mm. VTT:tä, Aalto-yliopiston henkilöitä ja tehty läheistä yhteistötä VAKAVA-arkkitehtuuri ohjelman, Kuntaliiton, STM:n, THL:n ja muiden alan toimijoiden kanssa sekä keskusteltu useiden isojen hankkeiden johtajien ja asiantuntijoiden kanssa.” 

Tähän liittyen on pakko tarkemmin kysyä miksi
a) arvioinnin tulokset eivät näy työn laadussa ja
b) mikseivät arvioinnit ole julkisia ja avoimia?

Tämä liittyy laajemminkin koko hankkeelle ominaiseen salailun kulttuuriin, joka ei ole omiaan lisäämään poliittisten päätöksentekijöiden ja kansalaisten luottamusta hankkeeseen. Onkin pakko kysyä: mitä hankkeessa oikein salaillaan?

Hanketoimiston viestintämalli on jakaa tietoa niukasti ja ylhäältä alas. Heillä on twitter-tili, joka ei keskustele eikä virkamiehiä näy keskustelupalstoilla. Ohjenuorana tuntuu olevan, että mitä vähemmän keskustelua hankkeesta niin sen parempi. Erityisesti somemaailmaan tämä osuu huonosti ja Apotti on siellä erityisesti ammattilaisten silmissä epäonnistunut hanke. Pääosin keskustelijat ovat olleet IT-alan ammattilaisia, mutta joukossa on myös sosiaalipuolen ja terveydenhoidon ihmisiä. Toivottavaa olisi näiden ammattiryhmien herääminen keskusteluun.

Julkinen keskustelu

On hyvä, että Apotista halutaan keskustella. Erityisen kunniamaininnan ansaitsevat Aini Myllärin ja Tapio Järvenpään analyyttinen ja asiapitoinen keskustelunherättämiskampanja. Kiinnostaisi kuulla myös heidän mielipiteensä siitä, mitä he oppivat tästä poliittisesta päätöksenteosta ja poliitikkojen tavasta hoitaa isoa IT-projektia.

Suurin osa näkemästämme keskustelusta onkin ollut asiallista ja myös poliitikkojen pitää sietää jonkin verran asiantuntematonta huutelua. Asiattomuudet hoituvat internetin normaaleilla keinoilla eli huomautuksilla, moderoinnilla ja raportoinnilla.

Monella IT-osaajalla tuntuu kuitenkin olevan poliittisen vaikuttamisen keinot ja tieto (myönnettäköön monimutkaisesta) kunnallisesta päätöksenteosta hukassa ja vaikutus poliitikkoihin jää heikoksi sen vuoksi. Pieni opiskelu ja asiaan tutustuminen ei varmasti menisi hukaan. Tämä ei kuitenkaan vähennä esitetyn teknisen kritiikin arvoa tai anna poliitikoille tekosyytä olla oppimatta siitä tai tutustumasta siihen.

Hankkeen ajoitus vaalien päälle
Yksi relevantti kysymys on ajoitus. On erittäin optimistista toivoa asiallista päätöksentekoa samaan aikaan kun suurin osa keskeisistä poliittisista päättäjistä tekee vaalikampanjaa.

Tämä ajoitus – erityisesti kun se tapahtui samaan aikaan kun moni päätöksentekijöistä ryntäilee vaalikentillä ja ennakkoäänestyksen ollessa käynnissä – vaikeutti asian perusteellista käsittelyä. Monilla muilla politiikan aloilla isoja ja vaikeita päätöksiä ei ajoiteta vaalien alle. Toivomme, ettei IT-politiikka jatkossa ole tästä poikkeus.

Hankintarenkaasta johtuva demokratiavaje

“Kunnat (Helsinki, Kauniainen, Kirkkonummi, Vantaa) ja HUS muodostavat hankintarenkaan, jossa yhtenä sopijapuolena on myös KL-Kuntahankinnat Oy”http://www.hel.fi/hki/apotti/fi/Hankinta

Hankintarengas on yksi merkittävä este järkevän päätöksenteon tiellä. Hanketoimisto on suunnannut oman viestintänsä hankintarenkaan poliittisille päättäjille ja ohjausryhmälleen. Tämä on osasyy siihen, miksi Apotti vaikuttaa epäonnistuvalta hankkeelta kaupunkilaisten silmissä ja julkisessa keskustelussa etenkin sosiaalisen media puolella.

Kuntien yhteishankintoihin liittyy demokratiavajetta ja ongelmia. Olemme kirjoittaneet aiheesta jo aiemminkin. Päähaaste on jokaisen kunnan itsenäinen päätöksenteko. Tämä on kuitenkin mielestämme hyvä asia, koska kunnilla on oltava sananvalta omiin hankintoihinsa. Jos kuntien kesken syntyy erimielisyyttä, niin silloin poliitikkojen tulee vain tehdä työnsä ja ratkoa ongelmia. Poliitikkojen laiskuus ei saa olla esteenä laadukkaalle päätöksenteolle. Uskomme kaikkien kuntien haluavan parhaan mahdollisen järjestelmän.

Helsinki ei kuitenkaan voi hankinnoissaan olla muiden kuntien päättäjien vanki. Helsinki maksaa sadat miljoonansa toimivasta järjestelmästä.

Monien kaupunkien päätöselinten ja HUSin hallitutuksen aikataulu herättää kysymyksiä niiden käsittelystä. Tarjouspyyntödokumenteissa oli esimerkiksi selkeitä viittausvirheitä, joita ei ymmärtääksemme oltu ennen Helsinkiä huomioita missään kaupungeissa viittaa mielestämme siihen, ettei välttämättä yksikään päättäjistä ollut ehtinyt perehtyä vaatimusmäärittelyyn mielestämme riittävällä tarkkuudella.

Amerikkalainen lainsäädäntö poikkeaa pohjoismaisesta
Hankintamenettelyssä on vuorotellen suljettu erilaisia toimittajia pois ja jäljellä on vain kahden amerikkalaisen tuotteen edustus. Ne edustavat vähintäänkin osittain vanhentunutta teknologiaa ja ovat kehitetty sikäläiseen lainsäädäntöön ja yhteiskuntaan. Esimerkiksi amerikkalainen käsitys sosiaaliturvasta poikkeaa kuitenkin merkittävästi pohjoismaisesta. Eduskunta jatkaa tasaisesti sotea koskevaa lainsäädäntöään myös sote-uudistuksen jälkeen, jolloin muutoksia soten tietojärjestelmiin samoin tulee tasaisesti. Tarjolla olevia tuotteita kuitenkin kehitetään amerikkalaisten asiakkaiden ehdoilla. Tämä tarkoittaa meille epätyypillisenä asiakkaana ainakin korkeita muutoskustannuksia – jollei järjestelmä suorastaan estä lakien säätämistä.

Olematon hintakilpailu vain kahdella (yhdellä) tuotteella
Hankintakriteereissä painotetaan aivan oikein hintaa korkealle eli se muodostuu yksinään 40% valintaperusteista. Kuitenkin jos tarjokkaista jäljellä on vain kaksi tai kohta mahdollisesti vain yksi toimittaja ei voida olettaa 40% painotuksen toimivan halutulla tavalla ja ohjaavan hankkimaan veronmaksajien kannalta halvinta järjestelmää.

Poliitikot sotkemassa IT-asioita?
Kriittisiä näkemyksiä on esitetty siitä, että asian sotkivat nimenomaan poliitikot ja puoluepolitiikka. Ymmärrämme kuinka asian voi siihen sen enempää perehtymättä nähdä myös näin. Väitämme kuitenkin, että nimenomaan IT-poliitikan, puoluelinjojen ja läpinäkyvyyden puute johtavat huonoon pääätökseen.

Poliitikot keskustelivat asiasta liian vähän ja asialla oli turhan kiire. Puolueilla ei ole kovin tarkkoja linjoja (eikä niitä myöskään voi oletan kovin nopealla aikataululla muodostuvan) miljardiluokan hankkeesta, vaan äänestyspäätökset vähän turhan paljon riippuvat siitä, kuka sattuu olemaan paikalla kokouksessa. Vertailuna mainittakoon, että taloudellisesti ja toiminnallisesti 100 kertaa pienemmistä ja helpommista asioista väännetään puolueiden piirissä kuukausitolkulla. Inhimillistä ehkä, mutta ei hyväksyttävää julkisen päätöksenteon kannalta.

Kokonaisuudessaan päätöksenteon perustelut ovat äänestäjien aliarvioimista ja vaarallista projektin onnistumisen (aikataulu, budjetti) kannalta. Poliitikon pitää ymmärtää milloin tarvitaan lisäselvityksiä ja osata olla päättämättä vaikka siitä seuraisi henkilökohtaisia hankaluuksia. Päätöksenteon laatua ja läpinäkyvyyttä pitää Apotissa tästä parantaa selkeästi.

Jatkaako Apottia vai heittääkö kaikki lelut nurkkaan?
Hanketta pitää jokaisessa tapauksessa jatkaa ja retoriikka, jolla kaikki kritiikki kuitataan hankkeen pysäyttämiseksi on lähinnä retorista. Satojen erityisesti sosiaalipuolen vaatimusten tiputtaminen kuitenkin romuttaa monoliittihankinnan pohjan. Riskien- ja hankehallinnan vuoksi hanke tulisi nyt pilkkoa useampaan paremmin hallittavaan hankkeseen ja ensimmäisenä toteuttaa terveydenhuollon core-tarpeet.

Kalliista ja vanhentuneesta tuoteostamisesta IT-alan kilpailukyvyn tukemiseen
Pilkottuja hankkeita ja toiminnallisuuksia tulisi rakentaa iteratiivisesti ja ketterästi käyttäen myös ohjelmistokehitystyötä valmisohjelmien lisäksi. Myös olemassa olevien avoimen lähdekoodin ratkaisujen, kuten Veteran’s Affairs, käyttöä olisi suosittava ja oma kehitystyö julkaistava avoimena lähdekoodina. Nykyisten järjestelmien alasajokin askeleittain olisi taloudellisempaa ja turvallisempaa kuin nykyisellä kertarysäys-mallilla.

Valmiin ja teknisesti osittain vanhentuneen valmistuotteen ostaminen ulkomailta ei edistä suomalaisten IT-alan yritysten ja osaajien kehittymistä kansainvälisessä kilpailussa eikä siten tuo alalle kaivattuja ja oikeanlaisia työpaikkoja, menestysyrityksiä tai menestystuotteita. Tällä savupiipputeollisuushenkisellä julkisella ostopolitiikalla emme luo pohjaa tuleville nokioille, angrybirdseille tai supercelleille.

Mikko Pöri, Helsingin kaupungin tietotekniikkajaoston jäsen
Juho Lindman, Helsingin kaupungin tietotekniikkajaoston varajäsen

Poliitikot opettelevat IT-politiikkaa

Osallistuin salonkitenttiin ja kysyin IT-politiikasta ehdokkailta (kohdassa 1:42:47):


”Tässä puhuttiin aikaisemmin miten IT pystyy vaikuttamaan kansantalouteen myönteisemmin. Aika monessa puolueessa (on) sama litania että IT:ltä saadaan kasvua. Kysymys on miten me konkreettisesti saadaan (tämä) aikaan ja minkälaisilla valtion toimilla me voidaan vaikuttaa IT-alan kehitykseen ja siihen, että se vaikuttaa kansantalouteen. Marialla on justiinsa ollut toi Apotti-hanke pöydällä HUS:in hallituksessa, sä voisit erityisesti kommentoida sitä.”


Myönnetään, polveileva kysymys, jonka olisin voinut kohdentaa paremmin.


Maria Ohisalolle (vihr.) tuli Apotti-syntien (HUS-hallituksessa juuri päätöksenteossa) vuoksi aloitusvuoro vaikeasta aihealueesta.


Maria lähestyy kuvaamalla tiedonkeruun yhtenäistämisen ja hyvinvoinnin mittauksen tärkeyttä kansantalouden kannalta. Hän puhuu hyvin myös sähköisestä asioinnista, e-reseptistä ja turhan tekemisen poistamisesta IT:n avulla. Selkeästi oman osaamisalueen IT-hankkeet ovat tiedossa.


Tenttaan Mariaa vastaamaan nimenomaan IT-alan työpaikkojen sekä kansantalouden kannalta, ja hän viittaa siihen, että pitää se e-reseptikin rakentaa. Vasta-argumenttini on Apotti, joka todennäköisesti ostetaan ulkomailta eikä siten ”tuo yhtään työpaikkaa”.


Tämä on osaltani kärjistys. Tietenkin Apotti luo työpaikkoja, mutta ei niin paljon eikä sellaisia alaa ja kansantaloutta eteenpäinvieviä työpaikkoja kuin esim. järjestelmän hankinta ostamalla kehitystyötä loisi.


Apotista Maria lisäksi nostaa esiin huolia hankintahinnasta vähäisen tarjoajajoukon vuoksi ja perusongelmana sen, että yritetään tehdä liian isoa.


Patrik Gayer (rkp) kommentoi ja tuo hyvin pöydälle uuden näkökulman eli valtion ja kuntien heikon IT-hankintaosaamisen, johon panostaminen hänen mukaansa maksaisi itsensä hyvin takaisin. Olen samaa mieltä ja tästä pisteet Patrikille!


Petrus Pennasen (pir.) mielestä julkisten IT-hankintojen prosessi on ”täysin pielessä” ja hän kuvaa hyvin konkreettisesti ja kansantajuisesti ongelmaa (kannattaa katsoa, kohdassa 1:46:30). Lisäksi erityiset pisteet Petrukselle siitä, että räätälöity ohjelmistokehitys pitää tehdä avoimena lähdekoodina, jotta vältetään toimittajaloukut.


Matti Parpala (kok.) peesaa Patrikia hankintalainsäädännön ongelmista ja nostaa esiin, että melkein jokainen puolue haluaa säästää (kirj. huom. hullut!) tietojärjestelmistä ja tulkitsee sen tarkoittavan ”vähemmän tietojärjestelmiä”. Mai Kivelä (vas.) välihuutaa tähän ettei tämä ole Vasemmistoliiton linja. Matti ei pidä tietojärjestelmistä säästämistä järkevänä.


Muutoin Mai jatkaa että hankintalain puitteissa pitäisi IT-hankkeissa enemmän tehdä enemmän sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ohjausta, jonka kautta voisi tukea kotimaisia reiluja toimijoita. Tämä on hyvä uusi näkökulma ja pisteet (oman puolueeni jee!) ehdokkaalle siitä. Ei tosiaankaan ole yhdentekevää kuinka erilaiset ohjelmistot toimivat luonnon tai yhteiskunnan kannalta. Hyvä julkinen hankinta huomioi myös nämä mahdollisuudet, lopulta kyse on painotuksissa vaatimusmäärittelyssä.


Muutoin Main mukaan kilpailuvalttimme IT-alankaan työpaikoissa ei ole hinta, vaan korkea osaaminen. Lisäksi Main mukaan on tärkeää, että vakaa yhteiskunta tarjoaa suotuisat toimintaympäristön yrityksille, ja esimerkkinä Mai mainitsee Supercellin.

Lopuksi Maria tuo vielä esille Kanta-hankkeen tärkeyden ja Matti muistuttaa, että isotkin IT-hankkeet onnistuvat kun ne tehdään oikein.


Oman näkökulmani (voin olla hieman puolueellinen toki) kannalta Patrik, Mai ja Petrus olivat parhaiten kartalla siitä, mitä olisi tehtävissä valtion IT-politiikassa. Marian vastaus oli laaja, mutta punaista lankaa IT-politiikan kannalta ei tuntunut löytyvän. Matilla tuntui olevan jotain hajua, mutta vain vähän konkreettista tuotavaa pöytään.

Olisin toivonut huomioita alan koulutuksesta ja siitä, kuinka julkinen voisi oman hankintapolitiikkansa ja esimerkiksi avoimen lähdekoodin avulla kannustaa alaa laadukkaampaan toimittamiseen ja siten lisätä IT-alan kansainvälisiä menestystarinoita. Nykyisin julkinen IT-ostaminen tuntuu sitovan IT-firmoja heikkolaatuiseen tekemiseen kaksisuuntaisten toimittajaloukkujen kautta. Tämä ei haasta firmoja tai tekijöitä kehittymään kansainvälisessä kilpailussa tarvittavalle tasolle.

IT-poliitikasta pitäisi puhua enemmän, jotta IT-politiikka muuttuisi. Näissäkin vaaleissa.

Skripti sotepoliitikkojen kontaktoimiseksi Apotin vaatimusmäärittelystä

# ota reippaasti yhteyttä, toimi näin!
def kontaktoi_sotepoliitikkoa_apotista(aika=nyt):

#kun vielä ehdimme!
for aika < 9.4.2015 klo 16.15

#keksi asia
asia=keksi_asia(asia=”esim. Avoimista rajapinnoista: Koska pakolliset muuttuvat ajan myötä, miten on huomioitu joustavuus muokkaamisessa A)tekemisen B) kustannusten näkökulmasta?”)
asia_epäselvä=0

#selvitä asiaa dokumentaatiosta, ei hätää, se on loogisesti ryhmitelty :)
i=0
for asia_epäselvä==0 and i<49:
asia_epäselvä = lue_vaatimusmäärittelydokumentti(sijainti=http://www.hel.fi/hki/apotti/fi/Hankinta, dokumentti=i)
++i

#laita ymmärrettävä viesti päättäville poliitikoille, ja joo,
                #eivät lue keskustelupalstoja
                #eivätkä keskustele
                #eivätkä ymmärrä, jollei selitetä kädestä pitäen
lähetä_viesti_poliitikoille(
poliitikot=http://www.hel.fi/hki/sote/fi/P__t_ksenteko/J_senet,
asia=asia,
tekninen_selitys=”esim. Rajapintojen osalta erityisiin vaikeuksiin joudutaan kun x y z…”,
maallikko_selitys=”Hankalat rajapinnat aiheuttavat x kustannusta ja y käyttöhankaluutta aikajanalla z. Pyytäkää korjaamaan dokumentissa v kohta w muotoon u.”
)

#aika juoksee
aika=aika_nyt()

#tämä on tärkeää ja vaikuttaa voi kun muotoilee ja kohdentaa oikein
    return iloa_kansalaisvaikuttamisesta;

(Tässä on aika pitkä historia sitä, ettei suurin osa poliitikoista ymmärrä IT:stä mitään, lehdistö ei osaa konkretisoida IT-politiikkaa eivätkä IT-ammattilaiset osaa kohdentaa viestiään poliitikoille oikealla tavalla – ei ihme, että on vaikeaa, kallista ja epäonnistutaan usein.

Enkä usko, että kukaan tästä erityisesti nauttii kun kommunikaatio ja ymmärrys eivät kohtaa, mutta se ei nyt auta, kaikkien pitää vaan opetella.

Kiitos ja anteeksi.)

Apotti ja limoviikuna

Limoviikuna ei ollut uusi tai menestyvä kasvi. Se olisi voinut joutua poisheitetyksi, mutta otin sen itselleni. En ehkä olisi valinnut limoviikunaa itse. Kasveissa on kuitenkin kauneutta ja funktiota. Me tarvitsemme kasveja.

Huomasin limoviikunan ruukun olevan vanhanaikainen.

—————-

Apotin tarjouskilpailussa mukana ovat vielä sekä Epic ja Cerner. Muutaman tunnin päästä tietotekniikkajaostossa nähdäkseni arvioimme:

  • Onko vaatimusmäärittely hyvä tuollaisenaan vai mitä siinä pitäisi korjata? Pitäisikö vaatimusmäärittelyn laatua varmistaa jotenkin ennen päätöksentekoa?
  • Voimmeko sallia eri säännöt vaatimusten suhteen Epicille kuin muille (aiemmillekin) toimittajilla eli sallia vaatimuksen sosiaalipuolen valmiista järjestelmästä vaihtua kehitysprojektiin?
  • Mikä on peruste suuren vaatimusmäärän tiputtamisessa erityisesti sosiaalipuolen toiminnoista tässä vaiheessa hankintaa? Onko tällä vaikutuksia nykyisen monoliittisen hankemallin mielekkyyteen?

Omat vastaukseni näihin ovat:

  • Vaatimusmäärittelyssä on jo kohtuullisella työllä löytynyt huomattavia ongelmia ja materiaali tulisi riskien pienentämiseksi ja lisäongelmien löytämiseksi arvioittaa ammattivoimin. Päätöksenteon näin kalliissa hankkeessa pitää olla laadukasta ja perustua faktoihin. Materiaali on hyvin laaja ja sen arvioiminen pelkästään poliitikkojen voimin etenkin vaalien alla on mieletöntä.
  • Emme voi sallia tarjoajien erilaista kohtelua. Jos tuotekehitysprojektit sallitaan niin silloin ne pitäisi sallia kaikille. Hyvä olisi sallia kaikkien tuotteiden osalta ja tuottaa/tuotattaa avoimena lähdekoodina.
  • Satojen erityisesti sosiaalipuolen vaatimusten tiputtaminen romuttaa monoliittihankinnan pohjan. Riskien- ja hankehallinnan vuoksi hanke tulisi nyt pilkkoa useampaan paremmin hallittavaan osaan ja ensimmäisenä toteuttaa terveydenhuollon core-tarpeet.

—————-

Siirsin limoviikunan uudenaikaiseen altakasteluruukkuun.

Sijoitin limoviikunan ruukkuineen keskelle huonetta. Käteni ovat edelleen hieman multaiset.

Yleisradion mukaan aurinko nousi jo Utsjoella, mutta ei vielä Helsingissä.