Poliitikot opettelevat IT-politiikkaa

Osallistuin salonkitenttiin ja kysyin IT-politiikasta ehdokkailta (kohdassa 1:42:47):


”Tässä puhuttiin aikaisemmin miten IT pystyy vaikuttamaan kansantalouteen myönteisemmin. Aika monessa puolueessa (on) sama litania että IT:ltä saadaan kasvua. Kysymys on miten me konkreettisesti saadaan (tämä) aikaan ja minkälaisilla valtion toimilla me voidaan vaikuttaa IT-alan kehitykseen ja siihen, että se vaikuttaa kansantalouteen. Marialla on justiinsa ollut toi Apotti-hanke pöydällä HUS:in hallituksessa, sä voisit erityisesti kommentoida sitä.”


Myönnetään, polveileva kysymys, jonka olisin voinut kohdentaa paremmin.


Maria Ohisalolle (vihr.) tuli Apotti-syntien (HUS-hallituksessa juuri päätöksenteossa) vuoksi aloitusvuoro vaikeasta aihealueesta.


Maria lähestyy kuvaamalla tiedonkeruun yhtenäistämisen ja hyvinvoinnin mittauksen tärkeyttä kansantalouden kannalta. Hän puhuu hyvin myös sähköisestä asioinnista, e-reseptistä ja turhan tekemisen poistamisesta IT:n avulla. Selkeästi oman osaamisalueen IT-hankkeet ovat tiedossa.


Tenttaan Mariaa vastaamaan nimenomaan IT-alan työpaikkojen sekä kansantalouden kannalta, ja hän viittaa siihen, että pitää se e-reseptikin rakentaa. Vasta-argumenttini on Apotti, joka todennäköisesti ostetaan ulkomailta eikä siten ”tuo yhtään työpaikkaa”.


Tämä on osaltani kärjistys. Tietenkin Apotti luo työpaikkoja, mutta ei niin paljon eikä sellaisia alaa ja kansantaloutta eteenpäinvieviä työpaikkoja kuin esim. järjestelmän hankinta ostamalla kehitystyötä loisi.


Apotista Maria lisäksi nostaa esiin huolia hankintahinnasta vähäisen tarjoajajoukon vuoksi ja perusongelmana sen, että yritetään tehdä liian isoa.


Patrik Gayer (rkp) kommentoi ja tuo hyvin pöydälle uuden näkökulman eli valtion ja kuntien heikon IT-hankintaosaamisen, johon panostaminen hänen mukaansa maksaisi itsensä hyvin takaisin. Olen samaa mieltä ja tästä pisteet Patrikille!


Petrus Pennasen (pir.) mielestä julkisten IT-hankintojen prosessi on ”täysin pielessä” ja hän kuvaa hyvin konkreettisesti ja kansantajuisesti ongelmaa (kannattaa katsoa, kohdassa 1:46:30). Lisäksi erityiset pisteet Petrukselle siitä, että räätälöity ohjelmistokehitys pitää tehdä avoimena lähdekoodina, jotta vältetään toimittajaloukut.


Matti Parpala (kok.) peesaa Patrikia hankintalainsäädännön ongelmista ja nostaa esiin, että melkein jokainen puolue haluaa säästää (kirj. huom. hullut!) tietojärjestelmistä ja tulkitsee sen tarkoittavan ”vähemmän tietojärjestelmiä”. Mai Kivelä (vas.) välihuutaa tähän ettei tämä ole Vasemmistoliiton linja. Matti ei pidä tietojärjestelmistä säästämistä järkevänä.


Muutoin Mai jatkaa että hankintalain puitteissa pitäisi IT-hankkeissa enemmän tehdä enemmän sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ohjausta, jonka kautta voisi tukea kotimaisia reiluja toimijoita. Tämä on hyvä uusi näkökulma ja pisteet (oman puolueeni jee!) ehdokkaalle siitä. Ei tosiaankaan ole yhdentekevää kuinka erilaiset ohjelmistot toimivat luonnon tai yhteiskunnan kannalta. Hyvä julkinen hankinta huomioi myös nämä mahdollisuudet, lopulta kyse on painotuksissa vaatimusmäärittelyssä.


Muutoin Main mukaan kilpailuvalttimme IT-alankaan työpaikoissa ei ole hinta, vaan korkea osaaminen. Lisäksi Main mukaan on tärkeää, että vakaa yhteiskunta tarjoaa suotuisat toimintaympäristön yrityksille, ja esimerkkinä Mai mainitsee Supercellin.

Lopuksi Maria tuo vielä esille Kanta-hankkeen tärkeyden ja Matti muistuttaa, että isotkin IT-hankkeet onnistuvat kun ne tehdään oikein.


Oman näkökulmani (voin olla hieman puolueellinen toki) kannalta Patrik, Mai ja Petrus olivat parhaiten kartalla siitä, mitä olisi tehtävissä valtion IT-politiikassa. Marian vastaus oli laaja, mutta punaista lankaa IT-politiikan kannalta ei tuntunut löytyvän. Matilla tuntui olevan jotain hajua, mutta vain vähän konkreettista tuotavaa pöytään.

Olisin toivonut huomioita alan koulutuksesta ja siitä, kuinka julkinen voisi oman hankintapolitiikkansa ja esimerkiksi avoimen lähdekoodin avulla kannustaa alaa laadukkaampaan toimittamiseen ja siten lisätä IT-alan kansainvälisiä menestystarinoita. Nykyisin julkinen IT-ostaminen tuntuu sitovan IT-firmoja heikkolaatuiseen tekemiseen kaksisuuntaisten toimittajaloukkujen kautta. Tämä ei haasta firmoja tai tekijöitä kehittymään kansainvälisessä kilpailussa tarvittavalle tasolle.

IT-poliitikasta pitäisi puhua enemmän, jotta IT-politiikka muuttuisi. Näissäkin vaaleissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s