Vasemmisto puolueista it-poliittisesti edistyksellisin

#avoimetrajapinnat #itekosysteemit #standardit #avoindata #avoinlähdekoodi #käyttäjäystävällisyys #ithankintapolitiikka #toimittajaloukut #pienyrittäjyys #työaikapankit #reaaliaikainenverotus #linux #digitaalisettaidot #tekninenmassavalvonta

Vasemmiston puoluekokouksessaan Oulussa 12.6.2016 päättämissä tavoitteissa on paljon merkittäviä it-poliittisia linjauksia – enemmän kuin millään muulla suomalaisella puolueella.

Verkostotyö kannattaa – ja jatkuu

Vapaan Tiedon Vasemmisto (eli valtakunnallinen verkosto tiedosta, sananvapaudesta, julkisista it-hankinnoista, vapaista ohjelmista, tietovuotajista ja tulevaisuuden teknologiasta kiinnostuneille vasemmiston vaikuttajille) ideoi, muotoili ja lobbasi monia it-poliittisia ehdotuksia niin ennen kokousta kuin itse puoluekokouksessa. Nämä it-poliittiset linjaukset ovat tämän yhdessä tehdyn työn hedelmä – siitä suuri kiitos kaikille meille työtä tehneille!

Kuitenkin näiden tavoitteiden ulkopuolelle jäi monia muita ideoita, jotka tulisi mielestäni työstää alemman tason it-poliittiseksi ohjelmapaperiksi. Yhdessä nämä täydentäisivät hyvin 2014 hyväksyttyä tietoyhteiskuntapoliittista ohjelmaa.

(kuvassa Vapaan Tiedon Vasemmiston aktivisteja puolukokouksessa  Oulussa (c) Matti Karppa)

It-poliittiset poiminnat tavoitteista:

”Automatisaation ja teknologian kehityksen hyödyt tulee jakaa kaikkien kesken, ei vain tuotantovälineiden omistajien. On tuettava avointen IT-ekosysteemien luontia – sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on luotava ja noudatettava kansallisia ja kansainvälisiä tietoteknisiä standardeja, suosittava avoimen lähdekoodin, avoimen datan ja avointen rajapintojen luontia ja käyttöä käyttäjäystävällisesti.”

”Muutetaan valtion ja kuntien IT-hankintapolitiikkaa siten, että uudet ohjelmistot hankitaan lähtökohtaisesti avoimena lähdekoodina ja avoimilla rajapinnoilla. Tämä luo uutta pienyrittäjyyttä, työtä ja osaamista Suomeen, pitää kustannukset hallinnassa, ja estää toimittajaloukkuja.”

”Julkishallinnon tulee uudistaa toimintaansa digitalisaatiota ja uutta teknologiaa hyödyntävillä järjestelmillä. Digitalisaatio ei saa johtaa palveluiden saatavuuden tai laadun heikkenemiseen. Palveluiden digitalisaation yhteydessä arvioidaan puolueettomasti uudistuksen vaikutukset palveluiden laatuun ja saatavuuteen.”

”Lähtökohtaisesti julkishallinnon tuottama tieto ja päätöksentekoa koskeva informaatio on julkaistava avoimena anonymisoituna datana avointen rajapintojen kautta”

”Uusiksi työkaluiksi digitaalisilla työmarkkinoilla tulee ottaa työn jakaminen digitaalisten ratkaisujen avulla, työaikapankit, verotus, sosiaaliturva, reaaliaikainen verotus sekä joustavampi perustulototeutus.”

”Kaikki julkishallinnon tuottama tieto ja päätöksentekoa koskeva informaatio on julkaistava anonymisoituna datana avointen rajapintojen kautta. Kansalaisjärjestöt, yritykset ja muut julkishallinnon osat voivat käyttää ja edelleen rikastaa jaettavaa dataa. Tämä mahdollistaa yhä uudet kansalaispalvelut ja demokraattisen osallistumisen muodot, sekä luo uuden yhteisresurssin luovalle yritteliäisyydelle.”

”Julkishallinnon tulee systemaattisesti uudistaa ja avata toimintaansa uutta teknologiaa hyödyntävillä järjestelmillä ja työn tekemisen muodoilla. Järjestelmien on oltava avoimeen lähdekoodiin perustuvia, yhtenäistä arkkitehtuuria toteuttavia ja avoimia rajapintoja tukevia. Tämä tuottaa säästöjä lisenssikustannuksissa sekä myös toiminnan tehostumisella prosessien yhtenäistyessä. Kustannussäästön lisäksi laitteiden käyttöiän pidennys pienentää myös ekologista jalanjälkeä.”

”Digitaalisten taitojen merkitys kasvaa, joten näiden taitojen opettaminen tulee turvata kaikille.”

”Aseistuksen lisääminen tai valvonnan ja suoranaisen vakoilun ulottaminen kaikkien yksityiselämään eivät lisää turvallisuutta, koska ne eivät poista turvattomuuden syitä. Parhaiten ihmisiä suojelee tasa-arvoinen ja demokraattinen yhteiskunta, jossa kaikilla ihmisillä on yhdenvertaiset ihmisoikeudet ja jossa ihmisten pahoinvointia ja turvattomuutta ennaltaehkäistään.”

”Julkisen vallan on edistettävä kansalaisten yhdenvertaisuutta myös yhteiskunnan digitalisoituessa sekä turvattava peruspalveluiden saatavuus ja saavutettavuus teknologiariippumattomasti. Kansalaisten tekninen massavalvonta ei lisää turvallisuutta. Demokratian ja ihmisoikeuksien pitää toteutua myös verkossa.”

Ohjelma on kokonaisuudessaan luettavissa tässä osoitteessa http://www.vasemmisto.fi/politiikka/ohjelmat/vasemmiston-tavoitteet-2016-2019/

7 vinkkiä IT-artikkelin kirjoittamiseen

1. Älä puhu ”IT:stä” yleistasolla
IT voidaan karkeasti jakaa ainakin perusinfraan ja tietojärjestelmiin.


Perusinfra eli loppukäyttäjien henkilökohtaiset laitteet, niiden käyttöjärjestelmät (windows, ios, linux, jne..), perusohjelmat ja taustalla oleva verkkoinfra on yksinkertaista, suoraviivaista ja tylsää niin mahdollisuuksien kuin kustannusten hallinnan kannalta.


Tietojärjestelmät ovat näiden vastakohta eli silloin on merkitystä toimittajaloukuilla, avoimella lähdekoodilla, avoimella datalla, avoimilla rajapinnoilla, elinkaariajattelulla, tietoturvalla, käytettävyydellä, suorituskyvyllä, toimittajalla, datalla jne. Kustannukset, toiminnan rajoitukset, sekä mahdollisuudet ovat monimutkaisempia, dynaamisempia ja niin paljon jännittävämpiä kuin perusinfralla.


Myös muita osa-alueita ja jakoja on. Kannattaa tutustua niiden eroihin ja pitää juttu valitun osa-alueen kontekstissa.

2. Älä opeta IT:n osa-alueen perusasioita, vaan tee faktalaatikko
Juttusi menee sekavaksi, jos selität yleisiä ja juttuun liittyviä spesifisiä asioita sekaisin. Samoin kuin muissakin asiantuntija-jutuissa peruskäsitteiden faktalaatikko auttaa lukijoita seuraamaan juttua ilman selittäviä keskeytyksiä.


3. Tunnista IT-asiantuntijasi osaaminen
Journalismissa käytetään asiantuntijoita. IT:n suhteen kuitenkin tulee olla erityisen varovainen, sillä aihe on hyvin laaja eikä “yleisasiantuntijoita” oikeastaan ole. Hakkeri ei välttämättä ole ohjelmistotuotannon asiantuntija, käyttötuki osaa korjata käyttöjärjestelmän, muttei ohjelmoida uutta ominaisuutta, big data-asiantuntija on huono käytettävyyden kommentoija ja projektipäällikön osaaminen poikkeaa vahvasti verkkoinsinöörin osaamisesta.


Kultakin it-asiantuntijalta kannattaa myös kysyä hänen omat vahvuus- ja heikkousalueensa. It-alan ihmiset ovat tottuneita selvittämään mitä kukin tietää ja osaa eikä kysymys ole heille loukkaava.


4. Tunnista ja nimeä vastuussa olevat bisneksen tai politiikan päättäjät
Mikään IT-asia niin julkisella kuin yksityiselläkään ei vain “tapahdu” itsestään, vaan jokaisen asian takana on jonkun tekemä päätös. Etsi nämä it-päätöksiä tekevät johtajat ja poliitikot selittämään päätöksiään ja asiantilaa. IT-politiikka on aivan normaali politiikan laji siinä missä vaikka maatalous, sote tai sananvapaus.


5. Tunnista kriitikot, jäsentele kritiikki hyvin
Ainakin jokaisella julkisella projektilla on joukko kriitikoita. Kriitikon osaamisen rajojen tunnistaminen on aivan samanlainen prosessi kuin asiantuntijoiden ja poliitikkojen osalta. Myös kritiikki pitää teknisesti järjestellä, käytä apuna ylempänä olevaa selitystä IT:n eri osa-alueista ja asiantuntijoita.


6. Älä käytä fyysisen maailman esimerkkejä
Fyysisen todellisuuden insinööriprojektit, kuten esimerkiksi siltojen, laivojen tai talojen rakentaminen, ovat luonteeltaan, ominaisuuksiltaan ja vaikutuksiltaan arvattavampia, käsinkosketeltavampia, ja kiinnittyvät lineaarisempaan aikakäsitykseen.


Ohjelmistot eivät toimi kolmiulotteisen fyysisen maailman kapeissa rajoitteissa, vaan tätä laajemmassa matemaattisessa maailmassa. Ohjelmistot kiinnittyvät enemmän sykliseen tai polykroniseen aikakäsitykseen.


Ohjelmistojen maailmaan voi ylätasolla tutustua esim. näiden yksinkertaisten “lakien” kautta:

Ohjelmistoille hyviä vertailukohteita ovat toiset samankokoiset ja -tyyppiset ohjelmistot.


7. Jos on avointa lähdekoodia, mainitse se ja linkitä siihen
Avoimen lähdekoodin projekteilla on erilaiset kehitysmahdollisuudet kuin suljetuilla järjestelmillä. Lisäksi niiden laatu on myös keskimäärin parempi. Lisäksi moni jutun lukija mielellään tutustuu suoraan koodiin ja projektiin. Olennaisin ominaisuus artikkelin kirjoittamisen kannalta on kuitenkin mahdollisuus faktojen ja väitteiden tarkistamiseen.

Jos avoimen lähdekoodin projektia kritisoidaan tai ylistetään niin pyydä tarkat viitteet (tiedosto, rivi) esimerkeistä avoimesta lähdekoodista. Jos artikkelillä on budjettia konsulttien palkkaamiseen tai jos voit käyttää ammattilaisia ilmaiseksi niin silloin voit myös itse tarkistuttaa väitteet suoraan koodista.

Puolueiden digitalisaatiovastaukset Juha Sipilälle

Puolueiden vastaukset Juha Sipilän digitalisaatio-kysymykseen eroavat merkittävästi. Osaa on voinut (vaikka ei pitäisi) hämätä se, että digitalisaatio tulee osana vain yhtä kysymystä eli:

”10. Oletteko sitoutuneita normien ja byrokratian purkamiseen sekä yhteiskuntaa uudistaviin
kokeiluihin? Millä keinoin edistäisitte digitalisaatiota?”

Järkevämpää olisi nähdä digitalisaatio osanana jokaista kysymystä. Mm. Kokoomus on ymmärtänyt tämän ja sanookin: ”Digitalisaation hyödyntämisen tulisi olla hallituksen työskentelyä läpileikkaava strateginen teema.”. Samoin Vasemmistoliitto puhuu megatrendistä ja myös Vihreiden, RKP ja SDP:n vastaukset ovat laajoja. Lisäksi KD on nostanut digitalisaation esiin myös koulutusvastauksessaan yhteydessä.

Persut ymmärtävät digitalisaatiosta vähiten ja uittavat lausuntoon jopa luddiittisen ja teknologiavihamielisen ”Turvataan kuitenkin palveluiden saatavuus ja saavutettavuus kaikille.”. Klassikkokamaa kaikkien vanhan liiton poliitikkojen kanssa keskusteltaessa: ”muttakunkaikillaeioleinternettiä!”. Lol.

Avoin lähdekoodi on hyvä ratkaisu Vasemmistoliiton, KD:n, Piraattien, Vihreiden ja SDP:n mielestä. Kokoomus ja Keskusta eivät avoimelle lähdekoodille lämpene. Persut eivät ehkä tiedä mitä se on tai miten se liittyisi digalisaatioon.

Digitalisaation merkityksen liiketoiminnalle ja julkisten toiminnan vaikutuksen näihin on ymmärtänyt Vasemmistoliitto, Kokoomus, Vihreät ja RKP. Muut tyytyvät puhumaan kapeasti julkisen tietohallinnosta. Vastaukset ovat suppeita ja hyvä olisikin nähdä kullakin puolueella oma järkevästi jäsennelty strategia iskulauseiden ja yksityiskohtien sijaan. EK:n ja Mikael Jungnerin taannoinen digiloikkapaperi oli juuri tällainen heikko sillisalaatti.

Huomioiden digitalisaation suuruuden ja merkityksen kansallisvaltioille on surullista, kuinka pienen roolin asia on saanut Sipilän kysymyksissä ja kuinka heikosti monet puolueet asiaa ymmärtävät. Näillä eväillä ei digitaalista hyvinvointisuomea rakenneta, vaan muutetaan takaisin maakuoppiin asumaan. Hyvin monella poliitikolla ja etujärjestöllä on vielä edessään kova työ IT:n perusteiden opettelussa.

—- alla puolueiden vastaukset —-

Persut
Haluamme kaikin tavoin edistää julkisen sektorin digitalisaatiota. Tavoitteeksi on syytä ottaa se, että sähköisestä asioinnista tulee ensisijainen asiointimuoto. Turvataan kuitenkin palveluiden saatavuus ja saavutettavuus kaikille.

KD
Digitaalisten oppimateriaalien käyttömahdollisuuksien lisäämiseksi, kustannusten minimoimiseksi sekä päällekkäisen työn välttämiseksi on tehtävä kansallinen strategia. TVT-taitojen opetusta tulee vahvistaa alakoulusta alkaen.

Tulee siirtyä mahdollisuuksien mukaan sähköiseen asiointiin yhden luukun periaatteella, eikä samoja tietoja tule joutua antamaan toistuvasti. Katsomme, että digitaalinen palveluväylä tulee ottaa käyttöön ja sitä ennen on ratkaistava vahvan sähköisen tunnistuksen kysymykset.

Julkisten tietojärjestelmien hankinnat tulee tehdä keskitetysti, keskenään yhteensopivasti avoimin rajapinnoin, välttäen riippuvuuksia tietystä toimittajasta ja vähentäen käyttöoikeusmaksuja, esimerkiksi avointa lähdekoodia käyttämällä. Ei ole järkevää, että kukin kunta, sairaanhoitopiiri, ministeriö tai muu julkinen hallintoviranomainen tekee erilaisten tietojärjestelmien hankintoja siilomaisesti erikseen. Digitaalisten sisämarkkinoiden edistämiseksi on tärkeää nopeuttaa mm. tekijänoikeuskysymysten ratkaisemista EU:n tasolla.

Keskusta
Digitalisaation hyödyntämisessä on oltava ripeä. Digitalisaatio tarjoaa suuria mahdollisuuksia julkisen sektorin tuotavuuden ja palveluiden parantamiseen, uuteen yritystoimintaan sekä kansalaisten tarpeisiin. Digitalisaatiota hyödyntämällä parannetaan julkisen hallinnon tuottavuustekijöitä ja henkilötuottavuutta.

Valtion tasetta voidaan käyttää tuottavuuskehityksen nopeuttamiseksi. Varmistamme edellytykset digitaalisten palvelujen kehittymiselle. Sähköisten palveluiden yleistyessä on huolehdittava niistä kansalaisista, joilla ei ole välineitä ja kykyä käyttää niitä.

Tietovarantojen mahdollisimman avoin saatavuus ja käytettävyys helpottavat myös yritysten ja yhteisöjen mahdollisuuksia kehittää digitaalisia palveluja. Nopea ja kohtuuhintainen laajakaistayhteys on turvattava kaikille kansalaisille ja yrityksille.

Otetaan käyttöön kansalaisen palveluikkuna, jossa ihminen hoitaa viranomaisasioinnin sähköisesti ja valvoo omia tietojaan. Henkilötietolainsäädäntöä uudistetaan siten, että viranomaiset pystyvät toimimaan tehokkaasti. Jokaiselle kansalaiselle on turvattava lainsäädännöllä oikeus pankkitunnukseen tai muuhun sähköisen tunnistamisen tapaan. Kansalaisten tietosuoja varmistetaan sillä, että tietojen käyttäminen ja käyttäjä voidaan jäljittää.

Piraatit
Digitalisaation edistämisessä tulee ensisijaisesti tunnistaa, mitkä ovat sen esteet, ja toisaalta missä sen hyöty tulee parhaiten esiin.

Julkisen puolen digitalisoitavissa olevat palvelut tulisi digitalisoida niin pian kuin mahdollista. Tämä tulisi toteuttaa avoimen lähdekoodin ohjelmistoilla, joiden kehityksen ohjausta ei ulkoisteta. Projektien tulee olla modulaarisia ja niihin tulee voida osallistua kenen tahansa asiasta kiinnostuneen. Projekteihin hyväksytystä ohjelmakoodista maksetaan palkkio tekijöille. Palkkioiden suuruus tulee olla suhteessa työn laatuun ja määrään. Sisällön tuottajalla tulee olla oikeus kieltää sisällön käyttäminen projektissa, mikäli hän ei ole tarjottuun palkkioon tyytyväinen. Palkkion hyväksymisen jälkeen sisältö tulee osaksi projektia ja sisältö tulee julkaista avoimella lisenssillä.

Vihreät
Digitalisaation edistäminen on tärkeä osa julkisen sektorin modernisointia, koska sen avulla voidaan parantaa tuottavuutta merkittävästi esimerkiksi lupamenettelyissä, viranomaistietojen käsittelyssä ja myös palveluiden järjestämisessä.

Digitalisaation edistäminen osoitetaan Valtioneuvoston kanslian vastuulle, jonka johdolla käydään läpi kaikki julkisen sektorin palvelut digitalisaation näkökulmasta. Julkisten tietovarantojen avaamista jatketaan ja kaikki julkiset tietojärjestelmät toteutetaan avoimella koodilla ja avoimin rajapinnoin.

Jatketaan viivyttelemättä muun muassa palveluväylän, sähköisen tunnistautumisen ja tulorekisterin toteuttamista. Tuetaan kunnissa jo käytössä olevien ja hyväksi todettujen tietojärjestelmäratkaisuiden levittämistä koko kuntasektorille. Mahdollistetaan tarvittaessa lainsäädäntötoimin uusien palvelumallien kehittyminen, esimerkiksi liikenne palveluna –hankkeet.

Edistetään suurten tietomassojen (Big Data) tallentamista, yhdistelemistä, siirtämistä ja analysointia julkisen sektorin hankkein, koulutuksella ja rahoitusmahdollisuuksilla. Näin parannetaan tuottavuutta ja tarjotaan mahdollisuuksia innovatiivisiin sovelluksiin. Yksityisyyden suoja on turvattava.

Edistetään lainsäädännöllä ja hallintoa uudistamalla ihmisten oikeutta ja pääsyä heistä kerättyyn dataan (My Data), kuten julkishallinnon keräämiin tietoihin sekä eri palveluntarjoajien tapahtuma- ja tilastotietoihin. My Data käytännöillä tuetaan kansalaisten ja yritysten mahdollisuuksia hyödyntää sähköisessä muodossa olevia tietoja turvallisesti ja tietosuojan säilyttävällä tavalla ja mahdollistetaan uudenlaisia palveluita sekä liiketoimintamalleja.

Kokoomus
Digitalisaation hyödyntämisen tulisi olla hallituksen työskentelyä läpileikkaava strateginen teema.
Digitalisaation edistämiselle tulee laatia selkeät tavoitteet, joiden toteutumista seurataan jatkuvasti
hallituskauden aikana. Tavoitteiden läpivienti edellyttää vahvaa muutosjohtamisen vastuuorganisaatiota.

Tarvitaan sekä pitkäjänteistä strategista johtamista että ketterää ja nopeatempoista yhteiskehittämistä ja kokeiluja. Keskittämisellä varmistetaan käyttäjälähtöisyys, yhteensopivuus ja saavutettavuus.
Hajauttamisella varmistetaan innovatiivisuus, sisällöllinen ammattitaito ja kehittämisen omistajuus.
Julkinen valta voi innovaatiorahoituksella, innovatiivisilla hankinnoilla, standardoinneilla, avoimella datalla ja tietovarantojen paremmalla hyödyntämisellä sekä sääntelyä purkamalla ja ajantasaistamalla mahdollistaa suotuisan kilpailuympäristön digitaalisille liiketoimintakonsepteille.

Julkinen sektori suosii määrätietoisesti innovatiivisia ratkaisuja ja pyrkii poistamaan innovaatioiden
markkinaesteitä. Innovatiivisten hankintojen osuus julkisista hankinnoista voidaan asettaa esim. 5 %:iin. Perinteistä kotimaista teollisuutta tuetaan ”digisiirtymässä”. Erityishuomiota kiinnitetään palveluistumiseen, uuden lisäarvon luomiseen ja uusiin liiketoimintakonsepteihin. Myös yritysten kansainvälistymisvaiheeseen ja innovatiivisten ideoiden kaupallistamisvaiheeseen liittyvä julkisen vallan edistämistoimien kokonaisuus (tuet ja verotus) on arvioitava uudelleen. Suomen tekijänoikeusjärjestelmää kehitetään uusien teknologioiden ja sisältöjen hyödyntämistä mahdollistavaan suuntaan, ottaen huomioon tasapuolisesti sekä oikeudenomistajien, elinkeinoelämän että kuluttajien intressit.

Suomessa on panostettava voimakkaasti uusien palveluiden ja palvelualustojen kehittämiseen. Uudet laaja-alaiset kokeilualustat ovat elintärkeitä systeemisten muutosten aikaansaamiseksi etenkin sektoreilla, joilla julkishallinnolla on olennainen rooli markkinoiden toimivuudelle (esim. koulutus, terveydenhuolto, liikenne palveluna, yhdyskuntarakentaminen, teollinen internet, biotalous).

Edistetään suurten tietoaineistojen analysointiin perustuvien ratkaisujen tehokkaampaa hyödyntämistä. Luotettavalla ja helpolla sähköisellä tunnistautumisratkaisulla on keskeinen merkitys palveluiden käytettävyydelle.

Julkisten palveluiden digitalisoimista tulee jatkaa kansallisen palveluarkkitehtuurin hankkeen puitteissa. Julkiset palvelut rakennetaan käyttäjälähtöisesti muotoilemalla ja ensisijaisesti digitaalisesti, jotta kansantalouden kannalta tarpeellinen tuottavuusloikka onnistuu. Käyttäjälähtöisyys, avoin tieto ja my data -ajattelu muodostavat toimivan digitaalisen toimintaympäristön pohjan. Julkisissa palveluissa on sitouduttava siihen, että samaa tietoa kysytään ihmisiltä vain kerran.

Vasemmistoliitto
Digitalisaatio on yksi megatrendi, jossa Suomen julkisten palveluiden ja toisaalta myös suomalaisten yritysten tulee olla mukana. Digitalisaatiota tulee ohjata nykyistä pontevammin kansallisella strategialla. Sadan megan Suomi –hanketta tulee jatkaa tavoitteena nopeiden laajakaistayhteyksien rakentaminen koko Suomeen. Toimiva tietoliikenneinfrastruktuuri on edellytys myös palveluiden digitalisaatiolle. Kaikki mahdolliset asiointipalvelut tulee digitalisoida, kuitenkin säilyttäen lähiasioinnin mahdollisuus. Sote-tietojärjestelmien uudistaminen on olennainen osa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistusta. Kehittämällä yhtenäiset sote-tietojärjestelmät voidaan saada kustannustehokkuutta ja parempaa palvelua. Yliopistojen ja julkisten t&k-panosten tulee tukea teollisen internetin ja 3D (ja jopa 4D) tulostamisen kehittämistä.

Tietojärjestelmäuudistuksissa ei saa hirttäytyä yksittäisiin laitetoimittajiin ja järjestelmiin vaan pyrkiä rakentamaan mahdollisimman tehokkaat, turvalliset, joustavat, muokattavissa olevat ja aikaa kestävät järjestelmät. Julkisesti tuotettujen tietojen tulee olla avoimesti saatavilla ja julkisia palvelujärjestelmiä tulee kehittää avoimen lähdekoodin pohjalta. Suomessa tulee varautua nykyistä huomattavasti paremmin tietoturvauhkiin ja verkon kaatumisen aiheuttamiin ongelmiin.

SDP
Digitalisaation mahdollisuudet elinkeinorakenteen uudistamisessa, julkisen hallinnon tehostamisessa sekä julkisten palveluiden tuottavuuden ja laadun parantamisessa ovat valtaisat. SDP edistäisi digitalisaatiota mm. kiirehtimällä kansallisen palveluväylän käyttöönottoa, avaamalla julkisia tietovarantoja, kehittämällä lainsäädäntöä ja infrastruktuuria tukemaan reaaliaikaisten ja itseohjautuvien järjestelmien laajaa käyttöönottoa, varmistamalla keskeisen digitaalisen infrastruktuurin toimintavarmuuden, kokoamalla ICT-, digitalisaatio- ja tietoyhteiskuntapolitiikan sisällöt yhteen paikkaan valtion hallinnossa sekä tehostamalla julkisen sektorin ICT-hankintoja ja niiden arviointia sekä poistamalla päällekkäisyyksiä. Julkisissa ICT-hankinnoissa tulee edellyttää avoimia rajapintoja ja määritellä periaatteet avoimen koodin käytön lisäämiselle. Pedagogiikkaa tulee uudistaa niin, että digitaalisen teknologian mahdollisuudet hyödynnetään kaikilla koulutustasoilla oppimisen tukena. Kansalaisille tulee taata riittävät oikeudet omiin tietoihinsa.

RKP
Digitalisaatio on jatkuva prosessi, jossa Suomen on oltava edelläkävijä. Digitalisaation hyödyntämiseksi tulisi laatia digistrategia, jossa määritellään miten erilaiset digitaaliset palvelut parhaiten saadaan kaikkien ulottuville.

Toteutetaan kansallinen palveluväylä. Tuetaan tietomallien, teollisen internetin, automaation, paikkatiedon ja robotiikan hyödyntämismahdollisuuksia ja innovaatioita korkean osaamisen työpaikkojen ja uusien palveluiden kehittämiseksi.

Tuetaan uusien palveluiden ja toimintamallien kehittämistä ja syntymistä kokeiluilla ja uudistamalla lainsäädäntöä. Puretaan infrastruktuurin ja palveluvelvoitteiden ylisääntelyä ja edistetään avointa julkista dataa.

Poliitikot opettelevat IT-politiikkaa

Osallistuin salonkitenttiin ja kysyin IT-politiikasta ehdokkailta (kohdassa 1:42:47):


”Tässä puhuttiin aikaisemmin miten IT pystyy vaikuttamaan kansantalouteen myönteisemmin. Aika monessa puolueessa (on) sama litania että IT:ltä saadaan kasvua. Kysymys on miten me konkreettisesti saadaan (tämä) aikaan ja minkälaisilla valtion toimilla me voidaan vaikuttaa IT-alan kehitykseen ja siihen, että se vaikuttaa kansantalouteen. Marialla on justiinsa ollut toi Apotti-hanke pöydällä HUS:in hallituksessa, sä voisit erityisesti kommentoida sitä.”


Myönnetään, polveileva kysymys, jonka olisin voinut kohdentaa paremmin.


Maria Ohisalolle (vihr.) tuli Apotti-syntien (HUS-hallituksessa juuri päätöksenteossa) vuoksi aloitusvuoro vaikeasta aihealueesta.


Maria lähestyy kuvaamalla tiedonkeruun yhtenäistämisen ja hyvinvoinnin mittauksen tärkeyttä kansantalouden kannalta. Hän puhuu hyvin myös sähköisestä asioinnista, e-reseptistä ja turhan tekemisen poistamisesta IT:n avulla. Selkeästi oman osaamisalueen IT-hankkeet ovat tiedossa.


Tenttaan Mariaa vastaamaan nimenomaan IT-alan työpaikkojen sekä kansantalouden kannalta, ja hän viittaa siihen, että pitää se e-reseptikin rakentaa. Vasta-argumenttini on Apotti, joka todennäköisesti ostetaan ulkomailta eikä siten ”tuo yhtään työpaikkaa”.


Tämä on osaltani kärjistys. Tietenkin Apotti luo työpaikkoja, mutta ei niin paljon eikä sellaisia alaa ja kansantaloutta eteenpäinvieviä työpaikkoja kuin esim. järjestelmän hankinta ostamalla kehitystyötä loisi.


Apotista Maria lisäksi nostaa esiin huolia hankintahinnasta vähäisen tarjoajajoukon vuoksi ja perusongelmana sen, että yritetään tehdä liian isoa.


Patrik Gayer (rkp) kommentoi ja tuo hyvin pöydälle uuden näkökulman eli valtion ja kuntien heikon IT-hankintaosaamisen, johon panostaminen hänen mukaansa maksaisi itsensä hyvin takaisin. Olen samaa mieltä ja tästä pisteet Patrikille!


Petrus Pennasen (pir.) mielestä julkisten IT-hankintojen prosessi on ”täysin pielessä” ja hän kuvaa hyvin konkreettisesti ja kansantajuisesti ongelmaa (kannattaa katsoa, kohdassa 1:46:30). Lisäksi erityiset pisteet Petrukselle siitä, että räätälöity ohjelmistokehitys pitää tehdä avoimena lähdekoodina, jotta vältetään toimittajaloukut.


Matti Parpala (kok.) peesaa Patrikia hankintalainsäädännön ongelmista ja nostaa esiin, että melkein jokainen puolue haluaa säästää (kirj. huom. hullut!) tietojärjestelmistä ja tulkitsee sen tarkoittavan ”vähemmän tietojärjestelmiä”. Mai Kivelä (vas.) välihuutaa tähän ettei tämä ole Vasemmistoliiton linja. Matti ei pidä tietojärjestelmistä säästämistä järkevänä.


Muutoin Mai jatkaa että hankintalain puitteissa pitäisi IT-hankkeissa enemmän tehdä enemmän sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ohjausta, jonka kautta voisi tukea kotimaisia reiluja toimijoita. Tämä on hyvä uusi näkökulma ja pisteet (oman puolueeni jee!) ehdokkaalle siitä. Ei tosiaankaan ole yhdentekevää kuinka erilaiset ohjelmistot toimivat luonnon tai yhteiskunnan kannalta. Hyvä julkinen hankinta huomioi myös nämä mahdollisuudet, lopulta kyse on painotuksissa vaatimusmäärittelyssä.


Muutoin Main mukaan kilpailuvalttimme IT-alankaan työpaikoissa ei ole hinta, vaan korkea osaaminen. Lisäksi Main mukaan on tärkeää, että vakaa yhteiskunta tarjoaa suotuisat toimintaympäristön yrityksille, ja esimerkkinä Mai mainitsee Supercellin.

Lopuksi Maria tuo vielä esille Kanta-hankkeen tärkeyden ja Matti muistuttaa, että isotkin IT-hankkeet onnistuvat kun ne tehdään oikein.


Oman näkökulmani (voin olla hieman puolueellinen toki) kannalta Patrik, Mai ja Petrus olivat parhaiten kartalla siitä, mitä olisi tehtävissä valtion IT-politiikassa. Marian vastaus oli laaja, mutta punaista lankaa IT-politiikan kannalta ei tuntunut löytyvän. Matilla tuntui olevan jotain hajua, mutta vain vähän konkreettista tuotavaa pöytään.

Olisin toivonut huomioita alan koulutuksesta ja siitä, kuinka julkinen voisi oman hankintapolitiikkansa ja esimerkiksi avoimen lähdekoodin avulla kannustaa alaa laadukkaampaan toimittamiseen ja siten lisätä IT-alan kansainvälisiä menestystarinoita. Nykyisin julkinen IT-ostaminen tuntuu sitovan IT-firmoja heikkolaatuiseen tekemiseen kaksisuuntaisten toimittajaloukkujen kautta. Tämä ei haasta firmoja tai tekijöitä kehittymään kansainvälisessä kilpailussa tarvittavalle tasolle.

IT-poliitikasta pitäisi puhua enemmän, jotta IT-politiikka muuttuisi. Näissäkin vaaleissa.

IT-politiikka, avoin lähdekoodi ja kansantalous

Eduskunta ei säädä haluamiaan lakeja tietojärjestelmien korkeiden muutoskustannuksen vuoksi ja hallitusneuvotteluissa torjutaan puolueiden vaatimuksia vedoten tietojärjestelmien rajoitteisiin. Vaalien alla kaikki puolueet tarjoavat kasvua nimenomaan IT:n kautta – antamatta kuitenkaan konkretiaa toiveilleen. Olemme IT-politiikan murroksessa, jossa jotkut poliitikot kamppailevat opetellakseen uusia käsitteitä kun taas toiset eivät edes yritä, ehkä haikaillen mennyttä. Menneeseen ei kuitenkaan ole paluuta, vaan muutos vain kiihtyy.


Käsitteet ohjelmistojen kehityksestä ja datasta eivät kuitenkaan ole uusia, vaan ovat vakiintuneet viimeistään 1970-luvulla. Silloin valtio panosti luomalla alalle uutta koulutusta niin yliopistoihin kuin opistotasolle. Esimerkiksi isäni kouluttautui datanomiksi ATK-instituutissa ja jatkoi sen päälle ekonomiksi kauppakorkeakoulussa. Äitini luki matematiikkaa ja tietojenkäsittelyoppia yliopistossa ja siirtyi sieltä suoraan töihin pankin atk-osastolle. Yksityinen sektori panosti alan pidempiaikaiseen menestykseen erityisesti koulutuksen ja henkilöstön osalta, työsuhteet olivat pidempiä, työntekijät sitoutuivat ja asiantuntijoita koulutettiin jatkuvasti myös töissä.


Jos joskus törmäätte maaseudulla erilaisten suomalaisten firmojen koulutus- ja kongressikeskuksiin, jotka nykyisin ovat tyhjinä tai toisessa käytössä, voitte aistia mennyttä aikaa. Panostus työntekijään tuotti tulosta ja esimerkiksi pankkien IT-osastojen kehittämä viitemaksujärjestelmä oli aikanaan kansainvälinen edelläkävijä. Puheet Suomesta IT:n edelläkävijänä juontavat juurensa näistä ajoista ja teoista. Sittemmin tilanne on muuttunut. Firmat kiinnittivät enemmän huomioita talouskvartaaleihin ja IT:stä tuli kustannuserä eikä uuden liiketoiminnan tai innovaatioiden lähde.


2010-luvulle tultaessa tietojärjestelmien ja datan merkitys yhteiskunnalle on moninkertaistunut. Lähes kaikki johtamis- ja asiantuntijatyö hallinnossa, johtamisessa, koordinaatiossa, asiakaspalvelussa ja kehitystehtävissä tehdään tarkoitukseen kehitetyillä tietojärjestelmillä. Esimerkiksi pelkästään Helsingin kaupungilla on käytössään yli 800 räätälöityä ohjelmistoa kaupunkilaisten tarpeiden ja kunnan velvoitteiden täyttämiseksi. Dataa kaupungilla syntyy arkistoitavaksi vuodessa arviolta 700 GT. Lähes kaikki päivittäiseen työntekoon tarvittava tieto on yhden tai useamman järjestelmän takana ja työnteon nopeus on usein suoraan riippuvainen järjestelmien käytettävyydestä. Kyse on valtavasta tehostumisesta ja monen rutiinitehtävän häviämisestä. Tietotekniikalla luodaan täysin uudenlaisia palveluita tai tuotteita nykyisiin tarpeisiin, jonka lisäksi tietotekniikka myös luo uusia tarpeita.


Tämä vaikuttaa poliitiikkaan. Poliitikot hyötyvät merkittävästi, jos ymmärtävät oman alansa tietojärjestelmien ja datan rajoituksia ja ominaisuuksia. Tämän ymmärryksen puute aiheuttaa nykyisin julkisille tietojärjestelmille vuosittain ainakin kymmenien miljoonien muutoskustannukset lakimuutoksien muodossa. Kyse on todennäköisesti suurimmasta eduskunnan työn aiheuttamasta piilokustannuksesta. Demokratiaa ei tietenkään tule tämän perusteella rajoittaa. Sen sijaan poliitikkojen tulee opetella IT-politiikkaa riittävästi hallitakseen maata kustannustehokkaimmalla tavalla ja hyödyntääkseen tehokkaasti IT:n avaamia mahdollisuuksia!


IT-politiikalla ja etenkin julkisella ostotoiminnalla on myös suorempaa kansantaloudellista vaikutusta. Vuosikymmeniä jatkunut käytäntö ostaa mustalaatikkojärjestelmiä avoimen lähdekoodin sijaan ja painottaa hintaa liikaa ohitse laadun ja elinkaariajattelun on synnyttänyt Suomeen paljon heikkotasoista IT-teollisuutta, kuten esimerkiksi otsikoissa usein esiintyvät Tieto ja Accenture, joilla ei ole kykyä kilpailla kansainvälisesti uusilla tuotteilla. Näiden yritysten kansantaloudellisesti tuhoisa liiketoimintamalli on maksimoida julkisen rahastus toimittajaloukkujen avulla ja tehdä laadullisesti keskinkertaista tai heikkoa softaa ilman elinkaariajattelua. Tämä osittainen monopoliasema ei auta yrityksiä tai niissä töissä olevia kehittymään kansainvälisessä IT-kilpailussa vaaditulle tasolle. Erittäin harvassa ovat tämän julkisen ostotoiminnan synnyttämät kansainväliset IT-menestystarinat. Toimittajaloukku on selkeästi myös toimitusloukku, sillä se sitoo paitsi ostajan niin myös toimittajan kädet ja tuloksena on heikkolaatuista softaa. Jonkin verran näitä tuotteita myydään muille suomalaisille kunnille, mutta siihen se sitten jääkin.


Tämän pitää muuttua.


Ratkaisuna on tehostaa markkinatalouden kilpailumekanismia ostamalla kaikki julkiselle tuotettu koodi avoimena lähdekoodina. Tällöin kilpailu firmojen välillä on tiukentuu tai oikeammin monopoliasemien ja loukkujen pirstoutumisen myötä normalisoituu. Asiakas voi helpommin vaihtaa toimittajaa, jos tämä jää syystä tai toisesta puutteelliseksi. Tämä pakottaa firmat nostamaan ohjelmistotuotantonsa ja palvelunsa laatua, jolloin niiden mahdollisuudet kansainvälisessä kilpailussa vastaavasti paranevat merkittävästi. Samalla työntekijöiden osaaminen kehittyy vaatimustason noustessa ja aivovaihto ulkomaiden kanssa lisääntyy. Toimittaja voi myös helpommin vaihtaa suuntaa eli siirtää tai myydä liiketoimintaansa eteenpäin.


Avoimen lähdekoodin päälle syntyy parempaa kilpailua kuin suljetun. Toimittajien ei kannata kilpailla koodin omistamisella, vaan koodiin liittyvällä asiantuntemuksella.

CA0Tj9UWYAAylh6.jpg
[insertcompanyhere] the world’s largest software company owns no source code!


Julkinen on yksityistä vieläkin paremmassa asemassa hyötyäkseen avoimesta lähdekoodista. Yritykset käyttävät paljon rahaa, kehittelevät palkitsemisjärjestelmiä ja palkkaavat erityisiä “yhteisöupseereita” luodakseen tuotteidensa ympärille IT-ekosysteemeitä ja yhteisöjä. Julkisella nämä yhteisöt olisivat valmiina ja motivaatiokin olemassa – hyödynnys on kuitenkin pientä. Modernit tiiviit kaupunkiyhteisöt ja internetin kautta toimivat verkostot ovat se tila, jossa avoimen lähdekoodin, datan ja rajapintojen ääreen voivat kaupunkilaiset, yritykset, virkamiehet, järjestöt kokoontua tekemään tehokasta ja kaikkia hyödyttävää yhteistyötä.

Jos kynnys kontribuoida julkisiin ohjelmistoihin on matala syntyy näissä tiloissa nopeita ja tehokkaita yhdessä tekemisen syklejä josta hyötyvät taas kaikki. Avointa lähdekoodia voidaan arvioida julkisesti, sitä voidaan paljon helpommin ja halvemmalla integroida toisiinsa, siihen voivat kansalaiset, firmat ja yhteisöt tuottaa lisäosia nopeammin, halvemmalla ja lähempänä lisätoimintojen tarvetta, jolloin myös laatu ja etenkin käytettävyys on parempi. Synergia nousee nopeasti eksponentiaaliseksi. Tuloksena saamme kustannussäästöjä, parempia palveluja, uusia yrityksiä ja tuotteita, myyntiä, tulosta sekä työpaikkoja.