Kotron olkinuket ja digiopetuksesta puhumisen tärkeys

Kotro saapuu paikalle olkinukkeineen hieman myöhässä päätöksenteon kannalta, sillä Helsingin kaupungin opetuksen digitalisaatio-ohjelmaa vuosille 2016-2019 on käsitelty keväästä asti. Tärkeää keskustelu on kuitenkin nytkin. Lautakunta voi hyvinkin vielä tarkentaa mittareitaan ja asia tuskin on viimeistä kertaa lautakunnan pöydällä.

Kritiikissään Kotro irrottaa muutaman yksityiskohdan digitalisaatio-ohjelman mittariston kokonaisuudesta, joista yksi on digilaitteiden käyttöaste:

”Viime viikolla lautakunta käsitteli muun muassa lukio-opetusta. Se haluaa määrätä, että digilaitteet ovat mukana 70 prosentissa lukio-opiskelusta.”

Kritiikin kohteena olevassa osassa mittaristoa lukee nimittäin myös että:

”Oppilaat ja opiskelijat käyttävät tietoteknologiaa yhtenä työkaluna, osana opiskeluaan ja oppimistaan” (painotus kirjoittajan)

mikä on varsin väljä muotoilu. Ehkä liian väljä ja epämääräinen. Tästä pitäisikin puhua tarkemmin.

Keskustelua ei ole auttanut tämä jopa hieman luddiittimainen takertuminen laitteisiin. Keväällä myös Hesari takertui hieman liikaa nimenomaan näihin laitteisiin. Ehkä laitteet konkretisoivat monelle digitalisaatiota samoin kuin paperi ja kynä konkretisoivat kaunokirjallisuutta?

Kotro sanoo: ”Filosofian kursseilla meillä on tapana keskustella ja väitellä. Järjestetyn väittelyn päätteeksi voi olla kiinnostavaa pitää vaikka sähköinen äänestys väittelyn voittajasta. Mutta se ei riittäisi: äänestykseen menee liian vähän aikaa väittelyyn verrattuna, digiprosentit paukkuisivat pahasti punaisella. Elävälle dialogille ei jää tilaa, kun pitäisi kaivaa digivehkeet esiin.”.

Tämä on huono esimerkki tietoteknologian käytöstä ja tässä vain automatisoidaan asia, joka on jo käytössä fyysisessä maailmassa käyttämättä tietoteknologian tuomia mahdollisuuksia hyväkseen. Luontevampaa olisi esimerkiksi käyttää laitteita apuna keskustelussa (kaivaen lisää tietoa nopeasti osaksi keskustelua) tai esim. antaa kaikkien pisteyttää ja arvioida toisten argumentteja kesken väittelyn keskeyttämättä puhujaa. Toki tästäkin on olemassa fyysisen maailman esimerkki eli anarkistien käsimerkit, mutta asian voisi viedä pidemmälle. Samoin väittelyitä voisi pelillistää ja innostaa opiskelijoita kehittämään argumentaatiotaan pistetilastojen avulla. Tai mitä vain muuta kuin yksi äänestys :)

Lukemisen Kotro myös niputtaa erilliseksi toiminnoksi laitteiden käytöstä. Itse luen esim. historiankirjoja ja vähän väliä nappaan esille älypuhelimen ja tarkistan faktoja ja mielenkiintoisia sivupolkuja, joita kirjassa ei ole aikaa tai tilaa käsitellä minulle sopivalla laajuudella. Luen siis kirjaa, ja käytän teknologiaa *apuna*, jotta opin enemmän. Juuri kuten opetuslautakunta mittareissaan päätti. Tämä ei ole ”poukkoilua”, kuten Kotro asiaa kuvaa.

Samoissa mittareissa myös puhutaan opettajien täydennyskoulutuksesta aiheeseen, johtamisen muuttamisesta ja pedagogisen toimintakulttuurin muutoksesta – nämä tuskin kaventavat opettajien autonomiaa Kotron esittämällä tavalla.

En tiedä mistä osasta opetusviraston suunnitelmia Kotro on löytänyt ”digikonsultit” ja ”markkinamiehet”. Ehkä hän itse osaa avata ajatuksenjuoksuaan? Tärkeää toki näissäkin tietojärjestelmähankinnoissa on hankintojen pilkkominen riittävän pieniksi palasiksi kotimaisuusasteen kasvattamiseksi ja monopoliasemien sekä toimittajaloukkujen estämiseksi.

Muutoin Kotrolla on hyviä ajatuksia mm. ilmiöpohjaisuudesta, kouludemokratiasta, keskustelun tärkeydestä ja liiallisuuksiin menemisestä digitaalisuudessa – ja osittain juuri siksi meidän pitää osata puhua asiasta myös hyvin konkreettisesti käytännön esimerkkien avulla.

Jos Suomi haluaa pysyä yhtenä parhaista koulumaista ja edelleen nousta uusille tasoille, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin onnistua opetuksen digitalisaatiossa. Vasta aluillaan oleva digitalisaatio on monimutkaisin yhteiskunnallinen ilmiö ja suurin mahdollisuus (hyvässä ja pahassa) ihmiskunnan historiassa, kuitenkin suurin osa ihmisistä (päättäjät mukaan lukien) ymmärtää asiaa huonosti. Tarvitsemme enemmän sekä teoreettista että konkreettista keskustelua aiheesta – mielellään samoissa teksteissä.

Olisiko vara Apottia kaatanut?

Helsingin Sote- lautakunta päätti kokouksessaan 9.4. tehdä päätöksen joka vie Apotin tarjouspyyntöä eteenpäin. Tässä postauksessa kuvaamme asian etenemistä poliittisessa käsittelyssä ja ilmaisemme vakavaa huolta suunnasta johon hanke etenee.

Mielestämme poliittinen päätös oli turhan hätäinen ja ulkopuolinen selvitys vaatimusmäärittelystä olisi ollut tarpeen päätöksenteon tueksi jo ihan hankkeen riskienhallinnan näkökulmasta. Nyt hanke etenee omalla painollaan ja poliitikkojen mahdollisuudet puuttua siihen ovat taas rajatummat.

Kovin moni poliittinen päätöksentekijä ei vastustanut arviointia sinällään. Enemmän pelättiin hankkeen hidastuvan tai jopa kaatuvan kokonaan. Mielestämme nämä uhkakuvat ovat paitsi vahvasti liioiteltuja myös selkeän poliittisesti motivoituneita. Ne kuitenkin kuvaavat hankkeen ongelmia oivasti: laaja kansalaiskeskustelu hankkeesta julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa nähdään uhkana ja siksi prosessi halutaan vain poliittisen tason läpi mahdollisimman nopeasti.

Missä ollaan nyt?
Kysymystä Apotin aikalisästä on IT-poliittinen ja sitä on syytä tarkastella puolueittain. Vihreät, Vas ja SDP ottivat Apotin tosissaan, kävivät keskustelua vaihtoehdoista, vaikka lopulta epäonnistuivatkin muodostamaan kantaa kysymykseen eli hajosivat äänestyksissä.

Sote-lautakunta paransi hieman aiempaa heikkoa otettaan (mm. päätöksenteon siirtämistä virkamiehille) Apottiin ja uskalsi hankintarenkaasta ja erittäin kovasta painostuksesta huolimatta jättää päätöksen pöydälle 24.3.. Pöytäys antoi tietotekniikkajaostolle aikaa kokoontua ylimääräiseen kokoukseen 7.4..

Tietotekniikkajaosto ei tarjonnut sotelle sen tarvitsemaa ohjausta osittain siitä syystä ettei juridisen näkökulman mukaan kaupunginhallituksen alainen jaosto oikein voi antaa lautakunnille suosituksia päätöksentekoon.

Toinen syy lienee se ettei jaosto välttämättä kokonaisuutena ole aivan tarpeeksi osaava keskustellakseen Apotti-luokan hankkeesta – erityisesti kun aikataulu asiaan paneutumiseen on tiukka. Konsensuspäätöksenteko mielestämme vesitti lausuntoa, mutta olennainen huoli siinä tuli kuitenkin esille:

“Kaupunginhallituksen tietotekniikkajaosto on aikataulun sallimissa puitteissa tutustunut Apotti-hankkeen teknisiin yksityiskohtiin.

Jaoston erityinen huolenaihe on, että hankkeen vaatimusmäärittelyn laadusta ei ole tehty riippumatonta alan asiantuntijoiden teknistä arviota. Jaosto ei ole saanut käyttöönsä hankkeen päivitettyjä riski- ja kustannusanalyysejä arvioinnin pohjaksi.

Lisäksi jaosto haluaa kiinnittää huomiota kaupunginkanslian valmistelemaan tietotekniikkaohjelmaan 2015-2017, joka sisältää monia suosituksia IT-hankintojen suositeltavista menettelyistä, joita ei kaikkia ole hankkeessa huomioitu.”

Tietotekniikkajaoston jäsenistä Lilja Tamminen (vihr.), Jouko Malinen (sdp) ja toinen tämän kirjoittajista eli Mikko Pöri (vas.) toivat esiin Apotin ongelmia kriittisesti ja halusivat teknisen selvityksen tekemistä ennen soten päätöksentekoa, kun taas muut vihreiden edustajat ja muiden puolueiden edustajat eivät katsoneet sitä tarpeelliseksi.

Nämä mielipiteet vaikuttivat suoraan sote-lautakunnan päätökseen 9.4., jossa palautusta ja teknistä selvitystä päätöksenteon pohjaksi esitti Jouko Malinen (sdp) ja kannatti Joonas Leppänen (vas.). Enemmistö vastusti teknisen selvityksen teettämistä eli vastaan äänestivät Maija Anttila (sdp) , Sirpa Asko-Seljavaara (kok.) , Gunvor Brettschneider (RKP), Sami Heistaro (kok.), Rene Hursti (ps), Miikka Merikanto (vas.), Laura Nordström (vihr.), Kimmo Parhiala (kok.), Hannu Tuominen (vihr.), Tuure Tuomas (vihr.).

Hätiköityä ja laadutonta päätöksentekoa
Kummastusta sotessa ja tietotekniikkajaostossa herättivät ne poliitikot, jotka väittivät lukeneensa nämä vatimusmäärittelyn 49 teknistä dokumenttia, niiden 1800 sivua ja kertoivat arvioivansa, että se on riittävän hyvä.

Kyse ei ole mistään lukion äidinkielenainekirjoituksista, jotka voi tarkistaa lukiessaan ja antaa punakynän sauhuta. Kyse on monimutkaisen ja moniulotteisen kokonaisuuden hahmottamisesta noin sadasta erilaisesta näkökulmasta projektinhallinnasta tietoturvaan ja kotihoidon työprosessista toimitussopimuksiin. Perehtymisen ja ymmärryksen puutetta osoittivat myös poliitikkojen itsensä julkaisemat hyvin lyhyet ja laadullisesti heikot huomiolistat.

Julkaistussa vaatimusmäärittelyssä oli myös selviä virheitä ristiinviittauksissa (kts. kuva yllä eräästä dokumentista) eikä näitä ilmeisesti oltu huomattu HUSsin hallituksessa eikä yhdessäkään toisessa kaupungissa. Tästä voisi päätellä ettei kukaan sadoista asiaa käsitelleistä poliitikoista ollut edes lukenut koko vaatimusmäärittelyä.

Tämä ei mielestämme heijastele niin huolellista päätöksenteon tapaa kuin toivoisimme.

Salailu, huono viestintä ja sometyhjiö
Esimerkiksi Apotin hanketoimiston kysymyksiä ja vastauksia dokumentissa vastataan kiirehtimistä poliittisessa päätöksenteossa koskevaan huoleen seuraavasti:

“Hanketta on ollut tekemässä n. 400 sosiaali- ja terveydenhuollon, ICT:n, prosessien, tietoturvan, terveyden- ja sosiaalihuollon hallinnnon jne. ammattilaista HUS:sta, Vantaata, Helsingistä, Kirkkonummelta ja Kauniaisista. Lisäksi on käytetty mm. VTT:tä, Aalto-yliopiston henkilöitä ja tehty läheistä yhteistötä VAKAVA-arkkitehtuuri ohjelman, Kuntaliiton, STM:n, THL:n ja muiden alan toimijoiden kanssa sekä keskusteltu useiden isojen hankkeiden johtajien ja asiantuntijoiden kanssa.” 

Tähän liittyen on pakko tarkemmin kysyä miksi
a) arvioinnin tulokset eivät näy työn laadussa ja
b) mikseivät arvioinnit ole julkisia ja avoimia?

Tämä liittyy laajemminkin koko hankkeelle ominaiseen salailun kulttuuriin, joka ei ole omiaan lisäämään poliittisten päätöksentekijöiden ja kansalaisten luottamusta hankkeeseen. Onkin pakko kysyä: mitä hankkeessa oikein salaillaan?

Hanketoimiston viestintämalli on jakaa tietoa niukasti ja ylhäältä alas. Heillä on twitter-tili, joka ei keskustele eikä virkamiehiä näy keskustelupalstoilla. Ohjenuorana tuntuu olevan, että mitä vähemmän keskustelua hankkeesta niin sen parempi. Erityisesti somemaailmaan tämä osuu huonosti ja Apotti on siellä erityisesti ammattilaisten silmissä epäonnistunut hanke. Pääosin keskustelijat ovat olleet IT-alan ammattilaisia, mutta joukossa on myös sosiaalipuolen ja terveydenhoidon ihmisiä. Toivottavaa olisi näiden ammattiryhmien herääminen keskusteluun.

Julkinen keskustelu

On hyvä, että Apotista halutaan keskustella. Erityisen kunniamaininnan ansaitsevat Aini Myllärin ja Tapio Järvenpään analyyttinen ja asiapitoinen keskustelunherättämiskampanja. Kiinnostaisi kuulla myös heidän mielipiteensä siitä, mitä he oppivat tästä poliittisesta päätöksenteosta ja poliitikkojen tavasta hoitaa isoa IT-projektia.

Suurin osa näkemästämme keskustelusta onkin ollut asiallista ja myös poliitikkojen pitää sietää jonkin verran asiantuntematonta huutelua. Asiattomuudet hoituvat internetin normaaleilla keinoilla eli huomautuksilla, moderoinnilla ja raportoinnilla.

Monella IT-osaajalla tuntuu kuitenkin olevan poliittisen vaikuttamisen keinot ja tieto (myönnettäköön monimutkaisesta) kunnallisesta päätöksenteosta hukassa ja vaikutus poliitikkoihin jää heikoksi sen vuoksi. Pieni opiskelu ja asiaan tutustuminen ei varmasti menisi hukaan. Tämä ei kuitenkaan vähennä esitetyn teknisen kritiikin arvoa tai anna poliitikoille tekosyytä olla oppimatta siitä tai tutustumasta siihen.

Hankkeen ajoitus vaalien päälle
Yksi relevantti kysymys on ajoitus. On erittäin optimistista toivoa asiallista päätöksentekoa samaan aikaan kun suurin osa keskeisistä poliittisista päättäjistä tekee vaalikampanjaa.

Tämä ajoitus – erityisesti kun se tapahtui samaan aikaan kun moni päätöksentekijöistä ryntäilee vaalikentillä ja ennakkoäänestyksen ollessa käynnissä – vaikeutti asian perusteellista käsittelyä. Monilla muilla politiikan aloilla isoja ja vaikeita päätöksiä ei ajoiteta vaalien alle. Toivomme, ettei IT-politiikka jatkossa ole tästä poikkeus.

Hankintarenkaasta johtuva demokratiavaje

“Kunnat (Helsinki, Kauniainen, Kirkkonummi, Vantaa) ja HUS muodostavat hankintarenkaan, jossa yhtenä sopijapuolena on myös KL-Kuntahankinnat Oy”http://www.hel.fi/hki/apotti/fi/Hankinta

Hankintarengas on yksi merkittävä este järkevän päätöksenteon tiellä. Hanketoimisto on suunnannut oman viestintänsä hankintarenkaan poliittisille päättäjille ja ohjausryhmälleen. Tämä on osasyy siihen, miksi Apotti vaikuttaa epäonnistuvalta hankkeelta kaupunkilaisten silmissä ja julkisessa keskustelussa etenkin sosiaalisen media puolella.

Kuntien yhteishankintoihin liittyy demokratiavajetta ja ongelmia. Olemme kirjoittaneet aiheesta jo aiemminkin. Päähaaste on jokaisen kunnan itsenäinen päätöksenteko. Tämä on kuitenkin mielestämme hyvä asia, koska kunnilla on oltava sananvalta omiin hankintoihinsa. Jos kuntien kesken syntyy erimielisyyttä, niin silloin poliitikkojen tulee vain tehdä työnsä ja ratkoa ongelmia. Poliitikkojen laiskuus ei saa olla esteenä laadukkaalle päätöksenteolle. Uskomme kaikkien kuntien haluavan parhaan mahdollisen järjestelmän.

Helsinki ei kuitenkaan voi hankinnoissaan olla muiden kuntien päättäjien vanki. Helsinki maksaa sadat miljoonansa toimivasta järjestelmästä.

Monien kaupunkien päätöselinten ja HUSin hallitutuksen aikataulu herättää kysymyksiä niiden käsittelystä. Tarjouspyyntödokumenteissa oli esimerkiksi selkeitä viittausvirheitä, joita ei ymmärtääksemme oltu ennen Helsinkiä huomioita missään kaupungeissa viittaa mielestämme siihen, ettei välttämättä yksikään päättäjistä ollut ehtinyt perehtyä vaatimusmäärittelyyn mielestämme riittävällä tarkkuudella.

Amerikkalainen lainsäädäntö poikkeaa pohjoismaisesta
Hankintamenettelyssä on vuorotellen suljettu erilaisia toimittajia pois ja jäljellä on vain kahden amerikkalaisen tuotteen edustus. Ne edustavat vähintäänkin osittain vanhentunutta teknologiaa ja ovat kehitetty sikäläiseen lainsäädäntöön ja yhteiskuntaan. Esimerkiksi amerikkalainen käsitys sosiaaliturvasta poikkeaa kuitenkin merkittävästi pohjoismaisesta. Eduskunta jatkaa tasaisesti sotea koskevaa lainsäädäntöään myös sote-uudistuksen jälkeen, jolloin muutoksia soten tietojärjestelmiin samoin tulee tasaisesti. Tarjolla olevia tuotteita kuitenkin kehitetään amerikkalaisten asiakkaiden ehdoilla. Tämä tarkoittaa meille epätyypillisenä asiakkaana ainakin korkeita muutoskustannuksia – jollei järjestelmä suorastaan estä lakien säätämistä.

Olematon hintakilpailu vain kahdella (yhdellä) tuotteella
Hankintakriteereissä painotetaan aivan oikein hintaa korkealle eli se muodostuu yksinään 40% valintaperusteista. Kuitenkin jos tarjokkaista jäljellä on vain kaksi tai kohta mahdollisesti vain yksi toimittaja ei voida olettaa 40% painotuksen toimivan halutulla tavalla ja ohjaavan hankkimaan veronmaksajien kannalta halvinta järjestelmää.

Poliitikot sotkemassa IT-asioita?
Kriittisiä näkemyksiä on esitetty siitä, että asian sotkivat nimenomaan poliitikot ja puoluepolitiikka. Ymmärrämme kuinka asian voi siihen sen enempää perehtymättä nähdä myös näin. Väitämme kuitenkin, että nimenomaan IT-poliitikan, puoluelinjojen ja läpinäkyvyyden puute johtavat huonoon pääätökseen.

Poliitikot keskustelivat asiasta liian vähän ja asialla oli turhan kiire. Puolueilla ei ole kovin tarkkoja linjoja (eikä niitä myöskään voi oletan kovin nopealla aikataululla muodostuvan) miljardiluokan hankkeesta, vaan äänestyspäätökset vähän turhan paljon riippuvat siitä, kuka sattuu olemaan paikalla kokouksessa. Vertailuna mainittakoon, että taloudellisesti ja toiminnallisesti 100 kertaa pienemmistä ja helpommista asioista väännetään puolueiden piirissä kuukausitolkulla. Inhimillistä ehkä, mutta ei hyväksyttävää julkisen päätöksenteon kannalta.

Kokonaisuudessaan päätöksenteon perustelut ovat äänestäjien aliarvioimista ja vaarallista projektin onnistumisen (aikataulu, budjetti) kannalta. Poliitikon pitää ymmärtää milloin tarvitaan lisäselvityksiä ja osata olla päättämättä vaikka siitä seuraisi henkilökohtaisia hankaluuksia. Päätöksenteon laatua ja läpinäkyvyyttä pitää Apotissa tästä parantaa selkeästi.

Jatkaako Apottia vai heittääkö kaikki lelut nurkkaan?
Hanketta pitää jokaisessa tapauksessa jatkaa ja retoriikka, jolla kaikki kritiikki kuitataan hankkeen pysäyttämiseksi on lähinnä retorista. Satojen erityisesti sosiaalipuolen vaatimusten tiputtaminen kuitenkin romuttaa monoliittihankinnan pohjan. Riskien- ja hankehallinnan vuoksi hanke tulisi nyt pilkkoa useampaan paremmin hallittavaan hankkeseen ja ensimmäisenä toteuttaa terveydenhuollon core-tarpeet.

Kalliista ja vanhentuneesta tuoteostamisesta IT-alan kilpailukyvyn tukemiseen
Pilkottuja hankkeita ja toiminnallisuuksia tulisi rakentaa iteratiivisesti ja ketterästi käyttäen myös ohjelmistokehitystyötä valmisohjelmien lisäksi. Myös olemassa olevien avoimen lähdekoodin ratkaisujen, kuten Veteran’s Affairs, käyttöä olisi suosittava ja oma kehitystyö julkaistava avoimena lähdekoodina. Nykyisten järjestelmien alasajokin askeleittain olisi taloudellisempaa ja turvallisempaa kuin nykyisellä kertarysäys-mallilla.

Valmiin ja teknisesti osittain vanhentuneen valmistuotteen ostaminen ulkomailta ei edistä suomalaisten IT-alan yritysten ja osaajien kehittymistä kansainvälisessä kilpailussa eikä siten tuo alalle kaivattuja ja oikeanlaisia työpaikkoja, menestysyrityksiä tai menestystuotteita. Tällä savupiipputeollisuushenkisellä julkisella ostopolitiikalla emme luo pohjaa tuleville nokioille, angrybirdseille tai supercelleille.

Mikko Pöri, Helsingin kaupungin tietotekniikkajaoston jäsen
Juho Lindman, Helsingin kaupungin tietotekniikkajaoston varajäsen

Skripti sotepoliitikkojen kontaktoimiseksi Apotin vaatimusmäärittelystä

# ota reippaasti yhteyttä, toimi näin!
def kontaktoi_sotepoliitikkoa_apotista(aika=nyt):

#kun vielä ehdimme!
for aika < 9.4.2015 klo 16.15

#keksi asia
asia=keksi_asia(asia=”esim. Avoimista rajapinnoista: Koska pakolliset muuttuvat ajan myötä, miten on huomioitu joustavuus muokkaamisessa A)tekemisen B) kustannusten näkökulmasta?”)
asia_epäselvä=0

#selvitä asiaa dokumentaatiosta, ei hätää, se on loogisesti ryhmitelty :)
i=0
for asia_epäselvä==0 and i<49:
asia_epäselvä = lue_vaatimusmäärittelydokumentti(sijainti=http://www.hel.fi/hki/apotti/fi/Hankinta, dokumentti=i)
++i

#laita ymmärrettävä viesti päättäville poliitikoille, ja joo,
                #eivät lue keskustelupalstoja
                #eivätkä keskustele
                #eivätkä ymmärrä, jollei selitetä kädestä pitäen
lähetä_viesti_poliitikoille(
poliitikot=http://www.hel.fi/hki/sote/fi/P__t_ksenteko/J_senet,
asia=asia,
tekninen_selitys=”esim. Rajapintojen osalta erityisiin vaikeuksiin joudutaan kun x y z…”,
maallikko_selitys=”Hankalat rajapinnat aiheuttavat x kustannusta ja y käyttöhankaluutta aikajanalla z. Pyytäkää korjaamaan dokumentissa v kohta w muotoon u.”
)

#aika juoksee
aika=aika_nyt()

#tämä on tärkeää ja vaikuttaa voi kun muotoilee ja kohdentaa oikein
    return iloa_kansalaisvaikuttamisesta;

(Tässä on aika pitkä historia sitä, ettei suurin osa poliitikoista ymmärrä IT:stä mitään, lehdistö ei osaa konkretisoida IT-politiikkaa eivätkä IT-ammattilaiset osaa kohdentaa viestiään poliitikoille oikealla tavalla – ei ihme, että on vaikeaa, kallista ja epäonnistutaan usein.

Enkä usko, että kukaan tästä erityisesti nauttii kun kommunikaatio ja ymmärrys eivät kohtaa, mutta se ei nyt auta, kaikkien pitää vaan opetella.

Kiitos ja anteeksi.)

Apotti ja limoviikuna

Limoviikuna ei ollut uusi tai menestyvä kasvi. Se olisi voinut joutua poisheitetyksi, mutta otin sen itselleni. En ehkä olisi valinnut limoviikunaa itse. Kasveissa on kuitenkin kauneutta ja funktiota. Me tarvitsemme kasveja.

Huomasin limoviikunan ruukun olevan vanhanaikainen.

—————-

Apotin tarjouskilpailussa mukana ovat vielä sekä Epic ja Cerner. Muutaman tunnin päästä tietotekniikkajaostossa nähdäkseni arvioimme:

  • Onko vaatimusmäärittely hyvä tuollaisenaan vai mitä siinä pitäisi korjata? Pitäisikö vaatimusmäärittelyn laatua varmistaa jotenkin ennen päätöksentekoa?
  • Voimmeko sallia eri säännöt vaatimusten suhteen Epicille kuin muille (aiemmillekin) toimittajilla eli sallia vaatimuksen sosiaalipuolen valmiista järjestelmästä vaihtua kehitysprojektiin?
  • Mikä on peruste suuren vaatimusmäärän tiputtamisessa erityisesti sosiaalipuolen toiminnoista tässä vaiheessa hankintaa? Onko tällä vaikutuksia nykyisen monoliittisen hankemallin mielekkyyteen?

Omat vastaukseni näihin ovat:

  • Vaatimusmäärittelyssä on jo kohtuullisella työllä löytynyt huomattavia ongelmia ja materiaali tulisi riskien pienentämiseksi ja lisäongelmien löytämiseksi arvioittaa ammattivoimin. Päätöksenteon näin kalliissa hankkeessa pitää olla laadukasta ja perustua faktoihin. Materiaali on hyvin laaja ja sen arvioiminen pelkästään poliitikkojen voimin etenkin vaalien alla on mieletöntä.
  • Emme voi sallia tarjoajien erilaista kohtelua. Jos tuotekehitysprojektit sallitaan niin silloin ne pitäisi sallia kaikille. Hyvä olisi sallia kaikkien tuotteiden osalta ja tuottaa/tuotattaa avoimena lähdekoodina.
  • Satojen erityisesti sosiaalipuolen vaatimusten tiputtaminen romuttaa monoliittihankinnan pohjan. Riskien- ja hankehallinnan vuoksi hanke tulisi nyt pilkkoa useampaan paremmin hallittavaan osaan ja ensimmäisenä toteuttaa terveydenhuollon core-tarpeet.

—————-

Siirsin limoviikunan uudenaikaiseen altakasteluruukkuun.

Sijoitin limoviikunan ruukkuineen keskelle huonetta. Käteni ovat edelleen hieman multaiset.

Yleisradion mukaan aurinko nousi jo Utsjoella, mutta ei vielä Helsingissä.

Poliitikot hukkasivat kymmeniä miljoonia Apotti-hankkeessa

Anteeksi provokatiivinen otsikko, mutta tämä on riskinä juuri nyt kokoontuvassa sosiaali- ja terveyslautakunnassa. HUS:in hallitus päätti ottaa saman riskin jo eilen. Hyvä olisi jos Apotin hankintarenkaan jäsenet käyttäisivät omaa harkintaansa, miettisivät päätöksentekoprosessin meilekkyyttä eivätkä turhaan riskeeraisi veronmaksajien rahoja tai projektin onnistumista.

Apotin tarjouspyyntö eli vaatimusmäärittely ilmestyi viime viikolla ja nyt Apotin hankintarenkaan jäseniä eri kaupungeissa kiirehditään nopeaan ja siten liian riskikkääseen päätöksentekoon. Vaatimusmäärittely koostuu 49 dokumentista ja yli 2000 sivusta, joten materiaalin käsittely pelkästään poliitikkojen voimin on oikeastaan järjetöntä. Vaatimusmäärittelystä on jo tässä lyhyessä ajassa löytynyt useita virheitä. Todennäköisyys merkittäviin muihin virheisiin on siten korkea. Virheet nyt on halpa korjata, mutta tulevaisuudessa maksavat veronmaksajille moninkertaisesti.

Apottia on toki ”pyöritetty monia vuosia”, poliitikoilla varmasti on päätösväsymystä, mutta asioihin pitäisi silti jaksaa perehtyä rauhassa ja ajatuksella. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa vaatimusmäärittely pöydällä. Se pitäisi kunnolla teknisesti ja toiminnallisesti arvioida eikä ottaa hätäilyn vuoksi riskiä merkittävästä myöhästymisestä ja kymmenien miljoonien lisälaskuista.

On väärin väittää muutaman viikon viivästyksen nyt vaatimusmäärittelyvaiheessa ”maksavan 10m€” tms.. Keskustelussa esitetty väite perustuu kahteen nykyiseen järjestelmään tehtäviin lain vaatimiin muutoksiin, joiden kummankin alustava kustannusarviohaarukka on selkeästi pienempi kuin esitetty väite. Lisäksi muutoksissa on kyse myös yleisestä tehostamisesta, joka ehtii hyvin maksaa itsensä takaisin ennen Apotin käyttöönottoa. On myös syytä olettaa, että HUS:n tietohallinto on tehtäviensä tasalla ja kykenee Apotin edetessä päivittämään tilannekuvaansa aikataulusta ja kohtuullisesti hallitsemaan nykyisten järjestelmien elinkaarta eli sopimuksia, ylläpitoa ja alasajoa siten, että vaikutus kustannuksiin ja toimintaan on kohtuullisesti hallinnassa. Lisäksi sote-lainsäädäntö tulee jatkuvasti tasaisin väliajoin muuttumaan, jolloin myös ohjelmistojen muuttamiseen tullaan samoin väliajoin käyttämään rahaa – ihan Apotin aikataulusta riippumatta. Huoli tältä osin on siis perusteeton.

Perusongelmana on, että hanketoimiston laajan ja monimutkaisen työn laatua ei varmisteta mitenkään. Monessa paljon pienemmässä julkisessa hankkeessa käytetään paljon enemmän vaivaa päätöksenteon laadun varmistamiseen. Järkevä ja riskit huomioiva soten jäsen jättää siis asian nyt pöydälle tai tekee palautuksen, jotta voidaan ostamalla hankkia riippumaton tekninen arvio työn laadusta, ostaa dokumenttien julkisen keskusteluttamisen ja arvioinnin fasilitointipalvelua ja vasta näiden kommenttien perusteella tekisi arvion onko vaatimusmäärittely hyvä, oikeellinen ja ettei siitä puutu mitään oleellista. Tällä hetkellä ja tiedolla ei ole riittävää varmuutta laadukkaan päätöksentekoen tueksi.

Jos pitää myöhemmin löytää joku hetki, jossa Apotti epäonnistui (myöhästyi, kustannukset räjähtivät käsiin, toiminnallisuudet ovat väärin, jne.) nimenomaan sen takia, että se on julkisen tekemä hankinta niin tämä on juuri se hetki.

Ja virheen ovat tekemässä poliitikot, eivät virkamiehet.

Vastuu avoimen lähdekoodin käytön lisäämisestä on poliitikoilla – ei nörteillä tai asiantuntijoilla.

Julkisen ohjelmistojen hankinnan haasteet ovat erilaiset kuin yksityisellä: lait ja asetukset asettavat tarkempia ja yksityiskohtaisempia, mutta myös pidempiaikaisia vaatimuksia ohjelmistojen toiminnalle. Yksityinen voi vaihtaa liiketoimintamalliaan tehokkaasti, mutta millä julkinen esim. lopettaa syöpäpotilaiden hoidon kolmen vuoden määräajaksi? Lait rajoittavat siis julkisen dynaamisuutta ja julkisen toimintamallit ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaiset. Tämä antaa enemmän syytä käyttää avointa lähdekoodia ja ketterää kehitystä julkisella. Tänään tietotekniikkajaosto päätti lisätä avoimen lähdekoodin käyttöä kaupungin hankinnoissa. Avoin lähdekoodi tarjoaa julkiselle hyötyjä ainakin kustannusten, laadun, toimittajaloukkujen purkamisen, projektien hallittavuuden ja yhteensopivuuden suhteen.

Monet toimittajat pullikoivat vastaan niin avoimen lähdekoodin kuin avoimien rajapintojen toimittamisessa, koska pelkäävät aivan oikein vanhan toimittajaloukkuliiketoimintamallinsa puolesta. Itse uskon, että avoin lähdekoodi auttaa monia toimittajia nousemaan nykyisen julkisen IT-ostamisen osittain synnyttämästä laaduttoman tekemisen kuopasta ja laadulla kilpailemaan paremmin kansainvälisillä markkinoilla. Suomalaisen julkisen sektorin IT-ostamisen synnyttämät kansainväliset menestystarinat voidaan laskea yhden käden sormilla, jos sitäkään. Huomioiden suunnattoman käytetyn rahamäärän ei liiketoiminnan etua voida käyttää nykymenon oikeutuksena.

Vastuu toiminnan muutoksesta on poliitikoilla, joista monet vasta nyt opettelevat, että IT on enenevissä määrin normaali poliittisen päätöksenteon sektori josta pitäisi osata edes perusteet. Tätä ei ihan helpoksi tee IT:n fyysisen maailman insinööriprojektien logiikasta varsin poikkeava ja monesti moninkertaisesti monimutkaisempi mahdollisuus- ja seuraamusavaruus. Mutta opetella pitää yhtä kaikki.

Journalistit ovat poliittisten it-päätösten edessä lähes aina yhtä avuttomia kuin vanhan liiton poliitikot – ei osata yhdistää tilannetta oikeisiin poliittisiin päättäjiin, jolloin tarvittavaa painetta päätösentekoon ei synny. Pikemminkin poliitikko on päätöksenteon edessä usein varsin yksin haalimassa lähipiirin kaikentasoista nörttiä auttamaan edes perustason käsitteiden selventämisessä. Jos poliitikko on ahkera niin hän edes yrittää, mutta niin se ei aina mene.

Miksi Apotti-keskustelu aina epäonnistuu?

Aika ajoin nousee sinänsä vilpittömiä yrityksiä vaikuttaa Apotti-hankkeeseen, kuten esimerkiksi:

”Toivomme, että vielä ei ole liian myöhäistä laittaa #ApottiUusiksi.”

No myöhäistä se kyllä valitettavasti nytkin taitaa olla, Apotin hankkeen periaatteista oli valtuustokäsittely vuoden 2012 lopulla. Vastaavassa vaiheessa Espoon valtuusto hallitsi hyvin riskejään ja tajusi jäädä hankkeesta pois.
Nykyisinkin (!) on hyvin epätodennäköistä saada Apottia muutettua paljoa mihinkään suuntaan. Käytännössä Helsinki olisi ainoa tahoa, joka voisi jonkinlaisen äkkijarrutuksen tehdä, mutta silloinkin non-techie poliitikoillamme olisi liian paljon puoliteknistä selitettävää muille kaupungeille, ja tätä pidän hyvin epätodennäköisenä.
Jos Helsingin päätä kuitenkin haluaa yrittää kääntää niin sote-lautakunnan ollessa formaali päätöksentekijä, pitäisi kuitenkin käytännössä kääntää kaupunginhallituksen pää. Sote-lautakunnalla ei yksinkertaisesti ole aikaa, asiantuntemusta tai poliittista selkänojaa tehdä mitään radikaalia saatika edes vaikuttaa Apottiin noin ylipäätään.
Lehdistön huono kunnallispolitiikan tuntemus
Apotti-kritiikin yksi pitkäaikaisista ongelmista niin kansalaisten kuin lehdistönkin kannalta on ollut ymmärryksen puute kunnallisen yhteishankkeen päätöksentekomallista. Olen omaan tuskastumiseeni asti nähnyt teknisesti hyviä artikkeleita ja avauksia Apotista (aina arvokasta ja hienoa toki!), joissa on kuvattu ongelma ja sitten (karrikoin) todettu: ”no, päättäjät, ottakaa opiksenne, korjatkaa asia ja älkääkä tehkö samoja virheitä uudestaan”.
Älkää missään tapauksessa ymmärtäkö väärin, minusta on erittäin hienoa ja tärkeää, että Apotista ollaan kiinnostuneita! Olen itse käynyt läpi keskivertaisen italialaisen oopperan  päähenkilöiden tunneskaalan raivosta rakkauteen ja itkusta epätoivoon sen takia miten vähän ja miten laaduttomasti näin suuresta hankkeesta on keskusteltu.

Mikään ei kuitenkaan muutu jollei painetta laiteta nimenomaan vastuullisille poliitikoille. Pitää tietää kuka päättää ja kuka voi vaikuttaa. Erityisesti lehdistö on ollut hyvin hampaaton ja kyvytön vastuupoliitikkojen löytämisessä.

Puuttuva avoimuus
Keskustelua olisi helpottanut julkisuus ja avoimuus, valitettavasti kaupunki ja Apotin hanketoimisto on valinnut toisen linjan. Esim. Twitterissä on turha hanketoimistolta mitään kysyä, koska heille se on väline kertoa jakaa pieniä tiedonhiukkasia. Ei käydä keskustelua kaupunkilaisten kanssa.
Apotin materiaalien, sekä erityisesti kootun vaatimusmäärittelyn, olisi pitänyt olla julkista. Salaamista on perusteltu sillä, että toimittajat olisivat joutuneet eriarvoiseen asemaan. En ymmärrä miten ihmeessä materiaalien julkistaminen netissä olisi tämän aiheuttanut.
Avoimuuden puutteesta keskusteltiin tietotekniikkajaostossa. Vastauksena saimme lakimiesten laatiman muistion, ehkä jonkinlaisena muistutuksena meille päätösvallattomille liiasta innostamme Apotin materiaalien suuntaan. Koska se ei ole luottamuksellinen niin näen oikeaksi jakaa sen tässä.
Kuka päätti, että Apotti tehdään näin?
En usko, että Apotin avoimuus on kiinnostanut kaupunginhallitusta tai sote-lautakuntaa, mutta toki heillä on aidosti tuhansia muitakin asioita pöydällä. On virkamiehiä, jotka eivät avoimuutta rakasta, mutta lopullinen vastuu on poliitikoilla.
Noin yleisesti voisi todeta Helsingin olevan kokoomusjohtoinen kaupunki, jossa Apottiin liittyen niin HUS:n hallituksen puheenjohtaja kuin molemmat hanketta hoitaneista apulaiskaupunginjohtajista ovat kokoomuslaisia.

Mutta ei pidä pelkästään kokoomuksen suuntaan osoitella sormella. Jos katsotte ko. valtuustokokouksen ja sittemmän päätöshistorian sote-lautakunnassa ja kaupunginhallituksessa niin ei kovinkaan monella muullakaan ihan 5/5 ole mennyt tämä it-poliitikan hoitaminen mennyt.