Mitä muita #itjuttuja opettaa kouluissa kuin koodausta?

Koodaamaan on hyvä oppia, ja pienen ohjelman oppii tekemään n. 10-20 tunnissa. Yleissivistävät digitaaliset kansalaistaidot pitävät kuitenkin sisällään paljon enemmän. Alla listattuna muutamia esimerkkejä.

  • Ymmärrys tietotekniikan tasoista – raudasta (erilaiset tutut laitteet) järjestelmätasojen kautta käyttöliittymään
  • Eri tyyppiset ohjelmat ja niiden käyttö
  • Algoritmiset taidot ja tietorakenteet
  • Ohjelmoinnin osaaminen
  • Perusohjelmiston kehityksen ymmärtäminen – kuinka niitä tuotetaan?
  • Tiedonhaku, tiedon käsittely haettavaksi
  • Datan käsittelyä
  • Perustaitoja netin käyttöön
  • Ymmärrys internetin tasoista, mitä kaikkea siellä on fyysisesti ja softan tasolla
  • Tietoturva ja yksityisyydensuoja oman käytön kannalta (omat laitteet, palvelut data)

Käytännön harjoituksia voi keksiä paljon: esim. käyttöjärjestelmän asentaminen, koneen siivous, oman sovelluksen / appsin kirjoittaminen jne.

Kaikkien näiden teemojen tulee kulkea läpileikkaavasti kaikessa opetuksessa ja nousujohteisesti eri luokka-asteilla. Näitä ei tule opettaa eristettynä muusta pelkkänä omana saarekkeenaan eikä vain jossain tietyssä iässä.

Kunnia näiden ideoiden kokoamisesta kuuluu Vasemmistoliiton IT-poliittiselle työryhmälle eli Vapaan Tiedon Vasemmistolle.

7 vinkkiä IT-artikkelin kirjoittamiseen

1. Älä puhu ”IT:stä” yleistasolla
IT voidaan karkeasti jakaa ainakin perusinfraan ja tietojärjestelmiin.


Perusinfra eli loppukäyttäjien henkilökohtaiset laitteet, niiden käyttöjärjestelmät (windows, ios, linux, jne..), perusohjelmat ja taustalla oleva verkkoinfra on yksinkertaista, suoraviivaista ja tylsää niin mahdollisuuksien kuin kustannusten hallinnan kannalta.


Tietojärjestelmät ovat näiden vastakohta eli silloin on merkitystä toimittajaloukuilla, avoimella lähdekoodilla, avoimella datalla, avoimilla rajapinnoilla, elinkaariajattelulla, tietoturvalla, käytettävyydellä, suorituskyvyllä, toimittajalla, datalla jne. Kustannukset, toiminnan rajoitukset, sekä mahdollisuudet ovat monimutkaisempia, dynaamisempia ja niin paljon jännittävämpiä kuin perusinfralla.


Myös muita osa-alueita ja jakoja on. Kannattaa tutustua niiden eroihin ja pitää juttu valitun osa-alueen kontekstissa.

2. Älä opeta IT:n osa-alueen perusasioita, vaan tee faktalaatikko
Juttusi menee sekavaksi, jos selität yleisiä ja juttuun liittyviä spesifisiä asioita sekaisin. Samoin kuin muissakin asiantuntija-jutuissa peruskäsitteiden faktalaatikko auttaa lukijoita seuraamaan juttua ilman selittäviä keskeytyksiä.


3. Tunnista IT-asiantuntijasi osaaminen
Journalismissa käytetään asiantuntijoita. IT:n suhteen kuitenkin tulee olla erityisen varovainen, sillä aihe on hyvin laaja eikä “yleisasiantuntijoita” oikeastaan ole. Hakkeri ei välttämättä ole ohjelmistotuotannon asiantuntija, käyttötuki osaa korjata käyttöjärjestelmän, muttei ohjelmoida uutta ominaisuutta, big data-asiantuntija on huono käytettävyyden kommentoija ja projektipäällikön osaaminen poikkeaa vahvasti verkkoinsinöörin osaamisesta.


Kultakin it-asiantuntijalta kannattaa myös kysyä hänen omat vahvuus- ja heikkousalueensa. It-alan ihmiset ovat tottuneita selvittämään mitä kukin tietää ja osaa eikä kysymys ole heille loukkaava.


4. Tunnista ja nimeä vastuussa olevat bisneksen tai politiikan päättäjät
Mikään IT-asia niin julkisella kuin yksityiselläkään ei vain “tapahdu” itsestään, vaan jokaisen asian takana on jonkun tekemä päätös. Etsi nämä it-päätöksiä tekevät johtajat ja poliitikot selittämään päätöksiään ja asiantilaa. IT-politiikka on aivan normaali politiikan laji siinä missä vaikka maatalous, sote tai sananvapaus.


5. Tunnista kriitikot, jäsentele kritiikki hyvin
Ainakin jokaisella julkisella projektilla on joukko kriitikoita. Kriitikon osaamisen rajojen tunnistaminen on aivan samanlainen prosessi kuin asiantuntijoiden ja poliitikkojen osalta. Myös kritiikki pitää teknisesti järjestellä, käytä apuna ylempänä olevaa selitystä IT:n eri osa-alueista ja asiantuntijoita.


6. Älä käytä fyysisen maailman esimerkkejä
Fyysisen todellisuuden insinööriprojektit, kuten esimerkiksi siltojen, laivojen tai talojen rakentaminen, ovat luonteeltaan, ominaisuuksiltaan ja vaikutuksiltaan arvattavampia, käsinkosketeltavampia, ja kiinnittyvät lineaarisempaan aikakäsitykseen.


Ohjelmistot eivät toimi kolmiulotteisen fyysisen maailman kapeissa rajoitteissa, vaan tätä laajemmassa matemaattisessa maailmassa. Ohjelmistot kiinnittyvät enemmän sykliseen tai polykroniseen aikakäsitykseen.


Ohjelmistojen maailmaan voi ylätasolla tutustua esim. näiden yksinkertaisten “lakien” kautta:

Ohjelmistoille hyviä vertailukohteita ovat toiset samankokoiset ja -tyyppiset ohjelmistot.


7. Jos on avointa lähdekoodia, mainitse se ja linkitä siihen
Avoimen lähdekoodin projekteilla on erilaiset kehitysmahdollisuudet kuin suljetuilla järjestelmillä. Lisäksi niiden laatu on myös keskimäärin parempi. Lisäksi moni jutun lukija mielellään tutustuu suoraan koodiin ja projektiin. Olennaisin ominaisuus artikkelin kirjoittamisen kannalta on kuitenkin mahdollisuus faktojen ja väitteiden tarkistamiseen.

Jos avoimen lähdekoodin projektia kritisoidaan tai ylistetään niin pyydä tarkat viitteet (tiedosto, rivi) esimerkeistä avoimesta lähdekoodista. Jos artikkelillä on budjettia konsulttien palkkaamiseen tai jos voit käyttää ammattilaisia ilmaiseksi niin silloin voit myös itse tarkistuttaa väitteet suoraan koodista.

Työllisyyttä markkinavetoisemmalla IT-ostopolitiikalla

Työllisyyttä voi parantaa valtion ostopolitiikalla. Nyt-liite nostaa esiin paljon ristiriitaistakin keskusteltua herättäneen miljardiluokan IT-hankinnan eli HUS:in Apotti-hankkeen työllistämisvaikutuksen. Oli Apotin saamasta kritiikistä mitä tahansa mieltä on selvää, että näin suuren luokan ohjelmistoinvestoinneilla on vaikutusta IT-alan työllisyyteen Suomessa. Tämän vuoksi tulee miettiä millä tavalla hankittuna vaikutus olisi tehokkain ja millaista olisi hyvä julkinen IT-hankintapolitiikka.


Helsingin kaupunki linjasi juuri hyväksytyssä tietotekniikkaohjelmassa vuosille 2015-2017, että avointa lähdekoodia tulisi käyttää aina kun ostetaan kehitystä.


“Kaupungin toimeksiannosta kehitettävä uusi ohjelmistokoodi julkaistaan avoimen lähdekoodin lisenssillä, ellei ole perusteltua syytä muuhun.” – Helsingin kaupungin tietotekniikkaohjelma 2015-2017


Tämä on tärkeä linjaus, sillä avoimen lähdekoodin käyttö estää tehokkaasti kalliita toimittajaloukkuja, antaa helpon mahdollisuuden kaupunkilaisille ja yhteisöille integroitua kaupungin järjestelmiin, nostaa tuotetun koodin laatua ja helpottaa kustannusten hallintaa.


Hankinnoissa käytettynä avoin lähdekoodi antaa myös yrityksille hyvän lähtökohdan luoda enemmän kansainvälisessä kilpailussa pärjääviä sovelluksia ja kiihdyttää laadulla kilpailua kaikkien osapuolten hyödyksi. Julkisen huono vastuuton mustalaatikko-ostaminen on oikeastaan jo vuosikymmeniä estänyt suomalaisen IT-alan kehitystä tehokkaaksi, avoimeksi ja kansainvälisesti kilpailukykyiseksi. Suljetun lähdekoodin ostaminen sotii toimivan markkinatalouden pelisääntöjä vastaan.

Vastuullinen ohjelmisto-ostopolitiikka on myös sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ja huomioi paikallisten toimijoiden mahdollisuudet osallistua hankintoihin. Pilkkomalla hankkeita riittävän pieniksi ja käyttämällä avointa lähdekoodia saadaan työtä ohjattua suomalaisille pk-ohjelmistoyrityksille. Ostamalla vain laatua tuemme alan kehittymistä terveempään suuntaan. Ketterän kehityksen periaatteiden mukaisesti laaduttomaksi osoittautuvat toimijat vaihdetaan parempiin. Vastuullinen ohjelmisto-ostaminen on kaikkien suomalaisten etu.

Puolueiden digitalisaatiovastaukset Juha Sipilälle

Puolueiden vastaukset Juha Sipilän digitalisaatio-kysymykseen eroavat merkittävästi. Osaa on voinut (vaikka ei pitäisi) hämätä se, että digitalisaatio tulee osana vain yhtä kysymystä eli:

”10. Oletteko sitoutuneita normien ja byrokratian purkamiseen sekä yhteiskuntaa uudistaviin
kokeiluihin? Millä keinoin edistäisitte digitalisaatiota?”

Järkevämpää olisi nähdä digitalisaatio osanana jokaista kysymystä. Mm. Kokoomus on ymmärtänyt tämän ja sanookin: ”Digitalisaation hyödyntämisen tulisi olla hallituksen työskentelyä läpileikkaava strateginen teema.”. Samoin Vasemmistoliitto puhuu megatrendistä ja myös Vihreiden, RKP ja SDP:n vastaukset ovat laajoja. Lisäksi KD on nostanut digitalisaation esiin myös koulutusvastauksessaan yhteydessä.

Persut ymmärtävät digitalisaatiosta vähiten ja uittavat lausuntoon jopa luddiittisen ja teknologiavihamielisen ”Turvataan kuitenkin palveluiden saatavuus ja saavutettavuus kaikille.”. Klassikkokamaa kaikkien vanhan liiton poliitikkojen kanssa keskusteltaessa: ”muttakunkaikillaeioleinternettiä!”. Lol.

Avoin lähdekoodi on hyvä ratkaisu Vasemmistoliiton, KD:n, Piraattien, Vihreiden ja SDP:n mielestä. Kokoomus ja Keskusta eivät avoimelle lähdekoodille lämpene. Persut eivät ehkä tiedä mitä se on tai miten se liittyisi digalisaatioon.

Digitalisaation merkityksen liiketoiminnalle ja julkisten toiminnan vaikutuksen näihin on ymmärtänyt Vasemmistoliitto, Kokoomus, Vihreät ja RKP. Muut tyytyvät puhumaan kapeasti julkisen tietohallinnosta. Vastaukset ovat suppeita ja hyvä olisikin nähdä kullakin puolueella oma järkevästi jäsennelty strategia iskulauseiden ja yksityiskohtien sijaan. EK:n ja Mikael Jungnerin taannoinen digiloikkapaperi oli juuri tällainen heikko sillisalaatti.

Huomioiden digitalisaation suuruuden ja merkityksen kansallisvaltioille on surullista, kuinka pienen roolin asia on saanut Sipilän kysymyksissä ja kuinka heikosti monet puolueet asiaa ymmärtävät. Näillä eväillä ei digitaalista hyvinvointisuomea rakenneta, vaan muutetaan takaisin maakuoppiin asumaan. Hyvin monella poliitikolla ja etujärjestöllä on vielä edessään kova työ IT:n perusteiden opettelussa.

—- alla puolueiden vastaukset —-

Persut
Haluamme kaikin tavoin edistää julkisen sektorin digitalisaatiota. Tavoitteeksi on syytä ottaa se, että sähköisestä asioinnista tulee ensisijainen asiointimuoto. Turvataan kuitenkin palveluiden saatavuus ja saavutettavuus kaikille.

KD
Digitaalisten oppimateriaalien käyttömahdollisuuksien lisäämiseksi, kustannusten minimoimiseksi sekä päällekkäisen työn välttämiseksi on tehtävä kansallinen strategia. TVT-taitojen opetusta tulee vahvistaa alakoulusta alkaen.

Tulee siirtyä mahdollisuuksien mukaan sähköiseen asiointiin yhden luukun periaatteella, eikä samoja tietoja tule joutua antamaan toistuvasti. Katsomme, että digitaalinen palveluväylä tulee ottaa käyttöön ja sitä ennen on ratkaistava vahvan sähköisen tunnistuksen kysymykset.

Julkisten tietojärjestelmien hankinnat tulee tehdä keskitetysti, keskenään yhteensopivasti avoimin rajapinnoin, välttäen riippuvuuksia tietystä toimittajasta ja vähentäen käyttöoikeusmaksuja, esimerkiksi avointa lähdekoodia käyttämällä. Ei ole järkevää, että kukin kunta, sairaanhoitopiiri, ministeriö tai muu julkinen hallintoviranomainen tekee erilaisten tietojärjestelmien hankintoja siilomaisesti erikseen. Digitaalisten sisämarkkinoiden edistämiseksi on tärkeää nopeuttaa mm. tekijänoikeuskysymysten ratkaisemista EU:n tasolla.

Keskusta
Digitalisaation hyödyntämisessä on oltava ripeä. Digitalisaatio tarjoaa suuria mahdollisuuksia julkisen sektorin tuotavuuden ja palveluiden parantamiseen, uuteen yritystoimintaan sekä kansalaisten tarpeisiin. Digitalisaatiota hyödyntämällä parannetaan julkisen hallinnon tuottavuustekijöitä ja henkilötuottavuutta.

Valtion tasetta voidaan käyttää tuottavuuskehityksen nopeuttamiseksi. Varmistamme edellytykset digitaalisten palvelujen kehittymiselle. Sähköisten palveluiden yleistyessä on huolehdittava niistä kansalaisista, joilla ei ole välineitä ja kykyä käyttää niitä.

Tietovarantojen mahdollisimman avoin saatavuus ja käytettävyys helpottavat myös yritysten ja yhteisöjen mahdollisuuksia kehittää digitaalisia palveluja. Nopea ja kohtuuhintainen laajakaistayhteys on turvattava kaikille kansalaisille ja yrityksille.

Otetaan käyttöön kansalaisen palveluikkuna, jossa ihminen hoitaa viranomaisasioinnin sähköisesti ja valvoo omia tietojaan. Henkilötietolainsäädäntöä uudistetaan siten, että viranomaiset pystyvät toimimaan tehokkaasti. Jokaiselle kansalaiselle on turvattava lainsäädännöllä oikeus pankkitunnukseen tai muuhun sähköisen tunnistamisen tapaan. Kansalaisten tietosuoja varmistetaan sillä, että tietojen käyttäminen ja käyttäjä voidaan jäljittää.

Piraatit
Digitalisaation edistämisessä tulee ensisijaisesti tunnistaa, mitkä ovat sen esteet, ja toisaalta missä sen hyöty tulee parhaiten esiin.

Julkisen puolen digitalisoitavissa olevat palvelut tulisi digitalisoida niin pian kuin mahdollista. Tämä tulisi toteuttaa avoimen lähdekoodin ohjelmistoilla, joiden kehityksen ohjausta ei ulkoisteta. Projektien tulee olla modulaarisia ja niihin tulee voida osallistua kenen tahansa asiasta kiinnostuneen. Projekteihin hyväksytystä ohjelmakoodista maksetaan palkkio tekijöille. Palkkioiden suuruus tulee olla suhteessa työn laatuun ja määrään. Sisällön tuottajalla tulee olla oikeus kieltää sisällön käyttäminen projektissa, mikäli hän ei ole tarjottuun palkkioon tyytyväinen. Palkkion hyväksymisen jälkeen sisältö tulee osaksi projektia ja sisältö tulee julkaista avoimella lisenssillä.

Vihreät
Digitalisaation edistäminen on tärkeä osa julkisen sektorin modernisointia, koska sen avulla voidaan parantaa tuottavuutta merkittävästi esimerkiksi lupamenettelyissä, viranomaistietojen käsittelyssä ja myös palveluiden järjestämisessä.

Digitalisaation edistäminen osoitetaan Valtioneuvoston kanslian vastuulle, jonka johdolla käydään läpi kaikki julkisen sektorin palvelut digitalisaation näkökulmasta. Julkisten tietovarantojen avaamista jatketaan ja kaikki julkiset tietojärjestelmät toteutetaan avoimella koodilla ja avoimin rajapinnoin.

Jatketaan viivyttelemättä muun muassa palveluväylän, sähköisen tunnistautumisen ja tulorekisterin toteuttamista. Tuetaan kunnissa jo käytössä olevien ja hyväksi todettujen tietojärjestelmäratkaisuiden levittämistä koko kuntasektorille. Mahdollistetaan tarvittaessa lainsäädäntötoimin uusien palvelumallien kehittyminen, esimerkiksi liikenne palveluna –hankkeet.

Edistetään suurten tietomassojen (Big Data) tallentamista, yhdistelemistä, siirtämistä ja analysointia julkisen sektorin hankkein, koulutuksella ja rahoitusmahdollisuuksilla. Näin parannetaan tuottavuutta ja tarjotaan mahdollisuuksia innovatiivisiin sovelluksiin. Yksityisyyden suoja on turvattava.

Edistetään lainsäädännöllä ja hallintoa uudistamalla ihmisten oikeutta ja pääsyä heistä kerättyyn dataan (My Data), kuten julkishallinnon keräämiin tietoihin sekä eri palveluntarjoajien tapahtuma- ja tilastotietoihin. My Data käytännöillä tuetaan kansalaisten ja yritysten mahdollisuuksia hyödyntää sähköisessä muodossa olevia tietoja turvallisesti ja tietosuojan säilyttävällä tavalla ja mahdollistetaan uudenlaisia palveluita sekä liiketoimintamalleja.

Kokoomus
Digitalisaation hyödyntämisen tulisi olla hallituksen työskentelyä läpileikkaava strateginen teema.
Digitalisaation edistämiselle tulee laatia selkeät tavoitteet, joiden toteutumista seurataan jatkuvasti
hallituskauden aikana. Tavoitteiden läpivienti edellyttää vahvaa muutosjohtamisen vastuuorganisaatiota.

Tarvitaan sekä pitkäjänteistä strategista johtamista että ketterää ja nopeatempoista yhteiskehittämistä ja kokeiluja. Keskittämisellä varmistetaan käyttäjälähtöisyys, yhteensopivuus ja saavutettavuus.
Hajauttamisella varmistetaan innovatiivisuus, sisällöllinen ammattitaito ja kehittämisen omistajuus.
Julkinen valta voi innovaatiorahoituksella, innovatiivisilla hankinnoilla, standardoinneilla, avoimella datalla ja tietovarantojen paremmalla hyödyntämisellä sekä sääntelyä purkamalla ja ajantasaistamalla mahdollistaa suotuisan kilpailuympäristön digitaalisille liiketoimintakonsepteille.

Julkinen sektori suosii määrätietoisesti innovatiivisia ratkaisuja ja pyrkii poistamaan innovaatioiden
markkinaesteitä. Innovatiivisten hankintojen osuus julkisista hankinnoista voidaan asettaa esim. 5 %:iin. Perinteistä kotimaista teollisuutta tuetaan ”digisiirtymässä”. Erityishuomiota kiinnitetään palveluistumiseen, uuden lisäarvon luomiseen ja uusiin liiketoimintakonsepteihin. Myös yritysten kansainvälistymisvaiheeseen ja innovatiivisten ideoiden kaupallistamisvaiheeseen liittyvä julkisen vallan edistämistoimien kokonaisuus (tuet ja verotus) on arvioitava uudelleen. Suomen tekijänoikeusjärjestelmää kehitetään uusien teknologioiden ja sisältöjen hyödyntämistä mahdollistavaan suuntaan, ottaen huomioon tasapuolisesti sekä oikeudenomistajien, elinkeinoelämän että kuluttajien intressit.

Suomessa on panostettava voimakkaasti uusien palveluiden ja palvelualustojen kehittämiseen. Uudet laaja-alaiset kokeilualustat ovat elintärkeitä systeemisten muutosten aikaansaamiseksi etenkin sektoreilla, joilla julkishallinnolla on olennainen rooli markkinoiden toimivuudelle (esim. koulutus, terveydenhuolto, liikenne palveluna, yhdyskuntarakentaminen, teollinen internet, biotalous).

Edistetään suurten tietoaineistojen analysointiin perustuvien ratkaisujen tehokkaampaa hyödyntämistä. Luotettavalla ja helpolla sähköisellä tunnistautumisratkaisulla on keskeinen merkitys palveluiden käytettävyydelle.

Julkisten palveluiden digitalisoimista tulee jatkaa kansallisen palveluarkkitehtuurin hankkeen puitteissa. Julkiset palvelut rakennetaan käyttäjälähtöisesti muotoilemalla ja ensisijaisesti digitaalisesti, jotta kansantalouden kannalta tarpeellinen tuottavuusloikka onnistuu. Käyttäjälähtöisyys, avoin tieto ja my data -ajattelu muodostavat toimivan digitaalisen toimintaympäristön pohjan. Julkisissa palveluissa on sitouduttava siihen, että samaa tietoa kysytään ihmisiltä vain kerran.

Vasemmistoliitto
Digitalisaatio on yksi megatrendi, jossa Suomen julkisten palveluiden ja toisaalta myös suomalaisten yritysten tulee olla mukana. Digitalisaatiota tulee ohjata nykyistä pontevammin kansallisella strategialla. Sadan megan Suomi –hanketta tulee jatkaa tavoitteena nopeiden laajakaistayhteyksien rakentaminen koko Suomeen. Toimiva tietoliikenneinfrastruktuuri on edellytys myös palveluiden digitalisaatiolle. Kaikki mahdolliset asiointipalvelut tulee digitalisoida, kuitenkin säilyttäen lähiasioinnin mahdollisuus. Sote-tietojärjestelmien uudistaminen on olennainen osa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistusta. Kehittämällä yhtenäiset sote-tietojärjestelmät voidaan saada kustannustehokkuutta ja parempaa palvelua. Yliopistojen ja julkisten t&k-panosten tulee tukea teollisen internetin ja 3D (ja jopa 4D) tulostamisen kehittämistä.

Tietojärjestelmäuudistuksissa ei saa hirttäytyä yksittäisiin laitetoimittajiin ja järjestelmiin vaan pyrkiä rakentamaan mahdollisimman tehokkaat, turvalliset, joustavat, muokattavissa olevat ja aikaa kestävät järjestelmät. Julkisesti tuotettujen tietojen tulee olla avoimesti saatavilla ja julkisia palvelujärjestelmiä tulee kehittää avoimen lähdekoodin pohjalta. Suomessa tulee varautua nykyistä huomattavasti paremmin tietoturvauhkiin ja verkon kaatumisen aiheuttamiin ongelmiin.

SDP
Digitalisaation mahdollisuudet elinkeinorakenteen uudistamisessa, julkisen hallinnon tehostamisessa sekä julkisten palveluiden tuottavuuden ja laadun parantamisessa ovat valtaisat. SDP edistäisi digitalisaatiota mm. kiirehtimällä kansallisen palveluväylän käyttöönottoa, avaamalla julkisia tietovarantoja, kehittämällä lainsäädäntöä ja infrastruktuuria tukemaan reaaliaikaisten ja itseohjautuvien järjestelmien laajaa käyttöönottoa, varmistamalla keskeisen digitaalisen infrastruktuurin toimintavarmuuden, kokoamalla ICT-, digitalisaatio- ja tietoyhteiskuntapolitiikan sisällöt yhteen paikkaan valtion hallinnossa sekä tehostamalla julkisen sektorin ICT-hankintoja ja niiden arviointia sekä poistamalla päällekkäisyyksiä. Julkisissa ICT-hankinnoissa tulee edellyttää avoimia rajapintoja ja määritellä periaatteet avoimen koodin käytön lisäämiselle. Pedagogiikkaa tulee uudistaa niin, että digitaalisen teknologian mahdollisuudet hyödynnetään kaikilla koulutustasoilla oppimisen tukena. Kansalaisille tulee taata riittävät oikeudet omiin tietoihinsa.

RKP
Digitalisaatio on jatkuva prosessi, jossa Suomen on oltava edelläkävijä. Digitalisaation hyödyntämiseksi tulisi laatia digistrategia, jossa määritellään miten erilaiset digitaaliset palvelut parhaiten saadaan kaikkien ulottuville.

Toteutetaan kansallinen palveluväylä. Tuetaan tietomallien, teollisen internetin, automaation, paikkatiedon ja robotiikan hyödyntämismahdollisuuksia ja innovaatioita korkean osaamisen työpaikkojen ja uusien palveluiden kehittämiseksi.

Tuetaan uusien palveluiden ja toimintamallien kehittämistä ja syntymistä kokeiluilla ja uudistamalla lainsäädäntöä. Puretaan infrastruktuurin ja palveluvelvoitteiden ylisääntelyä ja edistetään avointa julkista dataa.

Olisiko vara Apottia kaatanut?

Helsingin Sote- lautakunta päätti kokouksessaan 9.4. tehdä päätöksen joka vie Apotin tarjouspyyntöä eteenpäin. Tässä postauksessa kuvaamme asian etenemistä poliittisessa käsittelyssä ja ilmaisemme vakavaa huolta suunnasta johon hanke etenee.

Mielestämme poliittinen päätös oli turhan hätäinen ja ulkopuolinen selvitys vaatimusmäärittelystä olisi ollut tarpeen päätöksenteon tueksi jo ihan hankkeen riskienhallinnan näkökulmasta. Nyt hanke etenee omalla painollaan ja poliitikkojen mahdollisuudet puuttua siihen ovat taas rajatummat.

Kovin moni poliittinen päätöksentekijä ei vastustanut arviointia sinällään. Enemmän pelättiin hankkeen hidastuvan tai jopa kaatuvan kokonaan. Mielestämme nämä uhkakuvat ovat paitsi vahvasti liioiteltuja myös selkeän poliittisesti motivoituneita. Ne kuitenkin kuvaavat hankkeen ongelmia oivasti: laaja kansalaiskeskustelu hankkeesta julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa nähdään uhkana ja siksi prosessi halutaan vain poliittisen tason läpi mahdollisimman nopeasti.

Missä ollaan nyt?
Kysymystä Apotin aikalisästä on IT-poliittinen ja sitä on syytä tarkastella puolueittain. Vihreät, Vas ja SDP ottivat Apotin tosissaan, kävivät keskustelua vaihtoehdoista, vaikka lopulta epäonnistuivatkin muodostamaan kantaa kysymykseen eli hajosivat äänestyksissä.

Sote-lautakunta paransi hieman aiempaa heikkoa otettaan (mm. päätöksenteon siirtämistä virkamiehille) Apottiin ja uskalsi hankintarenkaasta ja erittäin kovasta painostuksesta huolimatta jättää päätöksen pöydälle 24.3.. Pöytäys antoi tietotekniikkajaostolle aikaa kokoontua ylimääräiseen kokoukseen 7.4..

Tietotekniikkajaosto ei tarjonnut sotelle sen tarvitsemaa ohjausta osittain siitä syystä ettei juridisen näkökulman mukaan kaupunginhallituksen alainen jaosto oikein voi antaa lautakunnille suosituksia päätöksentekoon.

Toinen syy lienee se ettei jaosto välttämättä kokonaisuutena ole aivan tarpeeksi osaava keskustellakseen Apotti-luokan hankkeesta – erityisesti kun aikataulu asiaan paneutumiseen on tiukka. Konsensuspäätöksenteko mielestämme vesitti lausuntoa, mutta olennainen huoli siinä tuli kuitenkin esille:

“Kaupunginhallituksen tietotekniikkajaosto on aikataulun sallimissa puitteissa tutustunut Apotti-hankkeen teknisiin yksityiskohtiin.

Jaoston erityinen huolenaihe on, että hankkeen vaatimusmäärittelyn laadusta ei ole tehty riippumatonta alan asiantuntijoiden teknistä arviota. Jaosto ei ole saanut käyttöönsä hankkeen päivitettyjä riski- ja kustannusanalyysejä arvioinnin pohjaksi.

Lisäksi jaosto haluaa kiinnittää huomiota kaupunginkanslian valmistelemaan tietotekniikkaohjelmaan 2015-2017, joka sisältää monia suosituksia IT-hankintojen suositeltavista menettelyistä, joita ei kaikkia ole hankkeessa huomioitu.”

Tietotekniikkajaoston jäsenistä Lilja Tamminen (vihr.), Jouko Malinen (sdp) ja toinen tämän kirjoittajista eli Mikko Pöri (vas.) toivat esiin Apotin ongelmia kriittisesti ja halusivat teknisen selvityksen tekemistä ennen soten päätöksentekoa, kun taas muut vihreiden edustajat ja muiden puolueiden edustajat eivät katsoneet sitä tarpeelliseksi.

Nämä mielipiteet vaikuttivat suoraan sote-lautakunnan päätökseen 9.4., jossa palautusta ja teknistä selvitystä päätöksenteon pohjaksi esitti Jouko Malinen (sdp) ja kannatti Joonas Leppänen (vas.). Enemmistö vastusti teknisen selvityksen teettämistä eli vastaan äänestivät Maija Anttila (sdp) , Sirpa Asko-Seljavaara (kok.) , Gunvor Brettschneider (RKP), Sami Heistaro (kok.), Rene Hursti (ps), Miikka Merikanto (vas.), Laura Nordström (vihr.), Kimmo Parhiala (kok.), Hannu Tuominen (vihr.), Tuure Tuomas (vihr.).

Hätiköityä ja laadutonta päätöksentekoa
Kummastusta sotessa ja tietotekniikkajaostossa herättivät ne poliitikot, jotka väittivät lukeneensa nämä vatimusmäärittelyn 49 teknistä dokumenttia, niiden 1800 sivua ja kertoivat arvioivansa, että se on riittävän hyvä.

Kyse ei ole mistään lukion äidinkielenainekirjoituksista, jotka voi tarkistaa lukiessaan ja antaa punakynän sauhuta. Kyse on monimutkaisen ja moniulotteisen kokonaisuuden hahmottamisesta noin sadasta erilaisesta näkökulmasta projektinhallinnasta tietoturvaan ja kotihoidon työprosessista toimitussopimuksiin. Perehtymisen ja ymmärryksen puutetta osoittivat myös poliitikkojen itsensä julkaisemat hyvin lyhyet ja laadullisesti heikot huomiolistat.

Julkaistussa vaatimusmäärittelyssä oli myös selviä virheitä ristiinviittauksissa (kts. kuva yllä eräästä dokumentista) eikä näitä ilmeisesti oltu huomattu HUSsin hallituksessa eikä yhdessäkään toisessa kaupungissa. Tästä voisi päätellä ettei kukaan sadoista asiaa käsitelleistä poliitikoista ollut edes lukenut koko vaatimusmäärittelyä.

Tämä ei mielestämme heijastele niin huolellista päätöksenteon tapaa kuin toivoisimme.

Salailu, huono viestintä ja sometyhjiö
Esimerkiksi Apotin hanketoimiston kysymyksiä ja vastauksia dokumentissa vastataan kiirehtimistä poliittisessa päätöksenteossa koskevaan huoleen seuraavasti:

“Hanketta on ollut tekemässä n. 400 sosiaali- ja terveydenhuollon, ICT:n, prosessien, tietoturvan, terveyden- ja sosiaalihuollon hallinnnon jne. ammattilaista HUS:sta, Vantaata, Helsingistä, Kirkkonummelta ja Kauniaisista. Lisäksi on käytetty mm. VTT:tä, Aalto-yliopiston henkilöitä ja tehty läheistä yhteistötä VAKAVA-arkkitehtuuri ohjelman, Kuntaliiton, STM:n, THL:n ja muiden alan toimijoiden kanssa sekä keskusteltu useiden isojen hankkeiden johtajien ja asiantuntijoiden kanssa.” 

Tähän liittyen on pakko tarkemmin kysyä miksi
a) arvioinnin tulokset eivät näy työn laadussa ja
b) mikseivät arvioinnit ole julkisia ja avoimia?

Tämä liittyy laajemminkin koko hankkeelle ominaiseen salailun kulttuuriin, joka ei ole omiaan lisäämään poliittisten päätöksentekijöiden ja kansalaisten luottamusta hankkeeseen. Onkin pakko kysyä: mitä hankkeessa oikein salaillaan?

Hanketoimiston viestintämalli on jakaa tietoa niukasti ja ylhäältä alas. Heillä on twitter-tili, joka ei keskustele eikä virkamiehiä näy keskustelupalstoilla. Ohjenuorana tuntuu olevan, että mitä vähemmän keskustelua hankkeesta niin sen parempi. Erityisesti somemaailmaan tämä osuu huonosti ja Apotti on siellä erityisesti ammattilaisten silmissä epäonnistunut hanke. Pääosin keskustelijat ovat olleet IT-alan ammattilaisia, mutta joukossa on myös sosiaalipuolen ja terveydenhoidon ihmisiä. Toivottavaa olisi näiden ammattiryhmien herääminen keskusteluun.

Julkinen keskustelu

On hyvä, että Apotista halutaan keskustella. Erityisen kunniamaininnan ansaitsevat Aini Myllärin ja Tapio Järvenpään analyyttinen ja asiapitoinen keskustelunherättämiskampanja. Kiinnostaisi kuulla myös heidän mielipiteensä siitä, mitä he oppivat tästä poliittisesta päätöksenteosta ja poliitikkojen tavasta hoitaa isoa IT-projektia.

Suurin osa näkemästämme keskustelusta onkin ollut asiallista ja myös poliitikkojen pitää sietää jonkin verran asiantuntematonta huutelua. Asiattomuudet hoituvat internetin normaaleilla keinoilla eli huomautuksilla, moderoinnilla ja raportoinnilla.

Monella IT-osaajalla tuntuu kuitenkin olevan poliittisen vaikuttamisen keinot ja tieto (myönnettäköön monimutkaisesta) kunnallisesta päätöksenteosta hukassa ja vaikutus poliitikkoihin jää heikoksi sen vuoksi. Pieni opiskelu ja asiaan tutustuminen ei varmasti menisi hukaan. Tämä ei kuitenkaan vähennä esitetyn teknisen kritiikin arvoa tai anna poliitikoille tekosyytä olla oppimatta siitä tai tutustumasta siihen.

Hankkeen ajoitus vaalien päälle
Yksi relevantti kysymys on ajoitus. On erittäin optimistista toivoa asiallista päätöksentekoa samaan aikaan kun suurin osa keskeisistä poliittisista päättäjistä tekee vaalikampanjaa.

Tämä ajoitus – erityisesti kun se tapahtui samaan aikaan kun moni päätöksentekijöistä ryntäilee vaalikentillä ja ennakkoäänestyksen ollessa käynnissä – vaikeutti asian perusteellista käsittelyä. Monilla muilla politiikan aloilla isoja ja vaikeita päätöksiä ei ajoiteta vaalien alle. Toivomme, ettei IT-politiikka jatkossa ole tästä poikkeus.

Hankintarenkaasta johtuva demokratiavaje

“Kunnat (Helsinki, Kauniainen, Kirkkonummi, Vantaa) ja HUS muodostavat hankintarenkaan, jossa yhtenä sopijapuolena on myös KL-Kuntahankinnat Oy”http://www.hel.fi/hki/apotti/fi/Hankinta

Hankintarengas on yksi merkittävä este järkevän päätöksenteon tiellä. Hanketoimisto on suunnannut oman viestintänsä hankintarenkaan poliittisille päättäjille ja ohjausryhmälleen. Tämä on osasyy siihen, miksi Apotti vaikuttaa epäonnistuvalta hankkeelta kaupunkilaisten silmissä ja julkisessa keskustelussa etenkin sosiaalisen media puolella.

Kuntien yhteishankintoihin liittyy demokratiavajetta ja ongelmia. Olemme kirjoittaneet aiheesta jo aiemminkin. Päähaaste on jokaisen kunnan itsenäinen päätöksenteko. Tämä on kuitenkin mielestämme hyvä asia, koska kunnilla on oltava sananvalta omiin hankintoihinsa. Jos kuntien kesken syntyy erimielisyyttä, niin silloin poliitikkojen tulee vain tehdä työnsä ja ratkoa ongelmia. Poliitikkojen laiskuus ei saa olla esteenä laadukkaalle päätöksenteolle. Uskomme kaikkien kuntien haluavan parhaan mahdollisen järjestelmän.

Helsinki ei kuitenkaan voi hankinnoissaan olla muiden kuntien päättäjien vanki. Helsinki maksaa sadat miljoonansa toimivasta järjestelmästä.

Monien kaupunkien päätöselinten ja HUSin hallitutuksen aikataulu herättää kysymyksiä niiden käsittelystä. Tarjouspyyntödokumenteissa oli esimerkiksi selkeitä viittausvirheitä, joita ei ymmärtääksemme oltu ennen Helsinkiä huomioita missään kaupungeissa viittaa mielestämme siihen, ettei välttämättä yksikään päättäjistä ollut ehtinyt perehtyä vaatimusmäärittelyyn mielestämme riittävällä tarkkuudella.

Amerikkalainen lainsäädäntö poikkeaa pohjoismaisesta
Hankintamenettelyssä on vuorotellen suljettu erilaisia toimittajia pois ja jäljellä on vain kahden amerikkalaisen tuotteen edustus. Ne edustavat vähintäänkin osittain vanhentunutta teknologiaa ja ovat kehitetty sikäläiseen lainsäädäntöön ja yhteiskuntaan. Esimerkiksi amerikkalainen käsitys sosiaaliturvasta poikkeaa kuitenkin merkittävästi pohjoismaisesta. Eduskunta jatkaa tasaisesti sotea koskevaa lainsäädäntöään myös sote-uudistuksen jälkeen, jolloin muutoksia soten tietojärjestelmiin samoin tulee tasaisesti. Tarjolla olevia tuotteita kuitenkin kehitetään amerikkalaisten asiakkaiden ehdoilla. Tämä tarkoittaa meille epätyypillisenä asiakkaana ainakin korkeita muutoskustannuksia – jollei järjestelmä suorastaan estä lakien säätämistä.

Olematon hintakilpailu vain kahdella (yhdellä) tuotteella
Hankintakriteereissä painotetaan aivan oikein hintaa korkealle eli se muodostuu yksinään 40% valintaperusteista. Kuitenkin jos tarjokkaista jäljellä on vain kaksi tai kohta mahdollisesti vain yksi toimittaja ei voida olettaa 40% painotuksen toimivan halutulla tavalla ja ohjaavan hankkimaan veronmaksajien kannalta halvinta järjestelmää.

Poliitikot sotkemassa IT-asioita?
Kriittisiä näkemyksiä on esitetty siitä, että asian sotkivat nimenomaan poliitikot ja puoluepolitiikka. Ymmärrämme kuinka asian voi siihen sen enempää perehtymättä nähdä myös näin. Väitämme kuitenkin, että nimenomaan IT-poliitikan, puoluelinjojen ja läpinäkyvyyden puute johtavat huonoon pääätökseen.

Poliitikot keskustelivat asiasta liian vähän ja asialla oli turhan kiire. Puolueilla ei ole kovin tarkkoja linjoja (eikä niitä myöskään voi oletan kovin nopealla aikataululla muodostuvan) miljardiluokan hankkeesta, vaan äänestyspäätökset vähän turhan paljon riippuvat siitä, kuka sattuu olemaan paikalla kokouksessa. Vertailuna mainittakoon, että taloudellisesti ja toiminnallisesti 100 kertaa pienemmistä ja helpommista asioista väännetään puolueiden piirissä kuukausitolkulla. Inhimillistä ehkä, mutta ei hyväksyttävää julkisen päätöksenteon kannalta.

Kokonaisuudessaan päätöksenteon perustelut ovat äänestäjien aliarvioimista ja vaarallista projektin onnistumisen (aikataulu, budjetti) kannalta. Poliitikon pitää ymmärtää milloin tarvitaan lisäselvityksiä ja osata olla päättämättä vaikka siitä seuraisi henkilökohtaisia hankaluuksia. Päätöksenteon laatua ja läpinäkyvyyttä pitää Apotissa tästä parantaa selkeästi.

Jatkaako Apottia vai heittääkö kaikki lelut nurkkaan?
Hanketta pitää jokaisessa tapauksessa jatkaa ja retoriikka, jolla kaikki kritiikki kuitataan hankkeen pysäyttämiseksi on lähinnä retorista. Satojen erityisesti sosiaalipuolen vaatimusten tiputtaminen kuitenkin romuttaa monoliittihankinnan pohjan. Riskien- ja hankehallinnan vuoksi hanke tulisi nyt pilkkoa useampaan paremmin hallittavaan hankkeseen ja ensimmäisenä toteuttaa terveydenhuollon core-tarpeet.

Kalliista ja vanhentuneesta tuoteostamisesta IT-alan kilpailukyvyn tukemiseen
Pilkottuja hankkeita ja toiminnallisuuksia tulisi rakentaa iteratiivisesti ja ketterästi käyttäen myös ohjelmistokehitystyötä valmisohjelmien lisäksi. Myös olemassa olevien avoimen lähdekoodin ratkaisujen, kuten Veteran’s Affairs, käyttöä olisi suosittava ja oma kehitystyö julkaistava avoimena lähdekoodina. Nykyisten järjestelmien alasajokin askeleittain olisi taloudellisempaa ja turvallisempaa kuin nykyisellä kertarysäys-mallilla.

Valmiin ja teknisesti osittain vanhentuneen valmistuotteen ostaminen ulkomailta ei edistä suomalaisten IT-alan yritysten ja osaajien kehittymistä kansainvälisessä kilpailussa eikä siten tuo alalle kaivattuja ja oikeanlaisia työpaikkoja, menestysyrityksiä tai menestystuotteita. Tällä savupiipputeollisuushenkisellä julkisella ostopolitiikalla emme luo pohjaa tuleville nokioille, angrybirdseille tai supercelleille.

Mikko Pöri, Helsingin kaupungin tietotekniikkajaoston jäsen
Juho Lindman, Helsingin kaupungin tietotekniikkajaoston varajäsen

Poliitikot opettelevat IT-politiikkaa

Osallistuin salonkitenttiin ja kysyin IT-politiikasta ehdokkailta (kohdassa 1:42:47):


”Tässä puhuttiin aikaisemmin miten IT pystyy vaikuttamaan kansantalouteen myönteisemmin. Aika monessa puolueessa (on) sama litania että IT:ltä saadaan kasvua. Kysymys on miten me konkreettisesti saadaan (tämä) aikaan ja minkälaisilla valtion toimilla me voidaan vaikuttaa IT-alan kehitykseen ja siihen, että se vaikuttaa kansantalouteen. Marialla on justiinsa ollut toi Apotti-hanke pöydällä HUS:in hallituksessa, sä voisit erityisesti kommentoida sitä.”


Myönnetään, polveileva kysymys, jonka olisin voinut kohdentaa paremmin.


Maria Ohisalolle (vihr.) tuli Apotti-syntien (HUS-hallituksessa juuri päätöksenteossa) vuoksi aloitusvuoro vaikeasta aihealueesta.


Maria lähestyy kuvaamalla tiedonkeruun yhtenäistämisen ja hyvinvoinnin mittauksen tärkeyttä kansantalouden kannalta. Hän puhuu hyvin myös sähköisestä asioinnista, e-reseptistä ja turhan tekemisen poistamisesta IT:n avulla. Selkeästi oman osaamisalueen IT-hankkeet ovat tiedossa.


Tenttaan Mariaa vastaamaan nimenomaan IT-alan työpaikkojen sekä kansantalouden kannalta, ja hän viittaa siihen, että pitää se e-reseptikin rakentaa. Vasta-argumenttini on Apotti, joka todennäköisesti ostetaan ulkomailta eikä siten ”tuo yhtään työpaikkaa”.


Tämä on osaltani kärjistys. Tietenkin Apotti luo työpaikkoja, mutta ei niin paljon eikä sellaisia alaa ja kansantaloutta eteenpäinvieviä työpaikkoja kuin esim. järjestelmän hankinta ostamalla kehitystyötä loisi.


Apotista Maria lisäksi nostaa esiin huolia hankintahinnasta vähäisen tarjoajajoukon vuoksi ja perusongelmana sen, että yritetään tehdä liian isoa.


Patrik Gayer (rkp) kommentoi ja tuo hyvin pöydälle uuden näkökulman eli valtion ja kuntien heikon IT-hankintaosaamisen, johon panostaminen hänen mukaansa maksaisi itsensä hyvin takaisin. Olen samaa mieltä ja tästä pisteet Patrikille!


Petrus Pennasen (pir.) mielestä julkisten IT-hankintojen prosessi on ”täysin pielessä” ja hän kuvaa hyvin konkreettisesti ja kansantajuisesti ongelmaa (kannattaa katsoa, kohdassa 1:46:30). Lisäksi erityiset pisteet Petrukselle siitä, että räätälöity ohjelmistokehitys pitää tehdä avoimena lähdekoodina, jotta vältetään toimittajaloukut.


Matti Parpala (kok.) peesaa Patrikia hankintalainsäädännön ongelmista ja nostaa esiin, että melkein jokainen puolue haluaa säästää (kirj. huom. hullut!) tietojärjestelmistä ja tulkitsee sen tarkoittavan ”vähemmän tietojärjestelmiä”. Mai Kivelä (vas.) välihuutaa tähän ettei tämä ole Vasemmistoliiton linja. Matti ei pidä tietojärjestelmistä säästämistä järkevänä.


Muutoin Mai jatkaa että hankintalain puitteissa pitäisi IT-hankkeissa enemmän tehdä enemmän sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ohjausta, jonka kautta voisi tukea kotimaisia reiluja toimijoita. Tämä on hyvä uusi näkökulma ja pisteet (oman puolueeni jee!) ehdokkaalle siitä. Ei tosiaankaan ole yhdentekevää kuinka erilaiset ohjelmistot toimivat luonnon tai yhteiskunnan kannalta. Hyvä julkinen hankinta huomioi myös nämä mahdollisuudet, lopulta kyse on painotuksissa vaatimusmäärittelyssä.


Muutoin Main mukaan kilpailuvalttimme IT-alankaan työpaikoissa ei ole hinta, vaan korkea osaaminen. Lisäksi Main mukaan on tärkeää, että vakaa yhteiskunta tarjoaa suotuisat toimintaympäristön yrityksille, ja esimerkkinä Mai mainitsee Supercellin.

Lopuksi Maria tuo vielä esille Kanta-hankkeen tärkeyden ja Matti muistuttaa, että isotkin IT-hankkeet onnistuvat kun ne tehdään oikein.


Oman näkökulmani (voin olla hieman puolueellinen toki) kannalta Patrik, Mai ja Petrus olivat parhaiten kartalla siitä, mitä olisi tehtävissä valtion IT-politiikassa. Marian vastaus oli laaja, mutta punaista lankaa IT-politiikan kannalta ei tuntunut löytyvän. Matilla tuntui olevan jotain hajua, mutta vain vähän konkreettista tuotavaa pöytään.

Olisin toivonut huomioita alan koulutuksesta ja siitä, kuinka julkinen voisi oman hankintapolitiikkansa ja esimerkiksi avoimen lähdekoodin avulla kannustaa alaa laadukkaampaan toimittamiseen ja siten lisätä IT-alan kansainvälisiä menestystarinoita. Nykyisin julkinen IT-ostaminen tuntuu sitovan IT-firmoja heikkolaatuiseen tekemiseen kaksisuuntaisten toimittajaloukkujen kautta. Tämä ei haasta firmoja tai tekijöitä kehittymään kansainvälisessä kilpailussa tarvittavalle tasolle.

IT-poliitikasta pitäisi puhua enemmän, jotta IT-politiikka muuttuisi. Näissäkin vaaleissa.

Skripti sotepoliitikkojen kontaktoimiseksi Apotin vaatimusmäärittelystä

# ota reippaasti yhteyttä, toimi näin!
def kontaktoi_sotepoliitikkoa_apotista(aika=nyt):

#kun vielä ehdimme!
for aika < 9.4.2015 klo 16.15

#keksi asia
asia=keksi_asia(asia=”esim. Avoimista rajapinnoista: Koska pakolliset muuttuvat ajan myötä, miten on huomioitu joustavuus muokkaamisessa A)tekemisen B) kustannusten näkökulmasta?”)
asia_epäselvä=0

#selvitä asiaa dokumentaatiosta, ei hätää, se on loogisesti ryhmitelty :)
i=0
for asia_epäselvä==0 and i<49:
asia_epäselvä = lue_vaatimusmäärittelydokumentti(sijainti=http://www.hel.fi/hki/apotti/fi/Hankinta, dokumentti=i)
++i

#laita ymmärrettävä viesti päättäville poliitikoille, ja joo,
                #eivät lue keskustelupalstoja
                #eivätkä keskustele
                #eivätkä ymmärrä, jollei selitetä kädestä pitäen
lähetä_viesti_poliitikoille(
poliitikot=http://www.hel.fi/hki/sote/fi/P__t_ksenteko/J_senet,
asia=asia,
tekninen_selitys=”esim. Rajapintojen osalta erityisiin vaikeuksiin joudutaan kun x y z…”,
maallikko_selitys=”Hankalat rajapinnat aiheuttavat x kustannusta ja y käyttöhankaluutta aikajanalla z. Pyytäkää korjaamaan dokumentissa v kohta w muotoon u.”
)

#aika juoksee
aika=aika_nyt()

#tämä on tärkeää ja vaikuttaa voi kun muotoilee ja kohdentaa oikein
    return iloa_kansalaisvaikuttamisesta;

(Tässä on aika pitkä historia sitä, ettei suurin osa poliitikoista ymmärrä IT:stä mitään, lehdistö ei osaa konkretisoida IT-politiikkaa eivätkä IT-ammattilaiset osaa kohdentaa viestiään poliitikoille oikealla tavalla – ei ihme, että on vaikeaa, kallista ja epäonnistutaan usein.

Enkä usko, että kukaan tästä erityisesti nauttii kun kommunikaatio ja ymmärrys eivät kohtaa, mutta se ei nyt auta, kaikkien pitää vaan opetella.

Kiitos ja anteeksi.)