Puolueiden digitalisaatiovastaukset Juha Sipilälle

Puolueiden vastaukset Juha Sipilän digitalisaatio-kysymykseen eroavat merkittävästi. Osaa on voinut (vaikka ei pitäisi) hämätä se, että digitalisaatio tulee osana vain yhtä kysymystä eli:

”10. Oletteko sitoutuneita normien ja byrokratian purkamiseen sekä yhteiskuntaa uudistaviin
kokeiluihin? Millä keinoin edistäisitte digitalisaatiota?”

Järkevämpää olisi nähdä digitalisaatio osanana jokaista kysymystä. Mm. Kokoomus on ymmärtänyt tämän ja sanookin: ”Digitalisaation hyödyntämisen tulisi olla hallituksen työskentelyä läpileikkaava strateginen teema.”. Samoin Vasemmistoliitto puhuu megatrendistä ja myös Vihreiden, RKP ja SDP:n vastaukset ovat laajoja. Lisäksi KD on nostanut digitalisaation esiin myös koulutusvastauksessaan yhteydessä.

Persut ymmärtävät digitalisaatiosta vähiten ja uittavat lausuntoon jopa luddiittisen ja teknologiavihamielisen ”Turvataan kuitenkin palveluiden saatavuus ja saavutettavuus kaikille.”. Klassikkokamaa kaikkien vanhan liiton poliitikkojen kanssa keskusteltaessa: ”muttakunkaikillaeioleinternettiä!”. Lol.

Avoin lähdekoodi on hyvä ratkaisu Vasemmistoliiton, KD:n, Piraattien, Vihreiden ja SDP:n mielestä. Kokoomus ja Keskusta eivät avoimelle lähdekoodille lämpene. Persut eivät ehkä tiedä mitä se on tai miten se liittyisi digalisaatioon.

Digitalisaation merkityksen liiketoiminnalle ja julkisten toiminnan vaikutuksen näihin on ymmärtänyt Vasemmistoliitto, Kokoomus, Vihreät ja RKP. Muut tyytyvät puhumaan kapeasti julkisen tietohallinnosta. Vastaukset ovat suppeita ja hyvä olisikin nähdä kullakin puolueella oma järkevästi jäsennelty strategia iskulauseiden ja yksityiskohtien sijaan. EK:n ja Mikael Jungnerin taannoinen digiloikkapaperi oli juuri tällainen heikko sillisalaatti.

Huomioiden digitalisaation suuruuden ja merkityksen kansallisvaltioille on surullista, kuinka pienen roolin asia on saanut Sipilän kysymyksissä ja kuinka heikosti monet puolueet asiaa ymmärtävät. Näillä eväillä ei digitaalista hyvinvointisuomea rakenneta, vaan muutetaan takaisin maakuoppiin asumaan. Hyvin monella poliitikolla ja etujärjestöllä on vielä edessään kova työ IT:n perusteiden opettelussa.

—- alla puolueiden vastaukset —-

Persut
Haluamme kaikin tavoin edistää julkisen sektorin digitalisaatiota. Tavoitteeksi on syytä ottaa se, että sähköisestä asioinnista tulee ensisijainen asiointimuoto. Turvataan kuitenkin palveluiden saatavuus ja saavutettavuus kaikille.

KD
Digitaalisten oppimateriaalien käyttömahdollisuuksien lisäämiseksi, kustannusten minimoimiseksi sekä päällekkäisen työn välttämiseksi on tehtävä kansallinen strategia. TVT-taitojen opetusta tulee vahvistaa alakoulusta alkaen.

Tulee siirtyä mahdollisuuksien mukaan sähköiseen asiointiin yhden luukun periaatteella, eikä samoja tietoja tule joutua antamaan toistuvasti. Katsomme, että digitaalinen palveluväylä tulee ottaa käyttöön ja sitä ennen on ratkaistava vahvan sähköisen tunnistuksen kysymykset.

Julkisten tietojärjestelmien hankinnat tulee tehdä keskitetysti, keskenään yhteensopivasti avoimin rajapinnoin, välttäen riippuvuuksia tietystä toimittajasta ja vähentäen käyttöoikeusmaksuja, esimerkiksi avointa lähdekoodia käyttämällä. Ei ole järkevää, että kukin kunta, sairaanhoitopiiri, ministeriö tai muu julkinen hallintoviranomainen tekee erilaisten tietojärjestelmien hankintoja siilomaisesti erikseen. Digitaalisten sisämarkkinoiden edistämiseksi on tärkeää nopeuttaa mm. tekijänoikeuskysymysten ratkaisemista EU:n tasolla.

Keskusta
Digitalisaation hyödyntämisessä on oltava ripeä. Digitalisaatio tarjoaa suuria mahdollisuuksia julkisen sektorin tuotavuuden ja palveluiden parantamiseen, uuteen yritystoimintaan sekä kansalaisten tarpeisiin. Digitalisaatiota hyödyntämällä parannetaan julkisen hallinnon tuottavuustekijöitä ja henkilötuottavuutta.

Valtion tasetta voidaan käyttää tuottavuuskehityksen nopeuttamiseksi. Varmistamme edellytykset digitaalisten palvelujen kehittymiselle. Sähköisten palveluiden yleistyessä on huolehdittava niistä kansalaisista, joilla ei ole välineitä ja kykyä käyttää niitä.

Tietovarantojen mahdollisimman avoin saatavuus ja käytettävyys helpottavat myös yritysten ja yhteisöjen mahdollisuuksia kehittää digitaalisia palveluja. Nopea ja kohtuuhintainen laajakaistayhteys on turvattava kaikille kansalaisille ja yrityksille.

Otetaan käyttöön kansalaisen palveluikkuna, jossa ihminen hoitaa viranomaisasioinnin sähköisesti ja valvoo omia tietojaan. Henkilötietolainsäädäntöä uudistetaan siten, että viranomaiset pystyvät toimimaan tehokkaasti. Jokaiselle kansalaiselle on turvattava lainsäädännöllä oikeus pankkitunnukseen tai muuhun sähköisen tunnistamisen tapaan. Kansalaisten tietosuoja varmistetaan sillä, että tietojen käyttäminen ja käyttäjä voidaan jäljittää.

Piraatit
Digitalisaation edistämisessä tulee ensisijaisesti tunnistaa, mitkä ovat sen esteet, ja toisaalta missä sen hyöty tulee parhaiten esiin.

Julkisen puolen digitalisoitavissa olevat palvelut tulisi digitalisoida niin pian kuin mahdollista. Tämä tulisi toteuttaa avoimen lähdekoodin ohjelmistoilla, joiden kehityksen ohjausta ei ulkoisteta. Projektien tulee olla modulaarisia ja niihin tulee voida osallistua kenen tahansa asiasta kiinnostuneen. Projekteihin hyväksytystä ohjelmakoodista maksetaan palkkio tekijöille. Palkkioiden suuruus tulee olla suhteessa työn laatuun ja määrään. Sisällön tuottajalla tulee olla oikeus kieltää sisällön käyttäminen projektissa, mikäli hän ei ole tarjottuun palkkioon tyytyväinen. Palkkion hyväksymisen jälkeen sisältö tulee osaksi projektia ja sisältö tulee julkaista avoimella lisenssillä.

Vihreät
Digitalisaation edistäminen on tärkeä osa julkisen sektorin modernisointia, koska sen avulla voidaan parantaa tuottavuutta merkittävästi esimerkiksi lupamenettelyissä, viranomaistietojen käsittelyssä ja myös palveluiden järjestämisessä.

Digitalisaation edistäminen osoitetaan Valtioneuvoston kanslian vastuulle, jonka johdolla käydään läpi kaikki julkisen sektorin palvelut digitalisaation näkökulmasta. Julkisten tietovarantojen avaamista jatketaan ja kaikki julkiset tietojärjestelmät toteutetaan avoimella koodilla ja avoimin rajapinnoin.

Jatketaan viivyttelemättä muun muassa palveluväylän, sähköisen tunnistautumisen ja tulorekisterin toteuttamista. Tuetaan kunnissa jo käytössä olevien ja hyväksi todettujen tietojärjestelmäratkaisuiden levittämistä koko kuntasektorille. Mahdollistetaan tarvittaessa lainsäädäntötoimin uusien palvelumallien kehittyminen, esimerkiksi liikenne palveluna –hankkeet.

Edistetään suurten tietomassojen (Big Data) tallentamista, yhdistelemistä, siirtämistä ja analysointia julkisen sektorin hankkein, koulutuksella ja rahoitusmahdollisuuksilla. Näin parannetaan tuottavuutta ja tarjotaan mahdollisuuksia innovatiivisiin sovelluksiin. Yksityisyyden suoja on turvattava.

Edistetään lainsäädännöllä ja hallintoa uudistamalla ihmisten oikeutta ja pääsyä heistä kerättyyn dataan (My Data), kuten julkishallinnon keräämiin tietoihin sekä eri palveluntarjoajien tapahtuma- ja tilastotietoihin. My Data käytännöillä tuetaan kansalaisten ja yritysten mahdollisuuksia hyödyntää sähköisessä muodossa olevia tietoja turvallisesti ja tietosuojan säilyttävällä tavalla ja mahdollistetaan uudenlaisia palveluita sekä liiketoimintamalleja.

Kokoomus
Digitalisaation hyödyntämisen tulisi olla hallituksen työskentelyä läpileikkaava strateginen teema.
Digitalisaation edistämiselle tulee laatia selkeät tavoitteet, joiden toteutumista seurataan jatkuvasti
hallituskauden aikana. Tavoitteiden läpivienti edellyttää vahvaa muutosjohtamisen vastuuorganisaatiota.

Tarvitaan sekä pitkäjänteistä strategista johtamista että ketterää ja nopeatempoista yhteiskehittämistä ja kokeiluja. Keskittämisellä varmistetaan käyttäjälähtöisyys, yhteensopivuus ja saavutettavuus.
Hajauttamisella varmistetaan innovatiivisuus, sisällöllinen ammattitaito ja kehittämisen omistajuus.
Julkinen valta voi innovaatiorahoituksella, innovatiivisilla hankinnoilla, standardoinneilla, avoimella datalla ja tietovarantojen paremmalla hyödyntämisellä sekä sääntelyä purkamalla ja ajantasaistamalla mahdollistaa suotuisan kilpailuympäristön digitaalisille liiketoimintakonsepteille.

Julkinen sektori suosii määrätietoisesti innovatiivisia ratkaisuja ja pyrkii poistamaan innovaatioiden
markkinaesteitä. Innovatiivisten hankintojen osuus julkisista hankinnoista voidaan asettaa esim. 5 %:iin. Perinteistä kotimaista teollisuutta tuetaan ”digisiirtymässä”. Erityishuomiota kiinnitetään palveluistumiseen, uuden lisäarvon luomiseen ja uusiin liiketoimintakonsepteihin. Myös yritysten kansainvälistymisvaiheeseen ja innovatiivisten ideoiden kaupallistamisvaiheeseen liittyvä julkisen vallan edistämistoimien kokonaisuus (tuet ja verotus) on arvioitava uudelleen. Suomen tekijänoikeusjärjestelmää kehitetään uusien teknologioiden ja sisältöjen hyödyntämistä mahdollistavaan suuntaan, ottaen huomioon tasapuolisesti sekä oikeudenomistajien, elinkeinoelämän että kuluttajien intressit.

Suomessa on panostettava voimakkaasti uusien palveluiden ja palvelualustojen kehittämiseen. Uudet laaja-alaiset kokeilualustat ovat elintärkeitä systeemisten muutosten aikaansaamiseksi etenkin sektoreilla, joilla julkishallinnolla on olennainen rooli markkinoiden toimivuudelle (esim. koulutus, terveydenhuolto, liikenne palveluna, yhdyskuntarakentaminen, teollinen internet, biotalous).

Edistetään suurten tietoaineistojen analysointiin perustuvien ratkaisujen tehokkaampaa hyödyntämistä. Luotettavalla ja helpolla sähköisellä tunnistautumisratkaisulla on keskeinen merkitys palveluiden käytettävyydelle.

Julkisten palveluiden digitalisoimista tulee jatkaa kansallisen palveluarkkitehtuurin hankkeen puitteissa. Julkiset palvelut rakennetaan käyttäjälähtöisesti muotoilemalla ja ensisijaisesti digitaalisesti, jotta kansantalouden kannalta tarpeellinen tuottavuusloikka onnistuu. Käyttäjälähtöisyys, avoin tieto ja my data -ajattelu muodostavat toimivan digitaalisen toimintaympäristön pohjan. Julkisissa palveluissa on sitouduttava siihen, että samaa tietoa kysytään ihmisiltä vain kerran.

Vasemmistoliitto
Digitalisaatio on yksi megatrendi, jossa Suomen julkisten palveluiden ja toisaalta myös suomalaisten yritysten tulee olla mukana. Digitalisaatiota tulee ohjata nykyistä pontevammin kansallisella strategialla. Sadan megan Suomi –hanketta tulee jatkaa tavoitteena nopeiden laajakaistayhteyksien rakentaminen koko Suomeen. Toimiva tietoliikenneinfrastruktuuri on edellytys myös palveluiden digitalisaatiolle. Kaikki mahdolliset asiointipalvelut tulee digitalisoida, kuitenkin säilyttäen lähiasioinnin mahdollisuus. Sote-tietojärjestelmien uudistaminen on olennainen osa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistusta. Kehittämällä yhtenäiset sote-tietojärjestelmät voidaan saada kustannustehokkuutta ja parempaa palvelua. Yliopistojen ja julkisten t&k-panosten tulee tukea teollisen internetin ja 3D (ja jopa 4D) tulostamisen kehittämistä.

Tietojärjestelmäuudistuksissa ei saa hirttäytyä yksittäisiin laitetoimittajiin ja järjestelmiin vaan pyrkiä rakentamaan mahdollisimman tehokkaat, turvalliset, joustavat, muokattavissa olevat ja aikaa kestävät järjestelmät. Julkisesti tuotettujen tietojen tulee olla avoimesti saatavilla ja julkisia palvelujärjestelmiä tulee kehittää avoimen lähdekoodin pohjalta. Suomessa tulee varautua nykyistä huomattavasti paremmin tietoturvauhkiin ja verkon kaatumisen aiheuttamiin ongelmiin.

SDP
Digitalisaation mahdollisuudet elinkeinorakenteen uudistamisessa, julkisen hallinnon tehostamisessa sekä julkisten palveluiden tuottavuuden ja laadun parantamisessa ovat valtaisat. SDP edistäisi digitalisaatiota mm. kiirehtimällä kansallisen palveluväylän käyttöönottoa, avaamalla julkisia tietovarantoja, kehittämällä lainsäädäntöä ja infrastruktuuria tukemaan reaaliaikaisten ja itseohjautuvien järjestelmien laajaa käyttöönottoa, varmistamalla keskeisen digitaalisen infrastruktuurin toimintavarmuuden, kokoamalla ICT-, digitalisaatio- ja tietoyhteiskuntapolitiikan sisällöt yhteen paikkaan valtion hallinnossa sekä tehostamalla julkisen sektorin ICT-hankintoja ja niiden arviointia sekä poistamalla päällekkäisyyksiä. Julkisissa ICT-hankinnoissa tulee edellyttää avoimia rajapintoja ja määritellä periaatteet avoimen koodin käytön lisäämiselle. Pedagogiikkaa tulee uudistaa niin, että digitaalisen teknologian mahdollisuudet hyödynnetään kaikilla koulutustasoilla oppimisen tukena. Kansalaisille tulee taata riittävät oikeudet omiin tietoihinsa.

RKP
Digitalisaatio on jatkuva prosessi, jossa Suomen on oltava edelläkävijä. Digitalisaation hyödyntämiseksi tulisi laatia digistrategia, jossa määritellään miten erilaiset digitaaliset palvelut parhaiten saadaan kaikkien ulottuville.

Toteutetaan kansallinen palveluväylä. Tuetaan tietomallien, teollisen internetin, automaation, paikkatiedon ja robotiikan hyödyntämismahdollisuuksia ja innovaatioita korkean osaamisen työpaikkojen ja uusien palveluiden kehittämiseksi.

Tuetaan uusien palveluiden ja toimintamallien kehittämistä ja syntymistä kokeiluilla ja uudistamalla lainsäädäntöä. Puretaan infrastruktuurin ja palveluvelvoitteiden ylisääntelyä ja edistetään avointa julkista dataa.

Poliitikot opettelevat IT-politiikkaa

Osallistuin salonkitenttiin ja kysyin IT-politiikasta ehdokkailta (kohdassa 1:42:47):


”Tässä puhuttiin aikaisemmin miten IT pystyy vaikuttamaan kansantalouteen myönteisemmin. Aika monessa puolueessa (on) sama litania että IT:ltä saadaan kasvua. Kysymys on miten me konkreettisesti saadaan (tämä) aikaan ja minkälaisilla valtion toimilla me voidaan vaikuttaa IT-alan kehitykseen ja siihen, että se vaikuttaa kansantalouteen. Marialla on justiinsa ollut toi Apotti-hanke pöydällä HUS:in hallituksessa, sä voisit erityisesti kommentoida sitä.”


Myönnetään, polveileva kysymys, jonka olisin voinut kohdentaa paremmin.


Maria Ohisalolle (vihr.) tuli Apotti-syntien (HUS-hallituksessa juuri päätöksenteossa) vuoksi aloitusvuoro vaikeasta aihealueesta.


Maria lähestyy kuvaamalla tiedonkeruun yhtenäistämisen ja hyvinvoinnin mittauksen tärkeyttä kansantalouden kannalta. Hän puhuu hyvin myös sähköisestä asioinnista, e-reseptistä ja turhan tekemisen poistamisesta IT:n avulla. Selkeästi oman osaamisalueen IT-hankkeet ovat tiedossa.


Tenttaan Mariaa vastaamaan nimenomaan IT-alan työpaikkojen sekä kansantalouden kannalta, ja hän viittaa siihen, että pitää se e-reseptikin rakentaa. Vasta-argumenttini on Apotti, joka todennäköisesti ostetaan ulkomailta eikä siten ”tuo yhtään työpaikkaa”.


Tämä on osaltani kärjistys. Tietenkin Apotti luo työpaikkoja, mutta ei niin paljon eikä sellaisia alaa ja kansantaloutta eteenpäinvieviä työpaikkoja kuin esim. järjestelmän hankinta ostamalla kehitystyötä loisi.


Apotista Maria lisäksi nostaa esiin huolia hankintahinnasta vähäisen tarjoajajoukon vuoksi ja perusongelmana sen, että yritetään tehdä liian isoa.


Patrik Gayer (rkp) kommentoi ja tuo hyvin pöydälle uuden näkökulman eli valtion ja kuntien heikon IT-hankintaosaamisen, johon panostaminen hänen mukaansa maksaisi itsensä hyvin takaisin. Olen samaa mieltä ja tästä pisteet Patrikille!


Petrus Pennasen (pir.) mielestä julkisten IT-hankintojen prosessi on ”täysin pielessä” ja hän kuvaa hyvin konkreettisesti ja kansantajuisesti ongelmaa (kannattaa katsoa, kohdassa 1:46:30). Lisäksi erityiset pisteet Petrukselle siitä, että räätälöity ohjelmistokehitys pitää tehdä avoimena lähdekoodina, jotta vältetään toimittajaloukut.


Matti Parpala (kok.) peesaa Patrikia hankintalainsäädännön ongelmista ja nostaa esiin, että melkein jokainen puolue haluaa säästää (kirj. huom. hullut!) tietojärjestelmistä ja tulkitsee sen tarkoittavan ”vähemmän tietojärjestelmiä”. Mai Kivelä (vas.) välihuutaa tähän ettei tämä ole Vasemmistoliiton linja. Matti ei pidä tietojärjestelmistä säästämistä järkevänä.


Muutoin Mai jatkaa että hankintalain puitteissa pitäisi IT-hankkeissa enemmän tehdä enemmän sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ohjausta, jonka kautta voisi tukea kotimaisia reiluja toimijoita. Tämä on hyvä uusi näkökulma ja pisteet (oman puolueeni jee!) ehdokkaalle siitä. Ei tosiaankaan ole yhdentekevää kuinka erilaiset ohjelmistot toimivat luonnon tai yhteiskunnan kannalta. Hyvä julkinen hankinta huomioi myös nämä mahdollisuudet, lopulta kyse on painotuksissa vaatimusmäärittelyssä.


Muutoin Main mukaan kilpailuvalttimme IT-alankaan työpaikoissa ei ole hinta, vaan korkea osaaminen. Lisäksi Main mukaan on tärkeää, että vakaa yhteiskunta tarjoaa suotuisat toimintaympäristön yrityksille, ja esimerkkinä Mai mainitsee Supercellin.

Lopuksi Maria tuo vielä esille Kanta-hankkeen tärkeyden ja Matti muistuttaa, että isotkin IT-hankkeet onnistuvat kun ne tehdään oikein.


Oman näkökulmani (voin olla hieman puolueellinen toki) kannalta Patrik, Mai ja Petrus olivat parhaiten kartalla siitä, mitä olisi tehtävissä valtion IT-politiikassa. Marian vastaus oli laaja, mutta punaista lankaa IT-politiikan kannalta ei tuntunut löytyvän. Matilla tuntui olevan jotain hajua, mutta vain vähän konkreettista tuotavaa pöytään.

Olisin toivonut huomioita alan koulutuksesta ja siitä, kuinka julkinen voisi oman hankintapolitiikkansa ja esimerkiksi avoimen lähdekoodin avulla kannustaa alaa laadukkaampaan toimittamiseen ja siten lisätä IT-alan kansainvälisiä menestystarinoita. Nykyisin julkinen IT-ostaminen tuntuu sitovan IT-firmoja heikkolaatuiseen tekemiseen kaksisuuntaisten toimittajaloukkujen kautta. Tämä ei haasta firmoja tai tekijöitä kehittymään kansainvälisessä kilpailussa tarvittavalle tasolle.

IT-poliitikasta pitäisi puhua enemmän, jotta IT-politiikka muuttuisi. Näissäkin vaaleissa.

IT-politiikka, avoin lähdekoodi ja kansantalous

Eduskunta ei säädä haluamiaan lakeja tietojärjestelmien korkeiden muutoskustannuksen vuoksi ja hallitusneuvotteluissa torjutaan puolueiden vaatimuksia vedoten tietojärjestelmien rajoitteisiin. Vaalien alla kaikki puolueet tarjoavat kasvua nimenomaan IT:n kautta – antamatta kuitenkaan konkretiaa toiveilleen. Olemme IT-politiikan murroksessa, jossa jotkut poliitikot kamppailevat opetellakseen uusia käsitteitä kun taas toiset eivät edes yritä, ehkä haikaillen mennyttä. Menneeseen ei kuitenkaan ole paluuta, vaan muutos vain kiihtyy.


Käsitteet ohjelmistojen kehityksestä ja datasta eivät kuitenkaan ole uusia, vaan ovat vakiintuneet viimeistään 1970-luvulla. Silloin valtio panosti luomalla alalle uutta koulutusta niin yliopistoihin kuin opistotasolle. Esimerkiksi isäni kouluttautui datanomiksi ATK-instituutissa ja jatkoi sen päälle ekonomiksi kauppakorkeakoulussa. Äitini luki matematiikkaa ja tietojenkäsittelyoppia yliopistossa ja siirtyi sieltä suoraan töihin pankin atk-osastolle. Yksityinen sektori panosti alan pidempiaikaiseen menestykseen erityisesti koulutuksen ja henkilöstön osalta, työsuhteet olivat pidempiä, työntekijät sitoutuivat ja asiantuntijoita koulutettiin jatkuvasti myös töissä.


Jos joskus törmäätte maaseudulla erilaisten suomalaisten firmojen koulutus- ja kongressikeskuksiin, jotka nykyisin ovat tyhjinä tai toisessa käytössä, voitte aistia mennyttä aikaa. Panostus työntekijään tuotti tulosta ja esimerkiksi pankkien IT-osastojen kehittämä viitemaksujärjestelmä oli aikanaan kansainvälinen edelläkävijä. Puheet Suomesta IT:n edelläkävijänä juontavat juurensa näistä ajoista ja teoista. Sittemmin tilanne on muuttunut. Firmat kiinnittivät enemmän huomioita talouskvartaaleihin ja IT:stä tuli kustannuserä eikä uuden liiketoiminnan tai innovaatioiden lähde.


2010-luvulle tultaessa tietojärjestelmien ja datan merkitys yhteiskunnalle on moninkertaistunut. Lähes kaikki johtamis- ja asiantuntijatyö hallinnossa, johtamisessa, koordinaatiossa, asiakaspalvelussa ja kehitystehtävissä tehdään tarkoitukseen kehitetyillä tietojärjestelmillä. Esimerkiksi pelkästään Helsingin kaupungilla on käytössään yli 800 räätälöityä ohjelmistoa kaupunkilaisten tarpeiden ja kunnan velvoitteiden täyttämiseksi. Dataa kaupungilla syntyy arkistoitavaksi vuodessa arviolta 700 GT. Lähes kaikki päivittäiseen työntekoon tarvittava tieto on yhden tai useamman järjestelmän takana ja työnteon nopeus on usein suoraan riippuvainen järjestelmien käytettävyydestä. Kyse on valtavasta tehostumisesta ja monen rutiinitehtävän häviämisestä. Tietotekniikalla luodaan täysin uudenlaisia palveluita tai tuotteita nykyisiin tarpeisiin, jonka lisäksi tietotekniikka myös luo uusia tarpeita.


Tämä vaikuttaa poliitiikkaan. Poliitikot hyötyvät merkittävästi, jos ymmärtävät oman alansa tietojärjestelmien ja datan rajoituksia ja ominaisuuksia. Tämän ymmärryksen puute aiheuttaa nykyisin julkisille tietojärjestelmille vuosittain ainakin kymmenien miljoonien muutoskustannukset lakimuutoksien muodossa. Kyse on todennäköisesti suurimmasta eduskunnan työn aiheuttamasta piilokustannuksesta. Demokratiaa ei tietenkään tule tämän perusteella rajoittaa. Sen sijaan poliitikkojen tulee opetella IT-politiikkaa riittävästi hallitakseen maata kustannustehokkaimmalla tavalla ja hyödyntääkseen tehokkaasti IT:n avaamia mahdollisuuksia!


IT-politiikalla ja etenkin julkisella ostotoiminnalla on myös suorempaa kansantaloudellista vaikutusta. Vuosikymmeniä jatkunut käytäntö ostaa mustalaatikkojärjestelmiä avoimen lähdekoodin sijaan ja painottaa hintaa liikaa ohitse laadun ja elinkaariajattelun on synnyttänyt Suomeen paljon heikkotasoista IT-teollisuutta, kuten esimerkiksi otsikoissa usein esiintyvät Tieto ja Accenture, joilla ei ole kykyä kilpailla kansainvälisesti uusilla tuotteilla. Näiden yritysten kansantaloudellisesti tuhoisa liiketoimintamalli on maksimoida julkisen rahastus toimittajaloukkujen avulla ja tehdä laadullisesti keskinkertaista tai heikkoa softaa ilman elinkaariajattelua. Tämä osittainen monopoliasema ei auta yrityksiä tai niissä töissä olevia kehittymään kansainvälisessä IT-kilpailussa vaaditulle tasolle. Erittäin harvassa ovat tämän julkisen ostotoiminnan synnyttämät kansainväliset IT-menestystarinat. Toimittajaloukku on selkeästi myös toimitusloukku, sillä se sitoo paitsi ostajan niin myös toimittajan kädet ja tuloksena on heikkolaatuista softaa. Jonkin verran näitä tuotteita myydään muille suomalaisille kunnille, mutta siihen se sitten jääkin.


Tämän pitää muuttua.


Ratkaisuna on tehostaa markkinatalouden kilpailumekanismia ostamalla kaikki julkiselle tuotettu koodi avoimena lähdekoodina. Tällöin kilpailu firmojen välillä on tiukentuu tai oikeammin monopoliasemien ja loukkujen pirstoutumisen myötä normalisoituu. Asiakas voi helpommin vaihtaa toimittajaa, jos tämä jää syystä tai toisesta puutteelliseksi. Tämä pakottaa firmat nostamaan ohjelmistotuotantonsa ja palvelunsa laatua, jolloin niiden mahdollisuudet kansainvälisessä kilpailussa vastaavasti paranevat merkittävästi. Samalla työntekijöiden osaaminen kehittyy vaatimustason noustessa ja aivovaihto ulkomaiden kanssa lisääntyy. Toimittaja voi myös helpommin vaihtaa suuntaa eli siirtää tai myydä liiketoimintaansa eteenpäin.


Avoimen lähdekoodin päälle syntyy parempaa kilpailua kuin suljetun. Toimittajien ei kannata kilpailla koodin omistamisella, vaan koodiin liittyvällä asiantuntemuksella.

CA0Tj9UWYAAylh6.jpg
[insertcompanyhere] the world’s largest software company owns no source code!


Julkinen on yksityistä vieläkin paremmassa asemassa hyötyäkseen avoimesta lähdekoodista. Yritykset käyttävät paljon rahaa, kehittelevät palkitsemisjärjestelmiä ja palkkaavat erityisiä “yhteisöupseereita” luodakseen tuotteidensa ympärille IT-ekosysteemeitä ja yhteisöjä. Julkisella nämä yhteisöt olisivat valmiina ja motivaatiokin olemassa – hyödynnys on kuitenkin pientä. Modernit tiiviit kaupunkiyhteisöt ja internetin kautta toimivat verkostot ovat se tila, jossa avoimen lähdekoodin, datan ja rajapintojen ääreen voivat kaupunkilaiset, yritykset, virkamiehet, järjestöt kokoontua tekemään tehokasta ja kaikkia hyödyttävää yhteistyötä.

Jos kynnys kontribuoida julkisiin ohjelmistoihin on matala syntyy näissä tiloissa nopeita ja tehokkaita yhdessä tekemisen syklejä josta hyötyvät taas kaikki. Avointa lähdekoodia voidaan arvioida julkisesti, sitä voidaan paljon helpommin ja halvemmalla integroida toisiinsa, siihen voivat kansalaiset, firmat ja yhteisöt tuottaa lisäosia nopeammin, halvemmalla ja lähempänä lisätoimintojen tarvetta, jolloin myös laatu ja etenkin käytettävyys on parempi. Synergia nousee nopeasti eksponentiaaliseksi. Tuloksena saamme kustannussäästöjä, parempia palveluja, uusia yrityksiä ja tuotteita, myyntiä, tulosta sekä työpaikkoja.

Vastuu avoimen lähdekoodin käytön lisäämisestä on poliitikoilla – ei nörteillä tai asiantuntijoilla.

Julkisen ohjelmistojen hankinnan haasteet ovat erilaiset kuin yksityisellä: lait ja asetukset asettavat tarkempia ja yksityiskohtaisempia, mutta myös pidempiaikaisia vaatimuksia ohjelmistojen toiminnalle. Yksityinen voi vaihtaa liiketoimintamalliaan tehokkaasti, mutta millä julkinen esim. lopettaa syöpäpotilaiden hoidon kolmen vuoden määräajaksi? Lait rajoittavat siis julkisen dynaamisuutta ja julkisen toimintamallit ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaiset. Tämä antaa enemmän syytä käyttää avointa lähdekoodia ja ketterää kehitystä julkisella. Tänään tietotekniikkajaosto päätti lisätä avoimen lähdekoodin käyttöä kaupungin hankinnoissa. Avoin lähdekoodi tarjoaa julkiselle hyötyjä ainakin kustannusten, laadun, toimittajaloukkujen purkamisen, projektien hallittavuuden ja yhteensopivuuden suhteen.

Monet toimittajat pullikoivat vastaan niin avoimen lähdekoodin kuin avoimien rajapintojen toimittamisessa, koska pelkäävät aivan oikein vanhan toimittajaloukkuliiketoimintamallinsa puolesta. Itse uskon, että avoin lähdekoodi auttaa monia toimittajia nousemaan nykyisen julkisen IT-ostamisen osittain synnyttämästä laaduttoman tekemisen kuopasta ja laadulla kilpailemaan paremmin kansainvälisillä markkinoilla. Suomalaisen julkisen sektorin IT-ostamisen synnyttämät kansainväliset menestystarinat voidaan laskea yhden käden sormilla, jos sitäkään. Huomioiden suunnattoman käytetyn rahamäärän ei liiketoiminnan etua voida käyttää nykymenon oikeutuksena.

Vastuu toiminnan muutoksesta on poliitikoilla, joista monet vasta nyt opettelevat, että IT on enenevissä määrin normaali poliittisen päätöksenteon sektori josta pitäisi osata edes perusteet. Tätä ei ihan helpoksi tee IT:n fyysisen maailman insinööriprojektien logiikasta varsin poikkeava ja monesti moninkertaisesti monimutkaisempi mahdollisuus- ja seuraamusavaruus. Mutta opetella pitää yhtä kaikki.

Journalistit ovat poliittisten it-päätösten edessä lähes aina yhtä avuttomia kuin vanhan liiton poliitikot – ei osata yhdistää tilannetta oikeisiin poliittisiin päättäjiin, jolloin tarvittavaa painetta päätösentekoon ei synny. Pikemminkin poliitikko on päätöksenteon edessä usein varsin yksin haalimassa lähipiirin kaikentasoista nörttiä auttamaan edes perustason käsitteiden selventämisessä. Jos poliitikko on ahkera niin hän edes yrittää, mutta niin se ei aina mene.

Julkisen sektorin it -ostamisen muutostarpeet kansantalouden ja työllisyyden kannalta

Valitettavien it-alan irtisanomisten myötä monet poliitikot ovat ehdotelleet erilaisia valtion toimia uusien työpaikkojen luomiseksi. En kuitenkaan pidä esimerkiksi valtionyhtiön perustamista järkevänä, vaan alan kehityksen ja kansantalouden kannalta tehokkaampi keino olisi julkisen it-ostamisen suunnan muuttaminen.

Nykyisellään massiivinen julkinen sektori ostaa usein mustalaatikkototeutuksena hallinnon ja lainsäädännön tarpeisiin erikseen räätälöityjä järjestelmiä, jotka käytännössä usein aiheuttavat toimittajaloukun. Julkinen sektori itse ostovaatimuksillaan tai pikemminkin vaatimusten puutteella ajaa toimittajia heikkolaatuisten ja liian räätälöityjen ratkaisujen tuottamiseen.

Suomessa on tietty joukko julkisen sektorin järjestelmien toimittamiseen erikoistuneita yrityksiä mikä osaltaan vinouttaa alan kehitystä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin n. 500 räätälöidystä ohjelmasta noin 75%:sta vastaa 20 (!) toimittajaa. Useamman vuosikymmenen toimituksista ja toimittajien liiketoiminnan kehityksestä voi jo silmämääräisesti päätellä ettei järjestelmiä ole aina hankittu aidosti vapaalla kilpailulla. Nämä hankinnat olisivatkin hyvä tietojenkäsittelytieteellisen tutkimuksen kohde.

Ohjelmistoyrityksen kannattaa minimoida softaan käytettävät kustannukset ja sitenkin maksimoida voitot. Kustannukset minimoidaan käyttämällä mahdollisimman pientä ja halpaa työpanosta ohjelmien kehittämiseen, mikä näkyy suoraan ohjelman heikossa laadussa. Voitot maksimoidaan mahdollisimman korkeilla lisenssi-, ylläpito-, ja palvelumaksuilla. Kun ostaja on toimittajaloukossa ei hän voi myöskään voi laittaa toimittajaa ahtaalle tai vaihtoon laadun vuoksi.

Osan vastuusta ohjelmistojen räätälöintitarpeesta saavat kantaa lainsäätäjät ja virastojen johto. Lait, säädökset ja virastojen prosessit tulee jatkossa laatia niiden ohjelmoitavuus ja automatisointi paremmin huomioiden. Olisi myös mielenkiintoinen tietojenkäsittelytieteellinen tutkimuskohde, että kuinka suuri osa julkisen sektorin ohjelmistojen vaatimuksista tulee suoraan lainsäädännöstä tai hallinnon säädöksistä.

Osa heikkolaatuisuudesta johtuu suomalaisten it-yritysten omasta heikosta laadusta ja myös suomen it-ammattilaisten heikosta osaamisesta. Puuttuva laajempi kansainvälinen kilpailu tai alan kansainvälistyminen nostaisi laatua. Toinen osa laatuongelmaa on it-koulutuksen osittainen heikko laatu, mikä johtuu osaltaan koulutusohjelmien liian suurista sisäänottomääristä ja siten osittain heikkotasoisesta oppilasaineksesta. Monelta osin it:n korkeakoulututkimus on onneksi kansainvälisesti laadukasta, joskin liian heikosti resurssoitua kokonaisuudessaan. Aiempina vuosikymmeninä suomalaisten suuryritysten atk-osastot ja siten myös järjestelmät oli huolella rakennettu pitkäkestoisella panostuksella henkilöstöön ja järjestelmiin. Monet puheet suomalaisesta kovasta it-osaamisesta rakentuvat tämän perinnön varaan. Valitettavasti yritysfuusiot, ulkoistaminen ja pikavoittojen hankkiminen kvartaalitaloudessa sopivat huonosti laadukkaan it:n kasvattamiseen.

Summa summarum: nykyisiä julkiselle sektorille räätälöityjä ja heikkolaatuisia softia ei voi menestyksekkäästi kaupallistaa ja julkinen sektori saa laaduttomia ohjelmistoja. Julkisen sektorin tulee haluta kehittää it-alaa myös oman ostamisensa kautta ja siksi ehdotan seuraavia toimenpiteitä

1. Luovutaan suomen kielen käyttövaatimuksesta ohjelmien toimittamisesta, kilpailutuksessa ja dokumentoinnissa. Suomi on hyvin harvinainen kieli, jolloin tämä vaatimus tehokkaasti estää kansainvälistä kilpailua markkinoillamme. Tällä ei ole mitään tekemistä ohjelmien käyttöliittymien kielen kanssa, johon nykyisellään tarvitaan suomen, ruotsin ja saamen lisäksi myös englantia, venäjää, viroa jne,. Julkisen sektorin tulee osata ostaa ohjelmistonsa englannin kielellä.

2. Edellytetään julkiselle toimitettaville järjestelmilta tarkempia laatukriteereitä. Näihin voisi esimerkiksi ainakin kuulua testiautomaation laaja (yli 75 %) kattavuus, alhaiset kompleksisuusluvut, vaaatimukset käytettävistä teknologioista, dokumentaatio, helpot ja verifioitavat käännös ja ajoprosessit, uusien versioiden jatkuva toimittaminen viikottain tai kuukausittain ilman käyttökatkoja ja joukko muita verfioitvia vaatimuksia käytettävyyden, suorityskyvyn, High availabilityn ja tietoturvan osalta.

3. Hankitaan kaikki ohjelmisto avoimen lähdekoodina ja kehittäjäyhteisön (community) kera. Tämä avaa molemminsuuntaiset ovet kilpailutukselle ja kaupallistamiselle, vähentää ylläpidon ja jatkokehityksen kustannuksia, parantaa mahdollisuuksia yhteenliittyvyyteen ja jatkokehitykseen, parantaa laatua sekä helpottaa ohjelmiston laadun varmistamista.

Julkinen sektori eroaa yksityisestä ohjelmistojen hankkijana myös tarpeidensa pitkäikäisyydessä eli julkiselle asetetut vaatimukset kansalaisten perushyvinvoinnista ovat olemassa pidempään kuin yritysten liiketoimintalinjojen tuoteideat. Samoin julkisella on paljon laajempi joukko käyttäjiä ja kiinnostuneita (työntekijät, kansalaiset, yritykset, muut virastot, yliopistot, kansalaisjärjestöt jne.), joilla on motivaatio tutustua ja osallistua yhteisten järjestelmien kehittämiseen. Julkisella sektorilla ei myöskään ole yritysten tavoin liikesalaisuuksia suojeltavina. Julkisen kannattaisikin avoimen lähdekoodin avulla ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti kansalaistensa ja yhteiskunnan potentiaalista.

Asevelvollisuuden kansantaloudellinen hinta

Nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa etsitään säästökohteita. Usein näennäisen ”pragmaattisesti”, mutta lähinnä kuitenkin omien ideologioiden ja etujen edistämiseksi. Esimerkiksi opintotukea halutaan vähentää, mutta valtion-  ja kansantalouteen monin kerroin enemmän vaikuttavat, kuten esimerkiksi elinkeinoelämän tuet, asevelvollisuus ja valtionkirkko, saavat olla rauhassa.

Eero Vassinen on kandidaatintutkielmassaan (Aalto-yliopisto, 2011) on laskenut yleisen asevelvollisuuden kansantaloudellista hintaa ja toteaa loppupäätelmässään mm.:
“In my opinion, the evidence against the draft is so overwhelming that it is puzzling why we still use [it], especially to such excess. Plain and simple, the Finnish draft is unambiguously more costly to our society than an all-volunteer force would be and all non-economic arguments have mainly to do with just holding up the political status quo.”

Kanditutkielma on opinnäytetyö alemmasta korkeakoulututkinnosta ja siten ymmärrettävästi menetelmällisesti heikohko, mutta kuitenkin tutustumisen arvoinen. Tutkielma antaa mielestäni hyvät perusteet väitteelle yleisen asevelvollisuuden kohtuuttomasta hinnasta kansantaloudelle.

Riski aseellisesta konfliktista on aina olemassa jonkinlaisena. Minkäänlaista uhkaa Suomeen ei kuitenkaan kohdistu, vaikka esimerkiksi Suomenlahden strateginen merkitys on kasvanut mm.kaasuputkihankkeiden myötä. Maan puolustamiseen käytetty rahamäärä tulee suhteuttaa uhkakuvaan ja taloudelliseen tilanteeseen. Vapaaehtoisuuteen perustuva valikoiva asevelvollisuus Ruotsin, Norjan ja Saksan malliin olisi pragmaattisin ratkaisu nykytilanteessa. Ottaen huomioon veteraani- ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöjen suosion innokkaita harrastelijasotilaita varmasti löytyy.

Asevelvollisuuden suorittamista pidetään perinteisesti isänmaallisena. Isänmaallisuuden käsite on kuitenkin laaja ja usein poliittisena keppihevosena käytetty. Kapeassa merkityksessä se on usein hyvinvoivan kansanosan harrastus. Yli sata vuotta sitten ylioppilaat kiersivät maata keräten allekirjoituksia Venäjän tsaarille luovutettavaa adressia varten. Vedotessaan isänmaahan he saivat huomata monen tavallisen suomalaisen haluavan ensin leipää suuhunsa ja katon päänsä päälle, ja vasta sitten kuulevan kauniista isänmaallisista ajatuksista. Isänmaallisuus tuleekin nähdä laajassa merkityksessä pelkän kapean sotaisuuden sijaan. Isänmaallisempaa olisi esimerkiksi aseiden ostamisen sijaan ruokkia nälkäiset ja kodittaa asunnottomat.

Armeijan “kasvatuksellinen” arvo on hyvin kyseenalainen. Ei ole todistettu asepalveluksen ehkäisevän syrjäytymistä tai opettavan merkittävissä määrin sellaisia asioita, joita ei voisi kokonaistaloudellisemmin opettaa sen ulkopuolella. Suomifilmimäisen lapsellinen on myös käsitys armeijasta kunto- tai asennekouluna. Jos me haluamme jollain tavalla kasvattaa oma-aloitteisuutta tai parantaa kuntoa on siihen nopeampia, tehokkaampia ja kansantalouden kannalta parempia keinoja.

Useammin ja valitettavasti asevelvollisuus opettaa ihmisarvon halveksimista ja kasvattaa simputukseen. Asevelvollisuus onkin yksi osa yhteiskunnan nuoria kohtaan osoittamaa ylenkatsetta ja kuuluu samaan luokkaan vaatimusten kanssa, joissa nuorten oletetaan tekevän töitä palkatta tai halvalla, peräkkäin ketjutetuissa työsuhteissa tai joissa heidät asetetaan sosiaaliturvan suhteen eriarvoiseen asemaan. Asevelvollisuuden jatkuminen osoittaa osaltaan juhlapuheet syrjäytymisen estämisestä ja nuorison voimauttamisesta tyhjäksi pauhuksi. Esimerkiksi äänestysikäjan laskeminen 14 vuoteen antaisi nuorille mahdollisuuden puolustautua aikuisten harjoittaman syrjinnän edessä.

Isänmaan tulee osoittaa olevansa puolustamisen arvoinen kaikille, samaten armeijan tulee osoittaa olevansa käymisen arvoinen kaikille.

Kirjoittaja on kymmenisen vuorokautta vuodessa vapaaehtoisesti maakuntajoukoissa harjoitteleva reservin kersantti.