Kuinka välttää moraalipaniikki keltaisen lehdistön otsikoinnista?

Eli yhteiskunnallisen keskustelun lyhyet ohjeet:

  1. Suhteuta tapahtunut tilastollisesti. (osallistuneiden henkilöiden määrä vs. potentiaaliset henkilöt, ko. tapahtumien määrä, mahdollisuudet, todennäköisyydet…)
  2. Hahmota asian yhteiskunnalliset kustannukset suuntaan tai toiseen. (valtion tai kunnan kokonaistulo – ja menorakenne, kansantaloudelliset kustannukset eli miten toiset skenaariot vievät rahoja suuntaan tai toiseen jne.)
  3. Muistele lainsäädännön asettamat ohjaukset ja rajoitukset tapahtuman suhteen.
  4. Kuvittele itsesi ko. henkilön tai henkilöiden asemaan. (unohda ylempi tai alempi sosiaaliluokkasi, tulotasosi, kohtuullisen ehjä ja onnellinen lapsuutesi jne.)
  5. Lue aiheesta tehtyä tieteellistä tutkimusta. (kvg)

Oletko vielä närkästynyt? Sitten voitkin antaa analyyttisemman ja rakentavamman palautteen tapahtuneesta.

Muista myös moraalipaniikin määritelmä.

Nuoren aktivistinaisen takia järjestetyssä mielenosoituksessa kaikesta huolimatta erittäin rauhallista

”Greenpeace-mielenosoituksessa ainakin 500 osallistujaa – ”Erittäin rauhallista”” HS 5.10.2013 13:42

”Erittäin rauhallista”…

Huomioiden nyt vaikkapa vain kiakkavierasjuhlan ja tämän saaman uutiskohtelun, onko meillä Suomessa nyt jokin ongelma mielenosoitusten eli tämän länsimaiseen demokraattiseen perinteeseen kuuluvan sanavapauden ilmaisumuodon kanssa?

Että onko mielenosoitus nyt lähtökohtaisesti väkivaltainen ihmisiä ja omaisuutta tuhoava tapahtuma, tai muutoin ainakin jotenkin ikävä ja tuomittava juttu? Vaikka nimenomaan pitäisi tuomita passivisimi, ei aktivismia. Miksei otsikoida ”500 000 jäi kotiin mielenosoituksesta ja päätti osaltaan antaa arktisen luonnon tuhoutua”?

Myöskin nimenomaan nuorten naisten ”aktivismia” tuntuu monien etenkin populaarissa oikeistoissa olevan vaikea hyväksyä. Liian monelle tämä tuntuu olevan sytyke heteroseksuaalisille tytöttelyille tai jopa väkivalta- ja raiskausfantasioille. Että jos se sitten omaa huonoa oloa jotenkin helpottaa kun löytää jonkun jota alistaa ja halveksia, jonkun ”syyllisen”. Bonuksena oman peniksen käyttö ajatusprosessissa.

Vaikeiden asioiden ja maailman monimutkaisuuden ahdistaessa keskitytäänkin sylkykuppien ja vihankohteiden etsimiseen, vaikka kyse on omasta kyvyttömyydestä ja henkisestä laiskuudesta nähdä vaivaa asian selvittämiseksi. ”Miksi elinkautinen ei ole elinkautinen?” ”Miksi Afrikasta kotoisin olevia ihmisiä asuu Suomessa” ”Miksei jokainen kansakunta hoida omia asioitaan?” ”Miksi ihmiset ovat työttömiä?” ”Miksi EU on olemassa?” ”Miksi kaikki on niin monimutkaista ja vaikeaa?” ”Miksi on köyhiä ja nälkäänäkeviä ja toisaalta todella rikkaita?”

”Miksi en ymmärrä?” Oikein vihaksi pistää.

Perinnön varassa elelijät osallistavaan työhön

Työn tekeminen luo Suomelle selkärankaa, hyvinvointia ja rakentaa tulevaisuutta. Työ on moraalinen hyve itsetarkoitukseen asti ja meidän kaikkien tulee muistaa velvollisuutemme näinä vaikeina aikoina.

Eläkeläiset, lapset, koululaiset, työkyvyttömät ja tietenkin työttömät pitää kaikki saada tuottavaa.., noh, edes jonkinlaiseen aktivoivaan työhön, esim. risusavottoihin tai puistoja siivoamaan. Eivät sitten syrjäydy siellä kotona rassukoina nyhjätessään. Täytyy muistaa, että heidän omaksi hyväkseen tässä pakotet.. aktivoidaan.

Tehokkuuden nimissä pitää kuitenkin aivan kaikki käsiparit aktivoida hyödylliseen ja peitonpäälliseen toimintaan. Hyvin suuri aktivoitava ryhmä on omaisuuden, esim. perinnön turvin, kotona lorvivat ja laatuviinejä lipittelevät varakkaat suomalaiset. Heidän syrjäytymisriskinsä on suuri, joten pelastakaamme heidät aktivoivan pakkotyön avulla! Koska varallisuus tunnetusti tekee ihmisestä kyvykkäämmän ja ahkeramman on heidän työpanoksestaan vähintään kaksinkertainen hyöty esim. vanhusten vaippojen vaihtamisessa vanhainkodeissa.

Noniin, sitten on kaikilla taas hyvä mieli aktiivisessa Suomessa.

(tämä on ironiaa tietenkin, asiallisempi ja parempi kirjoitus aiheesta löytyy esim. http://sakutimonen.blogit.fi/palkatonta-risusavottaa/)

Yleinen, normaali, hyväksyttävä – luonnollinen, luonnoton, yliluonnollinen

Normaali -sanalla on kaksi merkitystä eli se voidaan johtaa sekä yleisestä että hyväksyttävästä (normi). Yhteiskunnallisessa keskustelussa johdetaan usein virheellisesti yleisestä ilmiöstä normaalin kautta hyväksyttävä ja edelleen tavoiteltava.

Esim. orjuus, rasismi tai vaimon hakkaaminen voivat olla tai ovat voineet olla yleisiäkin tapoja, mutta se ei tee niistä moraalisesti hyväksyttäviä tai yhteiskunnallisesti tavoiteltavia. Ilmiön yleisyydellä on roolinsa mietittäessa käytännön toimenpiteitä, mutta ei keskustelun periaatteellisessa ja moraalisessa osassa.

Poliittinen valta tai biologiset tai psykologiset impulssit eivät anna moraalista oikeutusta. Moraali kertoo mikä on oikein. Tieteellinen tutkimus selittää ja auttaa tarkemmin sen käytännön soveltamista. Tiede myös ohimennen selittää poliittista valtaa, moraalivalintojamme sekä biologisia ja psykologisia impulssejamme.

Toinen virheellinen päättelyketju on ilmiön määrittäminen luonnottomaksi ja toisen sen vastakohtana luonnolliseksi ja sitä kautta yleiseksi sekä hyväksyttäväksi. Esim. Darwinia on jo yli sata vuotta tulkittu tahallisesti väärin tiettyjen poliittisten tarkoitusperien pyhittämiseksi.

Olemassa olevat ilmiöt ovat luonnollisia, mukaan lukien sekä valtavirran että vähemmistöt, sattumat ja poikkeamat. Luonnollisuudessa ei luonnollisesti ole tarkoitusta. Osan luonnollisesta eli olemassa olevasta tiede on jotenkin selittänyt ja tämä selvitystyö jatkuu. Yliluonnollista ja luonnotonta ovat oikeastaan vain ihmisten itse keksimät asiat eli teoriat ja harhat, joille ei ole todisteita tai joiden olemassaolo on hyvin epätodennäköistä nykyisen tiedon perusteella.

Esimerkiksi homous ei ole luonnotonta, jumalien olemassaolo on yliluonnollista, ja ihmisten usko jumaliin luonnollista. Usko on myös yleistä ja siten normaalia – kuten myös uskonnottomuus on yleistä ja normaalia.

Mutta ovatko nämä ilmiöt normaaleja myös sanan normittavassa merkityksessä? Mitä nämä ilmiöt oikeastaan ovat ja minkälaisiin osiin ne hajoavat? Ovatko ne, tai mitkään ilmiöt ylipäätään, vastakkaisia vai haluammeko vain ihmismielessämme näin ajatella ja luokitella? Juuri tämän vuoksi tiede on mielenkiintoista ja tärkeää.

Vapaa-ajattelijat: "Kampin kappeli ei yhdistä vaan erottaa"

Helsingin Vapaa-ajattelijoiden esiin nostama epäkohta kaupungin rahoittamasta Kampin kappelista:

”Helsingin Kamppiin avataan tänään kappeli, jossa on mahdollista saada Suomen luterilaisen kirkon hengellisiä palveluja ja Helsingin kaupungin Sosiaalipalveluja. Helsingin vapaa-ajatelijat ja Suomen Vapaa-ajattelijain liitto pitävät kaupungin ja kirkon yhteishanketta ongelmallisena.”

Vapaa-ajattelijoiden jakama Pertti Jarlan sarjakuva esittää asian ongelmakohdat selkeästi:

Olisi sekä kirkon että kaupungin etu, että tällaisista selkeästi yhtä ryhmää suosivista kytkyistä luovuttaisiin. Se ei kuulu nykyaikaan ja on mm. vastoin perustuslain uskonnon ja omantunnon vapautta.

Olisi myös kristittyjen etu, että heidän uskonharjoittamisensa ei olisi konfliktissa kirkkoon kuulumattomien oikeuksien kanssa. Yhdenvertaisempi ja harmonisempi yhteiskunta on edelleen tavoittelemisen arvoinen – myös uskonvapauden kannalta.

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/50968-fingerporin-luoja-avuksi-uskonto-pois-kampista