Vasemmisto puolueista it-poliittisesti edistyksellisin

#avoimetrajapinnat #itekosysteemit #standardit #avoindata #avoinlähdekoodi #käyttäjäystävällisyys #ithankintapolitiikka #toimittajaloukut #pienyrittäjyys #työaikapankit #reaaliaikainenverotus #linux #digitaalisettaidot #tekninenmassavalvonta

Vasemmiston puoluekokouksessaan Oulussa 12.6.2016 päättämissä tavoitteissa on paljon merkittäviä it-poliittisia linjauksia – enemmän kuin millään muulla suomalaisella puolueella.

Verkostotyö kannattaa – ja jatkuu

Vapaan Tiedon Vasemmisto (eli valtakunnallinen verkosto tiedosta, sananvapaudesta, julkisista it-hankinnoista, vapaista ohjelmista, tietovuotajista ja tulevaisuuden teknologiasta kiinnostuneille vasemmiston vaikuttajille) ideoi, muotoili ja lobbasi monia it-poliittisia ehdotuksia niin ennen kokousta kuin itse puoluekokouksessa. Nämä it-poliittiset linjaukset ovat tämän yhdessä tehdyn työn hedelmä – siitä suuri kiitos kaikille meille työtä tehneille!

Kuitenkin näiden tavoitteiden ulkopuolelle jäi monia muita ideoita, jotka tulisi mielestäni työstää alemman tason it-poliittiseksi ohjelmapaperiksi. Yhdessä nämä täydentäisivät hyvin 2014 hyväksyttyä tietoyhteiskuntapoliittista ohjelmaa.

(kuvassa Vapaan Tiedon Vasemmiston aktivisteja puolukokouksessa  Oulussa (c) Matti Karppa)

It-poliittiset poiminnat tavoitteista:

”Automatisaation ja teknologian kehityksen hyödyt tulee jakaa kaikkien kesken, ei vain tuotantovälineiden omistajien. On tuettava avointen IT-ekosysteemien luontia – sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on luotava ja noudatettava kansallisia ja kansainvälisiä tietoteknisiä standardeja, suosittava avoimen lähdekoodin, avoimen datan ja avointen rajapintojen luontia ja käyttöä käyttäjäystävällisesti.”

”Muutetaan valtion ja kuntien IT-hankintapolitiikkaa siten, että uudet ohjelmistot hankitaan lähtökohtaisesti avoimena lähdekoodina ja avoimilla rajapinnoilla. Tämä luo uutta pienyrittäjyyttä, työtä ja osaamista Suomeen, pitää kustannukset hallinnassa, ja estää toimittajaloukkuja.”

”Julkishallinnon tulee uudistaa toimintaansa digitalisaatiota ja uutta teknologiaa hyödyntävillä järjestelmillä. Digitalisaatio ei saa johtaa palveluiden saatavuuden tai laadun heikkenemiseen. Palveluiden digitalisaation yhteydessä arvioidaan puolueettomasti uudistuksen vaikutukset palveluiden laatuun ja saatavuuteen.”

”Lähtökohtaisesti julkishallinnon tuottama tieto ja päätöksentekoa koskeva informaatio on julkaistava avoimena anonymisoituna datana avointen rajapintojen kautta”

”Uusiksi työkaluiksi digitaalisilla työmarkkinoilla tulee ottaa työn jakaminen digitaalisten ratkaisujen avulla, työaikapankit, verotus, sosiaaliturva, reaaliaikainen verotus sekä joustavampi perustulototeutus.”

”Kaikki julkishallinnon tuottama tieto ja päätöksentekoa koskeva informaatio on julkaistava anonymisoituna datana avointen rajapintojen kautta. Kansalaisjärjestöt, yritykset ja muut julkishallinnon osat voivat käyttää ja edelleen rikastaa jaettavaa dataa. Tämä mahdollistaa yhä uudet kansalaispalvelut ja demokraattisen osallistumisen muodot, sekä luo uuden yhteisresurssin luovalle yritteliäisyydelle.”

”Julkishallinnon tulee systemaattisesti uudistaa ja avata toimintaansa uutta teknologiaa hyödyntävillä järjestelmillä ja työn tekemisen muodoilla. Järjestelmien on oltava avoimeen lähdekoodiin perustuvia, yhtenäistä arkkitehtuuria toteuttavia ja avoimia rajapintoja tukevia. Tämä tuottaa säästöjä lisenssikustannuksissa sekä myös toiminnan tehostumisella prosessien yhtenäistyessä. Kustannussäästön lisäksi laitteiden käyttöiän pidennys pienentää myös ekologista jalanjälkeä.”

”Digitaalisten taitojen merkitys kasvaa, joten näiden taitojen opettaminen tulee turvata kaikille.”

”Aseistuksen lisääminen tai valvonnan ja suoranaisen vakoilun ulottaminen kaikkien yksityiselämään eivät lisää turvallisuutta, koska ne eivät poista turvattomuuden syitä. Parhaiten ihmisiä suojelee tasa-arvoinen ja demokraattinen yhteiskunta, jossa kaikilla ihmisillä on yhdenvertaiset ihmisoikeudet ja jossa ihmisten pahoinvointia ja turvattomuutta ennaltaehkäistään.”

”Julkisen vallan on edistettävä kansalaisten yhdenvertaisuutta myös yhteiskunnan digitalisoituessa sekä turvattava peruspalveluiden saatavuus ja saavutettavuus teknologiariippumattomasti. Kansalaisten tekninen massavalvonta ei lisää turvallisuutta. Demokratian ja ihmisoikeuksien pitää toteutua myös verkossa.”

Ohjelma on kokonaisuudessaan luettavissa tässä osoitteessa http://www.vasemmisto.fi/politiikka/ohjelmat/vasemmiston-tavoitteet-2016-2019/

Työllisyyttä markkinavetoisemmalla IT-ostopolitiikalla

Työllisyyttä voi parantaa valtion ostopolitiikalla. Nyt-liite nostaa esiin paljon ristiriitaistakin keskusteltua herättäneen miljardiluokan IT-hankinnan eli HUS:in Apotti-hankkeen työllistämisvaikutuksen. Oli Apotin saamasta kritiikistä mitä tahansa mieltä on selvää, että näin suuren luokan ohjelmistoinvestoinneilla on vaikutusta IT-alan työllisyyteen Suomessa. Tämän vuoksi tulee miettiä millä tavalla hankittuna vaikutus olisi tehokkain ja millaista olisi hyvä julkinen IT-hankintapolitiikka.


Helsingin kaupunki linjasi juuri hyväksytyssä tietotekniikkaohjelmassa vuosille 2015-2017, että avointa lähdekoodia tulisi käyttää aina kun ostetaan kehitystä.


“Kaupungin toimeksiannosta kehitettävä uusi ohjelmistokoodi julkaistaan avoimen lähdekoodin lisenssillä, ellei ole perusteltua syytä muuhun.” – Helsingin kaupungin tietotekniikkaohjelma 2015-2017


Tämä on tärkeä linjaus, sillä avoimen lähdekoodin käyttö estää tehokkaasti kalliita toimittajaloukkuja, antaa helpon mahdollisuuden kaupunkilaisille ja yhteisöille integroitua kaupungin järjestelmiin, nostaa tuotetun koodin laatua ja helpottaa kustannusten hallintaa.


Hankinnoissa käytettynä avoin lähdekoodi antaa myös yrityksille hyvän lähtökohdan luoda enemmän kansainvälisessä kilpailussa pärjääviä sovelluksia ja kiihdyttää laadulla kilpailua kaikkien osapuolten hyödyksi. Julkisen huono vastuuton mustalaatikko-ostaminen on oikeastaan jo vuosikymmeniä estänyt suomalaisen IT-alan kehitystä tehokkaaksi, avoimeksi ja kansainvälisesti kilpailukykyiseksi. Suljetun lähdekoodin ostaminen sotii toimivan markkinatalouden pelisääntöjä vastaan.

Vastuullinen ohjelmisto-ostopolitiikka on myös sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ja huomioi paikallisten toimijoiden mahdollisuudet osallistua hankintoihin. Pilkkomalla hankkeita riittävän pieniksi ja käyttämällä avointa lähdekoodia saadaan työtä ohjattua suomalaisille pk-ohjelmistoyrityksille. Ostamalla vain laatua tuemme alan kehittymistä terveempään suuntaan. Ketterän kehityksen periaatteiden mukaisesti laaduttomaksi osoittautuvat toimijat vaihdetaan parempiin. Vastuullinen ohjelmisto-ostaminen on kaikkien suomalaisten etu.

IT-politiikka, avoin lähdekoodi ja kansantalous

Eduskunta ei säädä haluamiaan lakeja tietojärjestelmien korkeiden muutoskustannuksen vuoksi ja hallitusneuvotteluissa torjutaan puolueiden vaatimuksia vedoten tietojärjestelmien rajoitteisiin. Vaalien alla kaikki puolueet tarjoavat kasvua nimenomaan IT:n kautta – antamatta kuitenkaan konkretiaa toiveilleen. Olemme IT-politiikan murroksessa, jossa jotkut poliitikot kamppailevat opetellakseen uusia käsitteitä kun taas toiset eivät edes yritä, ehkä haikaillen mennyttä. Menneeseen ei kuitenkaan ole paluuta, vaan muutos vain kiihtyy.


Käsitteet ohjelmistojen kehityksestä ja datasta eivät kuitenkaan ole uusia, vaan ovat vakiintuneet viimeistään 1970-luvulla. Silloin valtio panosti luomalla alalle uutta koulutusta niin yliopistoihin kuin opistotasolle. Esimerkiksi isäni kouluttautui datanomiksi ATK-instituutissa ja jatkoi sen päälle ekonomiksi kauppakorkeakoulussa. Äitini luki matematiikkaa ja tietojenkäsittelyoppia yliopistossa ja siirtyi sieltä suoraan töihin pankin atk-osastolle. Yksityinen sektori panosti alan pidempiaikaiseen menestykseen erityisesti koulutuksen ja henkilöstön osalta, työsuhteet olivat pidempiä, työntekijät sitoutuivat ja asiantuntijoita koulutettiin jatkuvasti myös töissä.


Jos joskus törmäätte maaseudulla erilaisten suomalaisten firmojen koulutus- ja kongressikeskuksiin, jotka nykyisin ovat tyhjinä tai toisessa käytössä, voitte aistia mennyttä aikaa. Panostus työntekijään tuotti tulosta ja esimerkiksi pankkien IT-osastojen kehittämä viitemaksujärjestelmä oli aikanaan kansainvälinen edelläkävijä. Puheet Suomesta IT:n edelläkävijänä juontavat juurensa näistä ajoista ja teoista. Sittemmin tilanne on muuttunut. Firmat kiinnittivät enemmän huomioita talouskvartaaleihin ja IT:stä tuli kustannuserä eikä uuden liiketoiminnan tai innovaatioiden lähde.


2010-luvulle tultaessa tietojärjestelmien ja datan merkitys yhteiskunnalle on moninkertaistunut. Lähes kaikki johtamis- ja asiantuntijatyö hallinnossa, johtamisessa, koordinaatiossa, asiakaspalvelussa ja kehitystehtävissä tehdään tarkoitukseen kehitetyillä tietojärjestelmillä. Esimerkiksi pelkästään Helsingin kaupungilla on käytössään yli 800 räätälöityä ohjelmistoa kaupunkilaisten tarpeiden ja kunnan velvoitteiden täyttämiseksi. Dataa kaupungilla syntyy arkistoitavaksi vuodessa arviolta 700 GT. Lähes kaikki päivittäiseen työntekoon tarvittava tieto on yhden tai useamman järjestelmän takana ja työnteon nopeus on usein suoraan riippuvainen järjestelmien käytettävyydestä. Kyse on valtavasta tehostumisesta ja monen rutiinitehtävän häviämisestä. Tietotekniikalla luodaan täysin uudenlaisia palveluita tai tuotteita nykyisiin tarpeisiin, jonka lisäksi tietotekniikka myös luo uusia tarpeita.


Tämä vaikuttaa poliitiikkaan. Poliitikot hyötyvät merkittävästi, jos ymmärtävät oman alansa tietojärjestelmien ja datan rajoituksia ja ominaisuuksia. Tämän ymmärryksen puute aiheuttaa nykyisin julkisille tietojärjestelmille vuosittain ainakin kymmenien miljoonien muutoskustannukset lakimuutoksien muodossa. Kyse on todennäköisesti suurimmasta eduskunnan työn aiheuttamasta piilokustannuksesta. Demokratiaa ei tietenkään tule tämän perusteella rajoittaa. Sen sijaan poliitikkojen tulee opetella IT-politiikkaa riittävästi hallitakseen maata kustannustehokkaimmalla tavalla ja hyödyntääkseen tehokkaasti IT:n avaamia mahdollisuuksia!


IT-politiikalla ja etenkin julkisella ostotoiminnalla on myös suorempaa kansantaloudellista vaikutusta. Vuosikymmeniä jatkunut käytäntö ostaa mustalaatikkojärjestelmiä avoimen lähdekoodin sijaan ja painottaa hintaa liikaa ohitse laadun ja elinkaariajattelun on synnyttänyt Suomeen paljon heikkotasoista IT-teollisuutta, kuten esimerkiksi otsikoissa usein esiintyvät Tieto ja Accenture, joilla ei ole kykyä kilpailla kansainvälisesti uusilla tuotteilla. Näiden yritysten kansantaloudellisesti tuhoisa liiketoimintamalli on maksimoida julkisen rahastus toimittajaloukkujen avulla ja tehdä laadullisesti keskinkertaista tai heikkoa softaa ilman elinkaariajattelua. Tämä osittainen monopoliasema ei auta yrityksiä tai niissä töissä olevia kehittymään kansainvälisessä IT-kilpailussa vaaditulle tasolle. Erittäin harvassa ovat tämän julkisen ostotoiminnan synnyttämät kansainväliset IT-menestystarinat. Toimittajaloukku on selkeästi myös toimitusloukku, sillä se sitoo paitsi ostajan niin myös toimittajan kädet ja tuloksena on heikkolaatuista softaa. Jonkin verran näitä tuotteita myydään muille suomalaisille kunnille, mutta siihen se sitten jääkin.


Tämän pitää muuttua.


Ratkaisuna on tehostaa markkinatalouden kilpailumekanismia ostamalla kaikki julkiselle tuotettu koodi avoimena lähdekoodina. Tällöin kilpailu firmojen välillä on tiukentuu tai oikeammin monopoliasemien ja loukkujen pirstoutumisen myötä normalisoituu. Asiakas voi helpommin vaihtaa toimittajaa, jos tämä jää syystä tai toisesta puutteelliseksi. Tämä pakottaa firmat nostamaan ohjelmistotuotantonsa ja palvelunsa laatua, jolloin niiden mahdollisuudet kansainvälisessä kilpailussa vastaavasti paranevat merkittävästi. Samalla työntekijöiden osaaminen kehittyy vaatimustason noustessa ja aivovaihto ulkomaiden kanssa lisääntyy. Toimittaja voi myös helpommin vaihtaa suuntaa eli siirtää tai myydä liiketoimintaansa eteenpäin.


Avoimen lähdekoodin päälle syntyy parempaa kilpailua kuin suljetun. Toimittajien ei kannata kilpailla koodin omistamisella, vaan koodiin liittyvällä asiantuntemuksella.

CA0Tj9UWYAAylh6.jpg
[insertcompanyhere] the world’s largest software company owns no source code!


Julkinen on yksityistä vieläkin paremmassa asemassa hyötyäkseen avoimesta lähdekoodista. Yritykset käyttävät paljon rahaa, kehittelevät palkitsemisjärjestelmiä ja palkkaavat erityisiä “yhteisöupseereita” luodakseen tuotteidensa ympärille IT-ekosysteemeitä ja yhteisöjä. Julkisella nämä yhteisöt olisivat valmiina ja motivaatiokin olemassa – hyödynnys on kuitenkin pientä. Modernit tiiviit kaupunkiyhteisöt ja internetin kautta toimivat verkostot ovat se tila, jossa avoimen lähdekoodin, datan ja rajapintojen ääreen voivat kaupunkilaiset, yritykset, virkamiehet, järjestöt kokoontua tekemään tehokasta ja kaikkia hyödyttävää yhteistyötä.

Jos kynnys kontribuoida julkisiin ohjelmistoihin on matala syntyy näissä tiloissa nopeita ja tehokkaita yhdessä tekemisen syklejä josta hyötyvät taas kaikki. Avointa lähdekoodia voidaan arvioida julkisesti, sitä voidaan paljon helpommin ja halvemmalla integroida toisiinsa, siihen voivat kansalaiset, firmat ja yhteisöt tuottaa lisäosia nopeammin, halvemmalla ja lähempänä lisätoimintojen tarvetta, jolloin myös laatu ja etenkin käytettävyys on parempi. Synergia nousee nopeasti eksponentiaaliseksi. Tuloksena saamme kustannussäästöjä, parempia palveluja, uusia yrityksiä ja tuotteita, myyntiä, tulosta sekä työpaikkoja.