Kuinka välttää moraalipaniikki keltaisen lehdistön otsikoinnista?

Eli yhteiskunnallisen keskustelun lyhyet ohjeet:

  1. Suhteuta tapahtunut tilastollisesti. (osallistuneiden henkilöiden määrä vs. potentiaaliset henkilöt, ko. tapahtumien määrä, mahdollisuudet, todennäköisyydet…)
  2. Hahmota asian yhteiskunnalliset kustannukset suuntaan tai toiseen. (valtion tai kunnan kokonaistulo – ja menorakenne, kansantaloudelliset kustannukset eli miten toiset skenaariot vievät rahoja suuntaan tai toiseen jne.)
  3. Muistele lainsäädännön asettamat ohjaukset ja rajoitukset tapahtuman suhteen.
  4. Kuvittele itsesi ko. henkilön tai henkilöiden asemaan. (unohda ylempi tai alempi sosiaaliluokkasi, tulotasosi, kohtuullisen ehjä ja onnellinen lapsuutesi jne.)
  5. Lue aiheesta tehtyä tieteellistä tutkimusta. (kvg)

Oletko vielä närkästynyt? Sitten voitkin antaa analyyttisemman ja rakentavamman palautteen tapahtuneesta.

Muista myös moraalipaniikin määritelmä.

Nuoren aktivistinaisen takia järjestetyssä mielenosoituksessa kaikesta huolimatta erittäin rauhallista

”Greenpeace-mielenosoituksessa ainakin 500 osallistujaa – ”Erittäin rauhallista”” HS 5.10.2013 13:42

”Erittäin rauhallista”…

Huomioiden nyt vaikkapa vain kiakkavierasjuhlan ja tämän saaman uutiskohtelun, onko meillä Suomessa nyt jokin ongelma mielenosoitusten eli tämän länsimaiseen demokraattiseen perinteeseen kuuluvan sanavapauden ilmaisumuodon kanssa?

Että onko mielenosoitus nyt lähtökohtaisesti väkivaltainen ihmisiä ja omaisuutta tuhoava tapahtuma, tai muutoin ainakin jotenkin ikävä ja tuomittava juttu? Vaikka nimenomaan pitäisi tuomita passivisimi, ei aktivismia. Miksei otsikoida ”500 000 jäi kotiin mielenosoituksesta ja päätti osaltaan antaa arktisen luonnon tuhoutua”?

Myöskin nimenomaan nuorten naisten ”aktivismia” tuntuu monien etenkin populaarissa oikeistoissa olevan vaikea hyväksyä. Liian monelle tämä tuntuu olevan sytyke heteroseksuaalisille tytöttelyille tai jopa väkivalta- ja raiskausfantasioille. Että jos se sitten omaa huonoa oloa jotenkin helpottaa kun löytää jonkun jota alistaa ja halveksia, jonkun ”syyllisen”. Bonuksena oman peniksen käyttö ajatusprosessissa.

Vaikeiden asioiden ja maailman monimutkaisuuden ahdistaessa keskitytäänkin sylkykuppien ja vihankohteiden etsimiseen, vaikka kyse on omasta kyvyttömyydestä ja henkisestä laiskuudesta nähdä vaivaa asian selvittämiseksi. ”Miksi elinkautinen ei ole elinkautinen?” ”Miksi Afrikasta kotoisin olevia ihmisiä asuu Suomessa” ”Miksei jokainen kansakunta hoida omia asioitaan?” ”Miksi ihmiset ovat työttömiä?” ”Miksi EU on olemassa?” ”Miksi kaikki on niin monimutkaista ja vaikeaa?” ”Miksi on köyhiä ja nälkäänäkeviä ja toisaalta todella rikkaita?”

”Miksi en ymmärrä?” Oikein vihaksi pistää.

"Uskoa" ilman uskontoa

Itse ”uskon” esimerkiksi ystäviini, perheeseeni, partioliikkeeseen, Vasemmistoliittoon, ihmisten hyvyyteen, maailmanrauhaan, reservin sotilasjoukkoon, jonka kanssa harjoittelen ja moneen muuhun asiaan.

Tieteellisen maailmankuvani ja moraalinäkemykseni vuoksi en tyydytä psykologista tarvettani ”uskoon” uskontokunnan kautta.

Koska ”uskon” tarpeen voi tyydyttää myös muussakin kuin uskonnollisessa yhteisössä on jokainen uskonnollinen yhteisö poliittinen organisaatio. Uskonnollisia yhteisöjä tulisi kohdella kuten muitakin kansalaisjärjestöjä.

Kyllä, uskon asiat eli poliittiset näkemykset ovat hyvin tärkeitä monille, niiden kautta on tärkeitä perinteitä, mutta koska kaikkien kansalaisten näkemyksiä ja niitä ajavia etujärjestöjä tulee kohdella yhdenvertaisesti tulee valtion olla näkemysten suhteen puolueeton.

Eihän esimerkiksi kokoomuslaisuutta opeteta kouluissa, eduskunta järjestä istuntokautensa aluksi Greenpeacen mielenosoitusta kansanedustajille, Rauhanliiton tilaisuuksia säännöllisesti radioida Yleisradion kautta tai Suomen Sisu nauti laissa erityistä suojaa pilkalta.

Joskus nimen käyttö nostaa nettikeskustelun tasoa

Jyrki Kasvi hyvin summaa anonymiteetin tärkeyttä vapauden ja demokratian kannalta elokuisessa blogissaan. Nämä hyvät perustelut eivät ole ristiriidassa nimen tai rekisteröidyn nimimerkin käytön tarpeellisuudesta joillain yksittäisillä keskustelufoorumeilla keskustelun tason parantamiseksi. Monissa tilanteissa Kasvin mainitsema demoagogian torjunta jopa edellyttää tätä.

Luonnollisesti tämä riippuu vahvasti keskustelufoorumin aiheesta ja kontekstista. Yleisluontoisilla areenoilla vapaus kirjoittaa nimimerkin takaa on oleellista, niin myös esimerkiksi diktatuurien alla elävien keskusteluissa. Kuitenkin taas omien blogieni kommenteissa edellytän rekisteröityä nimimerkkiä tai mieluiten oman nimen käyttöä voidakseni nostaa keskustelun laatua ja vastata lain minulle asettamasta moderointivelvollisuudesta.

Nimettömien kommenteille pitää olla netissä aina tilaa, samoin niitä voi vapaasti blogini keskusteluun linkittää. Lupaan myös tarjota halukkaille anonymiteetin, jos he sitä minulta erikseen pyytävät ja tunnistautuvat. Lupaan silloin välittää heidän kommenttinsa ja kunnioittaa heidän yksityisyyttään. Edellytän tässä tapauksessa perusteluja nimimerkin käytölle.

Pidän kuitenkin tätä enemmän teknisenä ja tapauskohtaisena ratkaisuna. Sananvapaus on arvona kiistämätön ja sen ollessa uhattuna saa moderointikin väistyä.