Holhousyhteiskunta vai anarkia?

Kesätoimitukset ovat viime aikoina olleet vauhdissa ja innolla luoneet mielikuvaa Suomesta järjettömänä holhousyhteiskuntana, kuten esimerkiksi Stara. Vaikka tällaisen ”tissiwau” -roskajulkaisun kritisointi populismista ja faktojen puutteesta onkin tuskin vaivan arvoista niin pari pointtia aiheesta kuitenkin.

Jokaisella lailla on sekä hyviä ja huonoja vaikutuksia ja nämä pitäisi suhteuttaa. Myös aika muuttaa tilannetta. Eduskunta lakeja säätäessään tuottaa monia teknisiä arviointeja niiden vaikutuksista ja pyrkii toimimaan systemaattisen loogisesti. Arviointeja tulee osata käyttää tarkoituksenmukaisesti – ei niiden taakse raukkamaisesti piiloutuen, kuten esimerkiksi Anne Holmlund (kok.) yhdenvertaisen avioliittolain edessä.

Jos Suomen 1186 laista (ei sisällä asetuksia, säädöksiä tai direktiivejä) vain kymmenkunta aiheuttaa tällaisia ongelmia on tämä todella marginaalinen ongelma, ja voisi jopa väittää että lakeja kannattaisi säätää nykyistä enemmän ja niistä olisi varaa tehdä vieläkin tiukempia – ihmishenkien pelastamiseksi ja yhteisen hyvän tehostamiseksi. Trololololooo.

Hyvä ja tarpeellinen kritiikki jää usein puolitiehen ja syytetään jotain mystistä kasvotonta virkakoneistoa, jossa ”tehottomat virkamiehet” tai joku epämääräinen ”hallitus” tai ”eurobyrokraatit”puhdasta ilkeyttään hankaloittavat kansalaisten elämää. Kaikenlaiset tällaiset väittämät tulisi perustaa tarkemmin johonkin vahvistettuun tietoon, ei mielipiteisiin.

Järjestelmäkritiikki pitää viedä loppuun asti ja aloittaa aivan huipulta. Jos haluamme vapaamman yhteiskunnan pitää pohtia voimmeko lakkauttaa enemmän autoritäärisiä instituutioita, voimauttaa ja vapauttaa virkahenkilöitä toimimaan enemmän oman parhaan harkintansa mukaan ilman ja lisätä demokratiaa. Mehän emme sitten oikestaan tarvitse tasavallan presidenttejä, valtionkirkkoa tai virkamiesten virkavastuuta? Voisimme tehdä kansaäänestyksistä sitovia ja käyttää monia muita suoran demokratian keinoja yhteiselomme sujuvoittamiseksi. Ehkä myös eduskunnasta ja hallituksesta tulisi ajan myötä yhtä tarpeeton kuin presidentti-instituutiosta on jo nyt tullut?

Perinnön varassa elelijät osallistavaan työhön

Työn tekeminen luo Suomelle selkärankaa, hyvinvointia ja rakentaa tulevaisuutta. Työ on moraalinen hyve itsetarkoitukseen asti ja meidän kaikkien tulee muistaa velvollisuutemme näinä vaikeina aikoina.

Eläkeläiset, lapset, koululaiset, työkyvyttömät ja tietenkin työttömät pitää kaikki saada tuottavaa.., noh, edes jonkinlaiseen aktivoivaan työhön, esim. risusavottoihin tai puistoja siivoamaan. Eivät sitten syrjäydy siellä kotona rassukoina nyhjätessään. Täytyy muistaa, että heidän omaksi hyväkseen tässä pakotet.. aktivoidaan.

Tehokkuuden nimissä pitää kuitenkin aivan kaikki käsiparit aktivoida hyödylliseen ja peitonpäälliseen toimintaan. Hyvin suuri aktivoitava ryhmä on omaisuuden, esim. perinnön turvin, kotona lorvivat ja laatuviinejä lipittelevät varakkaat suomalaiset. Heidän syrjäytymisriskinsä on suuri, joten pelastakaamme heidät aktivoivan pakkotyön avulla! Koska varallisuus tunnetusti tekee ihmisestä kyvykkäämmän ja ahkeramman on heidän työpanoksestaan vähintään kaksinkertainen hyöty esim. vanhusten vaippojen vaihtamisessa vanhainkodeissa.

Noniin, sitten on kaikilla taas hyvä mieli aktiivisessa Suomessa.

(tämä on ironiaa tietenkin, asiallisempi ja parempi kirjoitus aiheesta löytyy esim. http://sakutimonen.blogit.fi/palkatonta-risusavottaa/)