Julkisen sektorin it -ostamisen muutostarpeet kansantalouden ja työllisyyden kannalta

Valitettavien it-alan irtisanomisten myötä monet poliitikot ovat ehdotelleet erilaisia valtion toimia uusien työpaikkojen luomiseksi. En kuitenkaan pidä esimerkiksi valtionyhtiön perustamista järkevänä, vaan alan kehityksen ja kansantalouden kannalta tehokkaampi keino olisi julkisen it-ostamisen suunnan muuttaminen.

Nykyisellään massiivinen julkinen sektori ostaa usein mustalaatikkototeutuksena hallinnon ja lainsäädännön tarpeisiin erikseen räätälöityjä järjestelmiä, jotka käytännössä usein aiheuttavat toimittajaloukun. Julkinen sektori itse ostovaatimuksillaan tai pikemminkin vaatimusten puutteella ajaa toimittajia heikkolaatuisten ja liian räätälöityjen ratkaisujen tuottamiseen.

Suomessa on tietty joukko julkisen sektorin järjestelmien toimittamiseen erikoistuneita yrityksiä mikä osaltaan vinouttaa alan kehitystä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin n. 500 räätälöidystä ohjelmasta noin 75%:sta vastaa 20 (!) toimittajaa. Useamman vuosikymmenen toimituksista ja toimittajien liiketoiminnan kehityksestä voi jo silmämääräisesti päätellä ettei järjestelmiä ole aina hankittu aidosti vapaalla kilpailulla. Nämä hankinnat olisivatkin hyvä tietojenkäsittelytieteellisen tutkimuksen kohde.

Ohjelmistoyrityksen kannattaa minimoida softaan käytettävät kustannukset ja sitenkin maksimoida voitot. Kustannukset minimoidaan käyttämällä mahdollisimman pientä ja halpaa työpanosta ohjelmien kehittämiseen, mikä näkyy suoraan ohjelman heikossa laadussa. Voitot maksimoidaan mahdollisimman korkeilla lisenssi-, ylläpito-, ja palvelumaksuilla. Kun ostaja on toimittajaloukossa ei hän voi myöskään voi laittaa toimittajaa ahtaalle tai vaihtoon laadun vuoksi.

Osan vastuusta ohjelmistojen räätälöintitarpeesta saavat kantaa lainsäätäjät ja virastojen johto. Lait, säädökset ja virastojen prosessit tulee jatkossa laatia niiden ohjelmoitavuus ja automatisointi paremmin huomioiden. Olisi myös mielenkiintoinen tietojenkäsittelytieteellinen tutkimuskohde, että kuinka suuri osa julkisen sektorin ohjelmistojen vaatimuksista tulee suoraan lainsäädännöstä tai hallinnon säädöksistä.

Osa heikkolaatuisuudesta johtuu suomalaisten it-yritysten omasta heikosta laadusta ja myös suomen it-ammattilaisten heikosta osaamisesta. Puuttuva laajempi kansainvälinen kilpailu tai alan kansainvälistyminen nostaisi laatua. Toinen osa laatuongelmaa on it-koulutuksen osittainen heikko laatu, mikä johtuu osaltaan koulutusohjelmien liian suurista sisäänottomääristä ja siten osittain heikkotasoisesta oppilasaineksesta. Monelta osin it:n korkeakoulututkimus on onneksi kansainvälisesti laadukasta, joskin liian heikosti resurssoitua kokonaisuudessaan. Aiempina vuosikymmeninä suomalaisten suuryritysten atk-osastot ja siten myös järjestelmät oli huolella rakennettu pitkäkestoisella panostuksella henkilöstöön ja järjestelmiin. Monet puheet suomalaisesta kovasta it-osaamisesta rakentuvat tämän perinnön varaan. Valitettavasti yritysfuusiot, ulkoistaminen ja pikavoittojen hankkiminen kvartaalitaloudessa sopivat huonosti laadukkaan it:n kasvattamiseen.

Summa summarum: nykyisiä julkiselle sektorille räätälöityjä ja heikkolaatuisia softia ei voi menestyksekkäästi kaupallistaa ja julkinen sektori saa laaduttomia ohjelmistoja. Julkisen sektorin tulee haluta kehittää it-alaa myös oman ostamisensa kautta ja siksi ehdotan seuraavia toimenpiteitä

1. Luovutaan suomen kielen käyttövaatimuksesta ohjelmien toimittamisesta, kilpailutuksessa ja dokumentoinnissa. Suomi on hyvin harvinainen kieli, jolloin tämä vaatimus tehokkaasti estää kansainvälistä kilpailua markkinoillamme. Tällä ei ole mitään tekemistä ohjelmien käyttöliittymien kielen kanssa, johon nykyisellään tarvitaan suomen, ruotsin ja saamen lisäksi myös englantia, venäjää, viroa jne,. Julkisen sektorin tulee osata ostaa ohjelmistonsa englannin kielellä.

2. Edellytetään julkiselle toimitettaville järjestelmilta tarkempia laatukriteereitä. Näihin voisi esimerkiksi ainakin kuulua testiautomaation laaja (yli 75 %) kattavuus, alhaiset kompleksisuusluvut, vaaatimukset käytettävistä teknologioista, dokumentaatio, helpot ja verifioitavat käännös ja ajoprosessit, uusien versioiden jatkuva toimittaminen viikottain tai kuukausittain ilman käyttökatkoja ja joukko muita verfioitvia vaatimuksia käytettävyyden, suorityskyvyn, High availabilityn ja tietoturvan osalta.

3. Hankitaan kaikki ohjelmisto avoimen lähdekoodina ja kehittäjäyhteisön (community) kera. Tämä avaa molemminsuuntaiset ovet kilpailutukselle ja kaupallistamiselle, vähentää ylläpidon ja jatkokehityksen kustannuksia, parantaa mahdollisuuksia yhteenliittyvyyteen ja jatkokehitykseen, parantaa laatua sekä helpottaa ohjelmiston laadun varmistamista.

Julkinen sektori eroaa yksityisestä ohjelmistojen hankkijana myös tarpeidensa pitkäikäisyydessä eli julkiselle asetetut vaatimukset kansalaisten perushyvinvoinnista ovat olemassa pidempään kuin yritysten liiketoimintalinjojen tuoteideat. Samoin julkisella on paljon laajempi joukko käyttäjiä ja kiinnostuneita (työntekijät, kansalaiset, yritykset, muut virastot, yliopistot, kansalaisjärjestöt jne.), joilla on motivaatio tutustua ja osallistua yhteisten järjestelmien kehittämiseen. Julkisella sektorilla ei myöskään ole yritysten tavoin liikesalaisuuksia suojeltavina. Julkisen kannattaisikin avoimen lähdekoodin avulla ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti kansalaistensa ja yhteiskunnan potentiaalista.

Perinnön varassa elelijät osallistavaan työhön

Työn tekeminen luo Suomelle selkärankaa, hyvinvointia ja rakentaa tulevaisuutta. Työ on moraalinen hyve itsetarkoitukseen asti ja meidän kaikkien tulee muistaa velvollisuutemme näinä vaikeina aikoina.

Eläkeläiset, lapset, koululaiset, työkyvyttömät ja tietenkin työttömät pitää kaikki saada tuottavaa.., noh, edes jonkinlaiseen aktivoivaan työhön, esim. risusavottoihin tai puistoja siivoamaan. Eivät sitten syrjäydy siellä kotona rassukoina nyhjätessään. Täytyy muistaa, että heidän omaksi hyväkseen tässä pakotet.. aktivoidaan.

Tehokkuuden nimissä pitää kuitenkin aivan kaikki käsiparit aktivoida hyödylliseen ja peitonpäälliseen toimintaan. Hyvin suuri aktivoitava ryhmä on omaisuuden, esim. perinnön turvin, kotona lorvivat ja laatuviinejä lipittelevät varakkaat suomalaiset. Heidän syrjäytymisriskinsä on suuri, joten pelastakaamme heidät aktivoivan pakkotyön avulla! Koska varallisuus tunnetusti tekee ihmisestä kyvykkäämmän ja ahkeramman on heidän työpanoksestaan vähintään kaksinkertainen hyöty esim. vanhusten vaippojen vaihtamisessa vanhainkodeissa.

Noniin, sitten on kaikilla taas hyvä mieli aktiivisessa Suomessa.

(tämä on ironiaa tietenkin, asiallisempi ja parempi kirjoitus aiheesta löytyy esim. http://sakutimonen.blogit.fi/palkatonta-risusavottaa/)

Merellä ja merenrannalla on monenlaista arvoa Helsingille

Demarin ehdotuksen mukaan kauneimmat rannat tulisi pilata tunkemalla niille kelluvia parkkipaikkoja. Käsittämätöntä, itsekästä ja esteettisesti rumaa ajattelua. Meri on tärkeä virkistysalue. Myykää autonne ja ostakaa polkupyörä, vene ja bussilippu, tulee halvemmaksi meille kaikille!

Kuitenkaan eri liikennemuotoja ei tule asettaa vastakkain ideologisesti vaan arvioida teknisesti.

Keskustan rajat autoilun suhteen ovat tulleet vastaan parkkipaikoissa ja väylissä. Hieman lisätilaa on hyvä hankkia taloudellisesti kestävin keinoin eli esim. lopettamalla keskustan parkkipaikkojen kustannusten subventointi kaupunkilaisten verovaroilla. Ei ole talouden tai maiseman kannalta järkevää venyttää näitä rajoja liian kalliilla tai rumilla hankkeilla, kuten kelluvat parkkipaikat tai keskustatunneli. Huolehditaan vain nykyisten autojen kohtuullisista liikkumis- ja parkkimahdollisuuksista. Autovoittoisempia asuinalueita kannattaa rakentaa esim. kauemmas keskustasta ja ahtaasta Helsinginniemestä.

Liian monet Helsingin arvokkaimmista ja kauneimmista rannoista on edelleen vajaakäytössä suurina parkkipaikkoina, kuten esim. Kauppatori. On aika kehittää Helsingistä merenrantakaupunki. Iänikuisten toriparkkien sijaan voisi rakentaa lisää vierasvenesatamia, jotta varakkaat veneturistit Suomesta, Venäjältä, Ruotsista ja muualta pääsevät helpommin kuluttamaan rahojaan keskustan ja Hakaniemen kaupoissa.

Siteeraan lopuksi toista demaria, sellaista jota kannattaa asiassa kuunnella eli Mauno Koivistoa Asuntoreformiyhdistyksen keskustelutilaisuudessa vuonna 1964:

”Henkilöauto on liikenneväline, joka luo enemmän liikennepulmia kuin ratkaisee niitä. Tämän vuoksi joudumme etsimään vastausta kysymykseen, miten yhdyskunnat ja niiden liikenneväylät tulee suunnitella, jotta liikenne sujuisi henkilöautojen lukumäärän voimakkaasta kasvusta huolimatta? Siten, että kollektiivisille kulkuvälineille varataan mahdollisuus hoitaa liikenne niin, ettei kenenkään ole pakko turvautua henkilöautoon (…)

Henkilöauto tulee mullistamaan yhteiskuntaelämämme perusteellisesti. Kysymys siitä, sanellaanko henkilöautolle sen paikka yhteiskunnassa vai saneleeko se meidän paikkamme, on ensiarvoinen kaikkea yhteiskuntasuunnittelua ajatellen. Minä pelkään, että henkilöautosta on tulossa meidän pyhä lehmämme, joka paneutuu makuulle mihin haluaa, ilman että sitä rohjetaan häiritä.”

Lääkärit ohjelmistoja ostamassa

Otso nosti hyvin esiin IT-ammattilaisten puutteen Apotti-hankkeessa, mikä riskeeraa hankittavan ohjelmiston laadun. Ohjelmistojen ostamisessa tarvitaan myös ostamisen eli rahan ammattilaisia. Heitäkään ei Apotin hanketoimistossa tai ohjausryhmässä näytä olevan, joten tuleva todennäköinen epäonnistuminen kaupallisissa neuvotteluissa tuntunee myös veronmaksajien kukkarossa nykyistä arviota vahvemmin.

Apotin arvion mukaan laadukas ja toimiva ohjelmisto säästäisi toiminnan tehostumisen kautta sosiaali- ja terveyssektorin kuluja 330 miljoonaa euroa. Hanketoimiston hankintaosaamisen puute kostautuu laaduttomana ja heikosti toimivana järjestelmänä, joka säästöjen sijaan vain aiheuttaa lisää kuluja.

Sosiaali- ja terveyssektori on tärkein kaupunkilaisten hyvinvointiin vaikuttavan kunnan palvelu. Meillä ei ole varaa ohjata sitä heikosti toimivilla tietojärjestelmillä.

Alla kuvaan valitun mallin ja mahdollisia vaihtoehtoisia hankintamalleja pääpiirteissään, yleistäen ja yksinkertaistaen paljon tuodakseni esiin nykytilan riskejä ja vaihtoehtoja.

A) Ostaminen monoliittisesti (tällä hetkellä valittu malli)
Kuvaukset tarpeista ja prosesseista ovat heikot. Hankkeessa mukana olevien sote-asiantuntijoiden tulisikin tehdä enemmän määrittelytyötä (esim. 6kk – 1 v.) ennenkuin niiden pohjalta uskaltaa monoliittiohjelmistoa lähteä hankkimaan. Nyt Hankeilmoitus ja kuvaukset ovat sillä tasolla, että epäonnistuminen on todennäköistä eli kustannukset eivät pidä, ohjelmisto ei toimi tai ohjelmisto ei toimi siten kuin sen tarvitaan toimivan.

Pahimmillaan budjetti ylittyy pahasti eikä ohjelmisto toimi tarpeeksi hyvin tai oikein, mutta sitä ei voi palauttaa. Softan ostamista ei voi verrata minkään fyysisen kohteen, kuten talon tai sillan tai auton, ostamiseen. Ohjelmiston taitamaton ostaja päätyy periaatteessa toimivan, mutta käytännössä erittäin huonosti toimivan tuotteen käyttäjäksi ilman todellista reklamointimahdollisuutta ja saa lisäksi maksaa jokaisesta haluamastaan korjauksesta tai parannuksesta, jos niitä ylipäätään on mahdollista tehdä.

B) Ostaminen / tuottaminen osissa
Riskittömämpi kuin monoliittinen, mutta kuvauksien ja suunnittelun pitäisi olla samoin merkittävästi paremmalla tasolla, ainakin ensimmäisenä aloitettavista osista ja kokonaisarkkitehtuurista. Mutta näiden tekeminen on paljon pienitöisempää kuin yllä mainittujen prosessien.

C) Ostaminen itse tehtynä iteratiivisen kehitysmallin mukaan
Riskittömämpi kuin monoliittinen ja tällöin prosessit voidaan kehittää ohjelmaa kehitettäessä. Tilaajalla on hyvä hallinta kustannuksista ja siitä, mitä ohjelmiston tulee tehdä nyt, ja mitä uutta tai tarkempaa siihen olemme keksineet olennaiseksi seuraavien kehitystyövuosien aikana. Avasin tätä mallia hieman enemmän taannoisessa yleisluontoisessa postauksessani.

Perusedellytyksenä jokaisessa mallissa onnistumiselle on kuitenkin se, että hanke (sekä kaupunki että HUS) osaavat ostaa ja hankkia ohjelmistoja. Osaaminen on nyt hyvin heikkoa, ja päättäjien tulisikin varmistua riittävästä osaamisesta hyvissä ajoin ennen hankeilmoituksen (tarjouspyyntö) kirjoitusta.

Eli, perusosaaminen ensin kuntoon ja sitten hankeilmoitus uusiksi, oli valittu malli mikä hyvänsä.

Nykytilanne Apotissa on pelottava. Ohjelmistojen ostamisen osaaminen puuttuu, veronmaksajien piikki on poliitikkojen toimesta avattu, sote-sektori hukkaa jo nyt resursseja tehottomiin nykyisiin järjestelmiin, hankintalaki pakko-ohjaa huonoon valintaan politrukin lailla ja koko hankkeen johdossa on kokoelma omnipotentteja ja ylimielisiä lääkäreitä.

Kuinka tehdä Apotti avoimella lähdekoodilla

Julkisen ja yksityisen välillä on eroja, joten kunnan tai valtion ei kannata toimia samoilla periaatteilla ohjelmistojen hankinnassa. Julkinen ostaa järjestelmänsä pidempään käyttöön kuin yksityinen ja julkisella on tarve optimoida investointinsa tasaisemmin ja pidemmälle ajanjaksolle. Julkisella on myös tarve toimia avoimesti kansalaisia kohtaan ja kansalaiset ovat samalla sen (pitkälti käyttämätön) voimavara ohjelmistohankinnoissa. Julkista ohjelmistohankintaa ohjaa myös julkisuuslain, hallintolain, henkilötietolain ja substanssilakien antamien reunaehtojen, hyvän hallintotavan ja hyvän tiedonhallintatavan noudattaminen.

Suomalaisten julkisten IT-hankintojen historia on surullisen kallista veronmaksajille – vaikka samaan aikaan julkisen sektorin tehokkuus kärsii monelta osalta kunnollisten järjestelmien puutteesta. Toisaalta Verohallinto on myönteinen esimerkki. Lisäksi Valdassa on ymmärretty luovuttaa kun epäonnistuminen näyttää todennäköiseltä ja hyödynnetty sen sijaan projektin hyviä saavutuksia muissa tiedonohjaushankkeissa.

Espoon kritiikki Apotti-järjestelmästä tuo perusongelman hyvin esiin:

Espoon mukaan asiantuntijalausunnot osoittavat, että Apotti-hankintaan liittyy isoja taloudellisia ja toiminnallisia riskejä. Asiantuntijoiden näkemykset eivät tue Apotin kaltaisen monoliittisen asiakastietojärjestelmän hankintaa esitetyllä tavalla.

Mutta seuraavasta perustelusta olen vain osittain samaa mieltä:

Apotti-hankinnassa mukana olevilla seitsemällä organisaatiolla ei ole yhteistä strategiaa, johtamisjärjestelmää tai palvelujen tuottamisen toimintamallia. Riskinä olisi, että hankittava järjestelmä määräisi liikaa toiminnallisia ratkaisuja. Asiantuntijoiden mukaan  toiminnan muutoksia ei saada aikaan tietojärjestelmän kautta vaan uudistamalla ensin toiminnallisia prosesseja.

eli vaatimus prosessien yhtenäistämisestä ennen yhteistä hankintaa on työläs ja kallis. Laki antaa jo nyt hyvän pohjan yhteisille prosesseille ja rajoittaa virkamiesten liiallista sooloilua.

Lisäksi ongelmien ratkaisuksi tarjottu “modulaarinen” rakenne ei kuitenkaan ole olennaisin onnistumisen edellytys, sillä myös modulaarisesti toteutetut ohjelmat voivat kärsiä ongelmista “hankinnan, käyttöönoton ja toiminnan” suhteen.

Tällaisen yhteishankkeen ohjelmistotuotannolliset riskit ovat mielestäni parhaiten hallittavissa iteraativisella kehitysmallilla, joka pohjautuu täyteen avoimuuteen ja julkisen lähdekoodin käyttöön. Tällöin eri organisaatioilla tarvitsee olla summittainen käsitys ohjelman pääpiirteistä sekä toimiva yhteistyö kehityksen suunnan ohjaamiseksi. Avoin lähdekoodi mahdollistaa myös eroavienkin tarpeiden hallinnan samassa projektissa. Ohjelmiston kehittyminen käytettäväksi demoversioksi tukee yhteisten prosessien kehittämistä ja palvelee samalla palautteen ja lisäohjauksen muodossa ohjelmiston kehitystä.

Kehitystyö olisi avoimessa säiliössä (repository), jotta siihen voisi laaja yleisö kommentein ja koodein osallistua. Softan viimeisin versio pyörisi useina julkisina testiversioina, jolloin tulevat käyttäjät ja ketkä vain kiinnostuneet kansalaiset voivat raportoida virheitä, käytettävyyshuomioita ja kehitysideoita.

Kehitykseen sopivaa tai sopivia yrityksiä voisi hankinnan aluksi kilpailuttaa ensimmäisten vaatimusten tuottamisessa julkisesti toimivaksi demoksi. Samalla tekijöiden taidot ja tavat tulevat paremmin arvioitua kuin kilpailutuspapereita täyttäessä.

Jos hankinnalla tulee budjetti- tai aikataulupaineita voidaan toimittajien määrää fyysisestä sijainnista riippumatta lisätä tai vähentää kunhan sopimukset on laadittu tämä huomioiden.

Samoin hankkeeseen osallistujien määrä voisi vaihdella joustavasti ja uusia partnereita voisi saada eri puolilta maailmaa. Jos partnereiden määrä kasva merkittävästi niin silloin kehitys- ja ennen kaikkea ylläpitokustannukset pienenevät minimaalisiksi. Ylläpitohan on tunnetusti n. 90 % prosenttia järjestelmän kokonaiskustannuksista hankinnan kustannusten ollessa n. 10 %.

Mutta rajoitteitakin toki on. Hyvällä tarkoituksella tehdyt lait ja asetukset julkisista hankinnoista sekä VM:n “ohjaus” eivät vanhakantaisuudessaan kaikilta osiltaan ehkä mahdollista veronmaksajien varojen optimaalista käyttöä. Jos näin on, lakia olisi syytä muuttaa tinkimättä kuitenkaan niissä säädetyistä laatukriteereistä.

Tuntuu kuitenkin siltä, että tämän Apotti-MUMPS-hankkeen kohdalla ollaan jo menty metsään. Paetkoon siitä laivasta ken voi. Pitää selvittää mitä asialle voi vielä tehdä.

HS:n vaalikone

Kuntaliitoskeskustelu on käynyt tämän hallituskauden aikana kuumana. Mikä olisi helsinkiläisen kannalta paras vaihtoehto?

Liitos Espoon, Kauniaisen, Keravan, Kirkkonummen, Sipoon ja Vantaan kanssa

Suuri merkitys

Yhteisessä alueessa eduista tulisi nauttia yhdessä. Samoin ongelmat ratkeavat helpoimmin yhdessä. Teknisesti kuntaliitos voidaan toteuttaa monella eri tavalla ja toteutukseen tulee kiinnittää huomiota – periaatepäätöksen jälkeen.

Yhteisessä kunnassa kunnanvaltuusto tekisi päätöksiä lähempänä ihmisiä kuin kuntayhteistyössä, jossa valitut edustajat edelleen valitsevat metropolihallintoa – asetelma on vaikeasti seurattava, huonosti ihmisille vastuussa ja siten epädemokraattinen. Lisäksi avoimuutta ja suoraa demokratiaa tulisi edelleen parantaa ihmisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi.

Mitä mieltä olet väittämästä: Helsingissä pitäisi ottaa käyttöön niin sanottu pormestarimalli, jossa kaupungin johtajisto koostuisi valtuustokaudeksi valituista poliitikoista.

Jokseenkin samaa mieltä

Keskisuuri merkitys

Vaaleilla valittavat pormestarit lisäisivät ihmisten vaikutusmahdollisuuksia ja siten demokratiaa. Edellytyksenä kuitenkin on sekä avoimuus (eli ihmisten tulee konkreettisesti nähdä pormestarin toiminta ja päätökset) sekä mahdollisuus erottaa pormestari kesken kauden, jos hän toimii väärin. Pormestari tulisi valita lyhyeksi aikaa eli esim. kahdeksi vuodeksi ja hänen kausiensa määrä tulisi rajoittaa kahteen tai kolmeen peräkkäiseen. Samojen demokratian perusedellytysten tulisi koskea myös kaupunginvaltuutettuja. Kuitenkin pormestari olisi sikäli erilainen luottamushenkilö, että hänelle maksettaisiin työstään palkkaa.

Helsinki nosti vuodeksi 2011 kuntaveronsa 18,5 prosenttiin. Kaupungin taloustilanne oli kuitenkin viime vuonna odotettua parempi ja tulos 280 miljoonaa ylijäämäinen. Mitä kaupungin pitäisi ensisijaisesti tehdä? Valitse yksi vaihtoehto.

Käyttää ylijäämä koulujen peruskorjausten kaltaisiin investointeihin.

Keskisuuri merkitys

Paras olisi panostaa laadukkaisiin hyvinvointipalveluihin. Mieluummin korotan veroja kuin karsin hyvinvoinnille oleellisista palveluista. Hyvinvoiva ihminen on sijoitus, joka maksaa itsensä kuntataloudessakin moninkertaisesti takaisin. Pahoinvoivasta tulee enemmän kustannuksia. Hyvinvoiva ihminen rakentaa myös (taloudellisesti) hyvinvoivaa kuntaa.

Uudenmaan kuntien enemmistö kannattaa noin 14 kunnan yhteishallinnon selvittämistä. Millainen kuntien metropolialueesta pitäisi tehdä?

Valta maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä on siirrettävä metropolille. Sille on annettava verotusoikeus.

Suuri merkitys

Yhteisessä alueessa eduista tulisi nauttia yhdessä. Samoin ongelmat ratkeavat helpoimmin yhdessä. Paras olisi tehdä kuntaliitoksia, mutta jos näitä ei saada aikaan tulee yhteishallinnosta tehdä demokraattisesti vahva ja sillä on oltava riittävä valta ratkoa yhteisiä asioita. Avoimuus sekä suora demokratia ovat edellytykset vahvalle kuntayhteistyölle – pahin vaihtoehto olisi nykyisen kaltainen vaikeasti seurattava, huonosti ihmisille vastuussa ja siten epädemokraattinen kuntayhteistyö.

Kaupunginhallitus päätti toukokuussa kaataa Helsinkiin kaavaillun Guggenheimin taidemuseon. Mitä tyhjäksi jääneelle Katajanokan tontille pitäisi mielestäsi tehdä?

Tontti pitäisi jättää tyhjäksi ainakin toistaiseksi.

Suuri merkitys

Alueen asemakaavaa on valmisteltu mm. “Kirjava Satama”- ideakilpailulla, jonka mukaan: “Tavoitteena on muodostaa uusia merellisiä julkisia kaupunkitiloja, rakentamismahdollisuuksia sekä jalankulun reittejä järjestämällä liikennettä ja satama-alueita uudestaan.”. Mielestäni tämä on edelleen hyvä tavoite alueelle.

Terveyskeskusmaksun poistaminen aiheuttaisi Helsingille noin 4 miljoonan vuosittaiset lisäkustannukset. Mitä mieltä olet väittämästä: terveyskeskusmaksu pitäisi poistaa.

Täysin samaa mieltä

Maksuton terveyskeskus varmistaisi kaikkien pääsyn terveydenhuollon pariin. Edellä on kerrottu, että vuoden 2011 tulos oli 280 miljoonaa ylijäämäinen – eli siitä summasta 1,4 prosenttia riittäisi muuttamaan yhden keskeisimmistä kuntapalveluista maksuttomaksi kaikille kaupunkilaisille. Rahoitus ei merkittä ongelma kysymyksessä.

Suuri merkitys

Hintasäännellyn Hitas-asuntojärjestelmän tarkoitus on tarjota kohtuuhintaisia omistusasuntoja ja myös valvoa, että asunnot pysyvät kohtuuhintaisina. Mitä mieltä olet väittämästä: Hitas-järjestelmä pitäisi purkaa.

Jokseenkin eri mieltä

Suuri merkitys

Helsingin asumiskustannukset ovat kohtuuttoman suuret ja vuokra-asunnoista on suuri pula. Hitas-järjestelmällä on siten edelleen hyvä tarkoitus ja tarve: asumisen pitää olla kohtuuhintaista eikä täysin markkinoiden heiteltävissä. Jos järjestelmässä on joitain teknisiä ongelmia tulee meidän korjata, muittei heittää lasta pesuveden mukana.

Helsinkiin kaavaillaan runsaasti korkeita rakennuksia eli niin sanottuja tornitaloja. Torneja on suunnitteilla esimerkiksi Kalasatamaan, Pasilaan ja Jätkäsaareen. Minne torneja voisi mielestäsi rakentaa?

Kantakaupungin ulkopuolelle rakennettaville alueille, kuten Pasilaan ja Kalasatamaan.

Suuri merkitys

Tornitalot sopivat hyvin kantakaupungin ulkopuolelle rakennettaville alueille huolellisesti suunniteltuina kokonaisuuksina.

Helsingin Energian tavoitteena on leikata päästöjään viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä. Mikä seuraavista kuvaa parhaiten asennoitumistasi tavoitteeseen?

Päästöjä on vähennettävä, vaikka se nostaisi Helsingin Energian tuottaman sähkön hintaa reilustikin.

Keskisuuri merkitys

Ympäristön ja kaupunki-ilman kannalta hyvä ratkaisu saavutetaan kohtuullisilla ja hyväksyttävillä hinnankorotuksilla.

Kannatatko ruuhkamaksua Helsinkiin?

Kyllä

Keskisuuri merkitys

Ruuhkamaksut on toimiva keino autoilun ongelmien suitsimiseen, mutta jälleen puututaan vain oireisiin eikä syyhyn. Oleellista olisi suunnitella kaupungin liikenneratkaisut joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä paremmin tukeviksi. Autoilua tarvitaan joka tapauksessa jonkin verran kaupungissa.

Kaupunginvaltuusto lyttäsi kesäkuussa Vallilanlaakson joukkoliikennekadun. Mitä pitkään valmistellulle hankkeelle pitäisi mielestäsi tulevalla valtuustokaudella tehdä?

Ei mitään.

Pieni merkitys Keskisuuri merkitys Suuri merkitys

Kumpulan alueen joukkoliikenteen tarve on hoidettavissa muilla keinoin ilman puiston tuhoamista.

Mitä mieltä olet väittämästä: Hämeentielle pitäisi rakentaa polkupyöräväylä, vaikka tila otettaisiin pois autoilijoilta.

Täysin samaa mieltä

Suuri merkitys
Oleellista on suunnitella kaupungin liikenneratkaisut joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä paremmin tukeviksi. Autoilua tarvitaan joka tapauksessa jonkin verran kaupungissa.

Opetusviraston tilastojen mukaan joillain Helsingin alueilla lähikoulu kelpaa vain alle puolelle perheistä. Mitä mieltä olet väittämästä: vanhempien oikeutta valita lasten koulu pitäisi rajoittaa?

Täysin eri mieltä

Suuri merkitys

Perheillä oltava vapaus valita koulunsa. Koulujen laatueroihin tulee puuttua toisin keinoin, esim. rahoitusta säätelemällä. Lisäksi perustulon käyttöönotto vähentäisi sosiaalista eriarvoistumiskehitystä eri asuinalueiden kesken ja siten helpottaisi myös tätä eriarvoistumisen oiretta. Myös koulujen mahdollisiin laadullisiin ongelmiin tulee puuttua laatua parantavalla lisärahoituksella, ei pakkotoimilla.

Helsingin väestöstä noin 10 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia. Mitä mieltä olet väittämästä: Helsinki on onnistunut maahanmuuttajien kotouttamisessa.

Jokseenkin samaa mieltä

Keskisuuri merkitys

Aihe on lähellä sydäntäni, sillä oma isoäitini sekä monet työkollegani ovat maahanmuuttajia. Helsinki on onnistunut hyvin eikä suuria ongelmia ole. Maahanmuuttajien työpanoksella on suuri merkitys Helsingissä monilla palvelualoilla – esim. joukkoliikenne pysähtyisi ilman kuskeja. Kotouttamista voisi edistää esim. lisäämällä mahdollisuuksia kielten ja kulttuurin opiskeluun sekä parantamalla hyvinvointipalveluita.

Pitäisikö maahanmuuttajalasten osuudelle koululuokasta olla kiintiöt?

Ei

Suuri merkitys

Suomen lain mukaan ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan etnisen taustan takia. Jos lapsella on oikeus suomalaiseen päivähoitoon tai kouluun, hänellä on oikeus suomalaiseen päivähoitoon ja kouluun. Ja vanhemmilla on oikeus valita lapsensa koulu ja päivähoito riippumatta siitä, minkä väriset silmät lapsella on. Kyse on perusoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta eli ratkaisun on löydyttävä rakenteista eli esim. panostamalla tiettyjen koulujen laatuun ja monipuolisuuteen voidaan estää ghettoutumista, oli se sitten maahanmuuttajista johtuvaa tai ei.

Kotikuntani palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi.

Täysin eri mieltä

Suuri merkitys

Hyvinvointipalvelujen tulee olla tehokkaita ja ne tulee rahoittaa verotuksella, ei maksuilla. Esim. terveyspalvelujen ulkoistus ei takaa laadukasta ja kustannustehokasta palvelua. Pahimmassa tapauksessa laatua heikentämällä saavutetut ulkoistuksen voitot valuvat yksityisten yritysten veronkierron kautta verottajan ja suomalaisen yhteiskunnan saavuttamattomiin. On monia hyviä keinoja systemaattisesti kehittää terveyspalveluja ja itse hyvinvointia laadukkaaksi ja kustannustehokkaaksi.

Jos kunnassani tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata kunnallisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto.

Täysin samaa mieltä

Keskisuuri merkitys

Kuntapalvelut on määritelty laissa eikä niiden toteuttaminen ole kunnan valittavissa – meidän tulee kuitenkin aktiivisesti vaikuttaa palvelujen toteutustapaan. Mieluummin korotan veroja kuin karsin hyvinvoinnille oleellisista palveluista laadullisesti. Hyvinvoiva ihminen on sijoitus, joka maksaa itsensä kuntataloudessakin moninkertaisesti takaisin. Pahoinvoivasta tulee enemmän kustannuksia. Hyvinvoiva ihminen rakentaa myös (taloudellisesti) hyvinvoivaa kuntaa.

Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.

Jokseenkin eri mieltä

Pieni merkitys

Hyvässä yhteiskunnassa kaikista pidetään huolta yhdessä. Tämä edellyttää tulonsiirtoja varakkaammilta muille. Näin luomme pohjan hyvinvointivaltiolle.

Yksityiskohtaisemmin avattuna kysymys on monimutkainen. Hyväksyn kohtuullisen palkinnon ahkeruudesta. Ihminen on psykologisesti rakennettu pitämään itseään, perhettään ja lähipiiriään normina ja unohtaa helposti kuinka toisten hyvin erilaiset ympäristöt ja lähtökohdat. Syntyy yhteiskunnallisesti vaarallinen illuusio samasta lähtöviivasta elämään. Verojen progressiolla ja tulonsiirroilla tasoitetaan näitä lähtökohtia ja nostetaan heikommissa lähtökohdissa olevia lähemmäksi parempien lähtöviivaa – ketään kuitenkaan laskematta. Usein tätä lähtökohtien parantamista kutsutaan virheellisesti tasapäistämiseksi. Progressiivinen verotus ja tulonsiirrot eivät ole ideologisesti itseisarvoisen tärkeitä. Vaihtoehtoja niille ei ole Suomen ja maailman tilan huomioiden näkyvissä ainakaan seuraaviin satoihin vuosiin.

Nykyisen kaltaiset kunnalliset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle.

Täysin eri mieltä

Suuri merkitys

Meillä ei ole taloudellisesti varaa olla huolehtimatta palveluista ja sosiaalietuuksista. Hyvinvoiva ihminen on sijoitus, joka maksaa itsensä kuntataloudessakin moninkertaisesti takaisin. Pahoinvoivasta tulee enemmän kustannuksia. Hyvinvoiva ihminen rakentaa myös (taloudellisesti) hyvinvoivaa kuntaa.

Virastojen kanssa asioiminen on kuntalaiselle lähtökohtaisesti liian monimutkaista ja hankalaa, saati jos on taloudellisia, terveydellisiä tai muita akuutteja ongelmia, jotka ajavat sosiaalihuollon asiakkuutta hakemaan. Pois kapulakieli, monimutkaiset ja moninaiset tukimuodot, epäselvät ohjeistukset, vaihtelevat tulkinnat, hankalasti (jos lainkaan) toteutuva oikeusturva, luukulta toiselle hyppyyttäminen ja tukiloukut. Tilalle perustulo, jonka toteuttaminen vähentäisi sosiaalihuollon kustannuksia jo lyhyellä tähtäimellä ja kannustaisi työllistymään.

Kotikuntani päätöksenteossa pitää vaalia perinteisiä suomalaisia arvoja.

Täysin eri mieltä

Pieni merkitys

Kysymys on järjetön ja osoitteleva. “Suomalaisuus” tai “suomalaiset arvot” eivät ole koskaan olleet tarkkarajaisia tai ristiriidattomia, eikä niitä voida yksiselitteisesti määritellä. Suomalaisuus ja helsinkiläisyys määrittyvät niistä ihmisistä lähtien, jotka täällä asuvat ja kaupungin asioihin vaikuttavat.

Eduskunta hyväksyi vuonna 2009 lain, joka mahdollistaa parisuhteensa rekisteröineille homo- ja lesbopareille perheen sisäisen adoption. Pitäisikö homo- ja lesboparien saada oikeus myös perheen ulkopuoliseen adoptioon?

Täysin samaa mieltä

Suuri merkitys

HLBTI-pareilla tulee olla täysin yhdenvertaiset oikeudet heteroseksuaalisiin pareihin verrattuna. Hyvä vanhemmuus tai onnellinen perhe-elämä ei ole riippuvainen vanhempien sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumuksesta, biologisesta vanhemmuudesta tai vanhempien määrästä (esim. yksinhuoltajat). Emme voi lähteä kyseenalaistamaan oikeutta vanhemmuuteen tällaisin määrein. Adoptio ei ole kuntapäätöksentekoon liittyvä juttu, mutta kaikenlainen yhdenvertaisuus tulee varmistaa myös kuntatason palveluissa.

Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntani keskustaan, tarjous pitää hyväksyä.

Täysin samaa mieltä

Suuri merkitys

En näe mitään periaatteellisia syitä vastustaa tällaista hanketta. Kysymys on enemmän tekninen ja tulee arvioida sellaisena (mitä tarkalleen, mihin tarkalleen, millä kustannuksilla, aikataululla, miten soveltuu kokonaisuuteen jne.). Hyvä on varmistaa erilaisten sosiaalisten toimintojen tasainen sijoittuminen eri puolille kaupunkia.

Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia.

Täysin eri mieltä

Suuri merkitys

Lapsilla ja aikuisilla on yhtälainen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, samaten opettajilla väkivallattomaan työpaikkaan. Opettajille riittävät samat fyysiset keinot kuin kenelle tahansa muulle. Kuria ei ylläpidetä voimalla, ei koulussa eikä vapaassa yhteiskunnassa muutenkaan.

Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa.

Täysin eri mieltä

 Keskisuuri merkitys

Vastakkainasettelu on keinotekoinen. Ympäristöasioiden huomioiminen luo monessa tilanteessa työpaikkoja. Meillä ei ole syitä tinkiä ympäristöarvoista.

Kaikessa kotikuntani päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista.

Täysin samaa mieltä

Keskisuuri merkitys

Ympäristöllä ja luonnolla on suuri vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja viihtyvyyteen. Mielestäni huomioiminen on järkevää ja olennainen osa päätöksentekoa.

Kapitalismi tekee meistä kaikista hiljalleen raakalaisia

Siinä pöydällä se lojuu, nettitikku, tuo operaattoreiden suuresti mainostama mobiili-internetyhteys. Sääli vain ettei se oikeasti ole tarkoitettu toimimaan kaikilla. Kapitalismin lakien mukaan operaattoreiden ei kannatakaan valita toimivaa, viimeisteltyä ja luotettavaa, vaan valita ja tuoda markkinoille se halvin kohtuullisesti toimiva optimoiden myyntihinnan, tukikustannusten ja valitusten suhteen. Heidän onnekseen ihmiset ovat usein hiljaa, pitävät suunsa kiinni ja häpeävät hiljaa tietoteknistä osaamattomuuttaan. Näin sitä rahaa tahkotaan osakkeenomistajille.

Vanhempi sukupolvi onkin kouluissa ja kodeissa henkisellä ja fyysisellä väkivallalla kasvatettu kuuliaisiksi, kilteiksi ja huomioimaan muut. Mutta tässä raaemmassa kapitalismissa kasvanut nuorempi sukupolvi on tottunut valittamalla vaatimaan oikeuksiaan.

Hyvä niin, ja liikeyritykset kuuluukin laittaa kovilla ja kilpailuttaa – myös eettisin perustein. Ongelmaksi muodostuu saman valittamisasenteen jatkuminen läpi kaikkien elämän sektorien valtion palveluista vapaaehtoisiin kansalaisjärjestöihin ja ihmissuhteisiin.

Kapitalismi tekee meistä kaikista hiljalleen raakalaisia.