Olisiko vara Apottia kaatanut?

Helsingin Sote- lautakunta päätti kokouksessaan 9.4. tehdä päätöksen joka vie Apotin tarjouspyyntöä eteenpäin. Tässä postauksessa kuvaamme asian etenemistä poliittisessa käsittelyssä ja ilmaisemme vakavaa huolta suunnasta johon hanke etenee.

Mielestämme poliittinen päätös oli turhan hätäinen ja ulkopuolinen selvitys vaatimusmäärittelystä olisi ollut tarpeen päätöksenteon tueksi jo ihan hankkeen riskienhallinnan näkökulmasta. Nyt hanke etenee omalla painollaan ja poliitikkojen mahdollisuudet puuttua siihen ovat taas rajatummat.

Kovin moni poliittinen päätöksentekijä ei vastustanut arviointia sinällään. Enemmän pelättiin hankkeen hidastuvan tai jopa kaatuvan kokonaan. Mielestämme nämä uhkakuvat ovat paitsi vahvasti liioiteltuja myös selkeän poliittisesti motivoituneita. Ne kuitenkin kuvaavat hankkeen ongelmia oivasti: laaja kansalaiskeskustelu hankkeesta julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa nähdään uhkana ja siksi prosessi halutaan vain poliittisen tason läpi mahdollisimman nopeasti.

Missä ollaan nyt?
Kysymystä Apotin aikalisästä on IT-poliittinen ja sitä on syytä tarkastella puolueittain. Vihreät, Vas ja SDP ottivat Apotin tosissaan, kävivät keskustelua vaihtoehdoista, vaikka lopulta epäonnistuivatkin muodostamaan kantaa kysymykseen eli hajosivat äänestyksissä.

Sote-lautakunta paransi hieman aiempaa heikkoa otettaan (mm. päätöksenteon siirtämistä virkamiehille) Apottiin ja uskalsi hankintarenkaasta ja erittäin kovasta painostuksesta huolimatta jättää päätöksen pöydälle 24.3.. Pöytäys antoi tietotekniikkajaostolle aikaa kokoontua ylimääräiseen kokoukseen 7.4..

Tietotekniikkajaosto ei tarjonnut sotelle sen tarvitsemaa ohjausta osittain siitä syystä ettei juridisen näkökulman mukaan kaupunginhallituksen alainen jaosto oikein voi antaa lautakunnille suosituksia päätöksentekoon.

Toinen syy lienee se ettei jaosto välttämättä kokonaisuutena ole aivan tarpeeksi osaava keskustellakseen Apotti-luokan hankkeesta – erityisesti kun aikataulu asiaan paneutumiseen on tiukka. Konsensuspäätöksenteko mielestämme vesitti lausuntoa, mutta olennainen huoli siinä tuli kuitenkin esille:

“Kaupunginhallituksen tietotekniikkajaosto on aikataulun sallimissa puitteissa tutustunut Apotti-hankkeen teknisiin yksityiskohtiin.

Jaoston erityinen huolenaihe on, että hankkeen vaatimusmäärittelyn laadusta ei ole tehty riippumatonta alan asiantuntijoiden teknistä arviota. Jaosto ei ole saanut käyttöönsä hankkeen päivitettyjä riski- ja kustannusanalyysejä arvioinnin pohjaksi.

Lisäksi jaosto haluaa kiinnittää huomiota kaupunginkanslian valmistelemaan tietotekniikkaohjelmaan 2015-2017, joka sisältää monia suosituksia IT-hankintojen suositeltavista menettelyistä, joita ei kaikkia ole hankkeessa huomioitu.”

Tietotekniikkajaoston jäsenistä Lilja Tamminen (vihr.), Jouko Malinen (sdp) ja toinen tämän kirjoittajista eli Mikko Pöri (vas.) toivat esiin Apotin ongelmia kriittisesti ja halusivat teknisen selvityksen tekemistä ennen soten päätöksentekoa, kun taas muut vihreiden edustajat ja muiden puolueiden edustajat eivät katsoneet sitä tarpeelliseksi.

Nämä mielipiteet vaikuttivat suoraan sote-lautakunnan päätökseen 9.4., jossa palautusta ja teknistä selvitystä päätöksenteon pohjaksi esitti Jouko Malinen (sdp) ja kannatti Joonas Leppänen (vas.). Enemmistö vastusti teknisen selvityksen teettämistä eli vastaan äänestivät Maija Anttila (sdp) , Sirpa Asko-Seljavaara (kok.) , Gunvor Brettschneider (RKP), Sami Heistaro (kok.), Rene Hursti (ps), Miikka Merikanto (vas.), Laura Nordström (vihr.), Kimmo Parhiala (kok.), Hannu Tuominen (vihr.), Tuure Tuomas (vihr.).

Hätiköityä ja laadutonta päätöksentekoa
Kummastusta sotessa ja tietotekniikkajaostossa herättivät ne poliitikot, jotka väittivät lukeneensa nämä vatimusmäärittelyn 49 teknistä dokumenttia, niiden 1800 sivua ja kertoivat arvioivansa, että se on riittävän hyvä.

Kyse ei ole mistään lukion äidinkielenainekirjoituksista, jotka voi tarkistaa lukiessaan ja antaa punakynän sauhuta. Kyse on monimutkaisen ja moniulotteisen kokonaisuuden hahmottamisesta noin sadasta erilaisesta näkökulmasta projektinhallinnasta tietoturvaan ja kotihoidon työprosessista toimitussopimuksiin. Perehtymisen ja ymmärryksen puutetta osoittivat myös poliitikkojen itsensä julkaisemat hyvin lyhyet ja laadullisesti heikot huomiolistat.

Julkaistussa vaatimusmäärittelyssä oli myös selviä virheitä ristiinviittauksissa (kts. kuva yllä eräästä dokumentista) eikä näitä ilmeisesti oltu huomattu HUSsin hallituksessa eikä yhdessäkään toisessa kaupungissa. Tästä voisi päätellä ettei kukaan sadoista asiaa käsitelleistä poliitikoista ollut edes lukenut koko vaatimusmäärittelyä.

Tämä ei mielestämme heijastele niin huolellista päätöksenteon tapaa kuin toivoisimme.

Salailu, huono viestintä ja sometyhjiö
Esimerkiksi Apotin hanketoimiston kysymyksiä ja vastauksia dokumentissa vastataan kiirehtimistä poliittisessa päätöksenteossa koskevaan huoleen seuraavasti:

“Hanketta on ollut tekemässä n. 400 sosiaali- ja terveydenhuollon, ICT:n, prosessien, tietoturvan, terveyden- ja sosiaalihuollon hallinnnon jne. ammattilaista HUS:sta, Vantaata, Helsingistä, Kirkkonummelta ja Kauniaisista. Lisäksi on käytetty mm. VTT:tä, Aalto-yliopiston henkilöitä ja tehty läheistä yhteistötä VAKAVA-arkkitehtuuri ohjelman, Kuntaliiton, STM:n, THL:n ja muiden alan toimijoiden kanssa sekä keskusteltu useiden isojen hankkeiden johtajien ja asiantuntijoiden kanssa.” 

Tähän liittyen on pakko tarkemmin kysyä miksi
a) arvioinnin tulokset eivät näy työn laadussa ja
b) mikseivät arvioinnit ole julkisia ja avoimia?

Tämä liittyy laajemminkin koko hankkeelle ominaiseen salailun kulttuuriin, joka ei ole omiaan lisäämään poliittisten päätöksentekijöiden ja kansalaisten luottamusta hankkeeseen. Onkin pakko kysyä: mitä hankkeessa oikein salaillaan?

Hanketoimiston viestintämalli on jakaa tietoa niukasti ja ylhäältä alas. Heillä on twitter-tili, joka ei keskustele eikä virkamiehiä näy keskustelupalstoilla. Ohjenuorana tuntuu olevan, että mitä vähemmän keskustelua hankkeesta niin sen parempi. Erityisesti somemaailmaan tämä osuu huonosti ja Apotti on siellä erityisesti ammattilaisten silmissä epäonnistunut hanke. Pääosin keskustelijat ovat olleet IT-alan ammattilaisia, mutta joukossa on myös sosiaalipuolen ja terveydenhoidon ihmisiä. Toivottavaa olisi näiden ammattiryhmien herääminen keskusteluun.

Julkinen keskustelu

On hyvä, että Apotista halutaan keskustella. Erityisen kunniamaininnan ansaitsevat Aini Myllärin ja Tapio Järvenpään analyyttinen ja asiapitoinen keskustelunherättämiskampanja. Kiinnostaisi kuulla myös heidän mielipiteensä siitä, mitä he oppivat tästä poliittisesta päätöksenteosta ja poliitikkojen tavasta hoitaa isoa IT-projektia.

Suurin osa näkemästämme keskustelusta onkin ollut asiallista ja myös poliitikkojen pitää sietää jonkin verran asiantuntematonta huutelua. Asiattomuudet hoituvat internetin normaaleilla keinoilla eli huomautuksilla, moderoinnilla ja raportoinnilla.

Monella IT-osaajalla tuntuu kuitenkin olevan poliittisen vaikuttamisen keinot ja tieto (myönnettäköön monimutkaisesta) kunnallisesta päätöksenteosta hukassa ja vaikutus poliitikkoihin jää heikoksi sen vuoksi. Pieni opiskelu ja asiaan tutustuminen ei varmasti menisi hukaan. Tämä ei kuitenkaan vähennä esitetyn teknisen kritiikin arvoa tai anna poliitikoille tekosyytä olla oppimatta siitä tai tutustumasta siihen.

Hankkeen ajoitus vaalien päälle
Yksi relevantti kysymys on ajoitus. On erittäin optimistista toivoa asiallista päätöksentekoa samaan aikaan kun suurin osa keskeisistä poliittisista päättäjistä tekee vaalikampanjaa.

Tämä ajoitus – erityisesti kun se tapahtui samaan aikaan kun moni päätöksentekijöistä ryntäilee vaalikentillä ja ennakkoäänestyksen ollessa käynnissä – vaikeutti asian perusteellista käsittelyä. Monilla muilla politiikan aloilla isoja ja vaikeita päätöksiä ei ajoiteta vaalien alle. Toivomme, ettei IT-politiikka jatkossa ole tästä poikkeus.

Hankintarenkaasta johtuva demokratiavaje

“Kunnat (Helsinki, Kauniainen, Kirkkonummi, Vantaa) ja HUS muodostavat hankintarenkaan, jossa yhtenä sopijapuolena on myös KL-Kuntahankinnat Oy”http://www.hel.fi/hki/apotti/fi/Hankinta

Hankintarengas on yksi merkittävä este järkevän päätöksenteon tiellä. Hanketoimisto on suunnannut oman viestintänsä hankintarenkaan poliittisille päättäjille ja ohjausryhmälleen. Tämä on osasyy siihen, miksi Apotti vaikuttaa epäonnistuvalta hankkeelta kaupunkilaisten silmissä ja julkisessa keskustelussa etenkin sosiaalisen media puolella.

Kuntien yhteishankintoihin liittyy demokratiavajetta ja ongelmia. Olemme kirjoittaneet aiheesta jo aiemminkin. Päähaaste on jokaisen kunnan itsenäinen päätöksenteko. Tämä on kuitenkin mielestämme hyvä asia, koska kunnilla on oltava sananvalta omiin hankintoihinsa. Jos kuntien kesken syntyy erimielisyyttä, niin silloin poliitikkojen tulee vain tehdä työnsä ja ratkoa ongelmia. Poliitikkojen laiskuus ei saa olla esteenä laadukkaalle päätöksenteolle. Uskomme kaikkien kuntien haluavan parhaan mahdollisen järjestelmän.

Helsinki ei kuitenkaan voi hankinnoissaan olla muiden kuntien päättäjien vanki. Helsinki maksaa sadat miljoonansa toimivasta järjestelmästä.

Monien kaupunkien päätöselinten ja HUSin hallitutuksen aikataulu herättää kysymyksiä niiden käsittelystä. Tarjouspyyntödokumenteissa oli esimerkiksi selkeitä viittausvirheitä, joita ei ymmärtääksemme oltu ennen Helsinkiä huomioita missään kaupungeissa viittaa mielestämme siihen, ettei välttämättä yksikään päättäjistä ollut ehtinyt perehtyä vaatimusmäärittelyyn mielestämme riittävällä tarkkuudella.

Amerikkalainen lainsäädäntö poikkeaa pohjoismaisesta
Hankintamenettelyssä on vuorotellen suljettu erilaisia toimittajia pois ja jäljellä on vain kahden amerikkalaisen tuotteen edustus. Ne edustavat vähintäänkin osittain vanhentunutta teknologiaa ja ovat kehitetty sikäläiseen lainsäädäntöön ja yhteiskuntaan. Esimerkiksi amerikkalainen käsitys sosiaaliturvasta poikkeaa kuitenkin merkittävästi pohjoismaisesta. Eduskunta jatkaa tasaisesti sotea koskevaa lainsäädäntöään myös sote-uudistuksen jälkeen, jolloin muutoksia soten tietojärjestelmiin samoin tulee tasaisesti. Tarjolla olevia tuotteita kuitenkin kehitetään amerikkalaisten asiakkaiden ehdoilla. Tämä tarkoittaa meille epätyypillisenä asiakkaana ainakin korkeita muutoskustannuksia – jollei järjestelmä suorastaan estä lakien säätämistä.

Olematon hintakilpailu vain kahdella (yhdellä) tuotteella
Hankintakriteereissä painotetaan aivan oikein hintaa korkealle eli se muodostuu yksinään 40% valintaperusteista. Kuitenkin jos tarjokkaista jäljellä on vain kaksi tai kohta mahdollisesti vain yksi toimittaja ei voida olettaa 40% painotuksen toimivan halutulla tavalla ja ohjaavan hankkimaan veronmaksajien kannalta halvinta järjestelmää.

Poliitikot sotkemassa IT-asioita?
Kriittisiä näkemyksiä on esitetty siitä, että asian sotkivat nimenomaan poliitikot ja puoluepolitiikka. Ymmärrämme kuinka asian voi siihen sen enempää perehtymättä nähdä myös näin. Väitämme kuitenkin, että nimenomaan IT-poliitikan, puoluelinjojen ja läpinäkyvyyden puute johtavat huonoon pääätökseen.

Poliitikot keskustelivat asiasta liian vähän ja asialla oli turhan kiire. Puolueilla ei ole kovin tarkkoja linjoja (eikä niitä myöskään voi oletan kovin nopealla aikataululla muodostuvan) miljardiluokan hankkeesta, vaan äänestyspäätökset vähän turhan paljon riippuvat siitä, kuka sattuu olemaan paikalla kokouksessa. Vertailuna mainittakoon, että taloudellisesti ja toiminnallisesti 100 kertaa pienemmistä ja helpommista asioista väännetään puolueiden piirissä kuukausitolkulla. Inhimillistä ehkä, mutta ei hyväksyttävää julkisen päätöksenteon kannalta.

Kokonaisuudessaan päätöksenteon perustelut ovat äänestäjien aliarvioimista ja vaarallista projektin onnistumisen (aikataulu, budjetti) kannalta. Poliitikon pitää ymmärtää milloin tarvitaan lisäselvityksiä ja osata olla päättämättä vaikka siitä seuraisi henkilökohtaisia hankaluuksia. Päätöksenteon laatua ja läpinäkyvyyttä pitää Apotissa tästä parantaa selkeästi.

Jatkaako Apottia vai heittääkö kaikki lelut nurkkaan?
Hanketta pitää jokaisessa tapauksessa jatkaa ja retoriikka, jolla kaikki kritiikki kuitataan hankkeen pysäyttämiseksi on lähinnä retorista. Satojen erityisesti sosiaalipuolen vaatimusten tiputtaminen kuitenkin romuttaa monoliittihankinnan pohjan. Riskien- ja hankehallinnan vuoksi hanke tulisi nyt pilkkoa useampaan paremmin hallittavaan hankkeseen ja ensimmäisenä toteuttaa terveydenhuollon core-tarpeet.

Kalliista ja vanhentuneesta tuoteostamisesta IT-alan kilpailukyvyn tukemiseen
Pilkottuja hankkeita ja toiminnallisuuksia tulisi rakentaa iteratiivisesti ja ketterästi käyttäen myös ohjelmistokehitystyötä valmisohjelmien lisäksi. Myös olemassa olevien avoimen lähdekoodin ratkaisujen, kuten Veteran’s Affairs, käyttöä olisi suosittava ja oma kehitystyö julkaistava avoimena lähdekoodina. Nykyisten järjestelmien alasajokin askeleittain olisi taloudellisempaa ja turvallisempaa kuin nykyisellä kertarysäys-mallilla.

Valmiin ja teknisesti osittain vanhentuneen valmistuotteen ostaminen ulkomailta ei edistä suomalaisten IT-alan yritysten ja osaajien kehittymistä kansainvälisessä kilpailussa eikä siten tuo alalle kaivattuja ja oikeanlaisia työpaikkoja, menestysyrityksiä tai menestystuotteita. Tällä savupiipputeollisuushenkisellä julkisella ostopolitiikalla emme luo pohjaa tuleville nokioille, angrybirdseille tai supercelleille.

Mikko Pöri, Helsingin kaupungin tietotekniikkajaoston jäsen
Juho Lindman, Helsingin kaupungin tietotekniikkajaoston varajäsen

Poliitikot hukkasivat kymmeniä miljoonia Apotti-hankkeessa

Anteeksi provokatiivinen otsikko, mutta tämä on riskinä juuri nyt kokoontuvassa sosiaali- ja terveyslautakunnassa. HUS:in hallitus päätti ottaa saman riskin jo eilen. Hyvä olisi jos Apotin hankintarenkaan jäsenet käyttäisivät omaa harkintaansa, miettisivät päätöksentekoprosessin meilekkyyttä eivätkä turhaan riskeeraisi veronmaksajien rahoja tai projektin onnistumista.

Apotin tarjouspyyntö eli vaatimusmäärittely ilmestyi viime viikolla ja nyt Apotin hankintarenkaan jäseniä eri kaupungeissa kiirehditään nopeaan ja siten liian riskikkääseen päätöksentekoon. Vaatimusmäärittely koostuu 49 dokumentista ja yli 2000 sivusta, joten materiaalin käsittely pelkästään poliitikkojen voimin on oikeastaan järjetöntä. Vaatimusmäärittelystä on jo tässä lyhyessä ajassa löytynyt useita virheitä. Todennäköisyys merkittäviin muihin virheisiin on siten korkea. Virheet nyt on halpa korjata, mutta tulevaisuudessa maksavat veronmaksajille moninkertaisesti.

Apottia on toki ”pyöritetty monia vuosia”, poliitikoilla varmasti on päätösväsymystä, mutta asioihin pitäisi silti jaksaa perehtyä rauhassa ja ajatuksella. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa vaatimusmäärittely pöydällä. Se pitäisi kunnolla teknisesti ja toiminnallisesti arvioida eikä ottaa hätäilyn vuoksi riskiä merkittävästä myöhästymisestä ja kymmenien miljoonien lisälaskuista.

On väärin väittää muutaman viikon viivästyksen nyt vaatimusmäärittelyvaiheessa ”maksavan 10m€” tms.. Keskustelussa esitetty väite perustuu kahteen nykyiseen järjestelmään tehtäviin lain vaatimiin muutoksiin, joiden kummankin alustava kustannusarviohaarukka on selkeästi pienempi kuin esitetty väite. Lisäksi muutoksissa on kyse myös yleisestä tehostamisesta, joka ehtii hyvin maksaa itsensä takaisin ennen Apotin käyttöönottoa. On myös syytä olettaa, että HUS:n tietohallinto on tehtäviensä tasalla ja kykenee Apotin edetessä päivittämään tilannekuvaansa aikataulusta ja kohtuullisesti hallitsemaan nykyisten järjestelmien elinkaarta eli sopimuksia, ylläpitoa ja alasajoa siten, että vaikutus kustannuksiin ja toimintaan on kohtuullisesti hallinnassa. Lisäksi sote-lainsäädäntö tulee jatkuvasti tasaisin väliajoin muuttumaan, jolloin myös ohjelmistojen muuttamiseen tullaan samoin väliajoin käyttämään rahaa – ihan Apotin aikataulusta riippumatta. Huoli tältä osin on siis perusteeton.

Perusongelmana on, että hanketoimiston laajan ja monimutkaisen työn laatua ei varmisteta mitenkään. Monessa paljon pienemmässä julkisessa hankkeessa käytetään paljon enemmän vaivaa päätöksenteon laadun varmistamiseen. Järkevä ja riskit huomioiva soten jäsen jättää siis asian nyt pöydälle tai tekee palautuksen, jotta voidaan ostamalla hankkia riippumaton tekninen arvio työn laadusta, ostaa dokumenttien julkisen keskusteluttamisen ja arvioinnin fasilitointipalvelua ja vasta näiden kommenttien perusteella tekisi arvion onko vaatimusmäärittely hyvä, oikeellinen ja ettei siitä puutu mitään oleellista. Tällä hetkellä ja tiedolla ei ole riittävää varmuutta laadukkaan päätöksentekoen tueksi.

Jos pitää myöhemmin löytää joku hetki, jossa Apotti epäonnistui (myöhästyi, kustannukset räjähtivät käsiin, toiminnallisuudet ovat väärin, jne.) nimenomaan sen takia, että se on julkisen tekemä hankinta niin tämä on juuri se hetki.

Ja virheen ovat tekemässä poliitikot, eivät virkamiehet.

Miksi Apotti-keskustelu aina epäonnistuu?

Aika ajoin nousee sinänsä vilpittömiä yrityksiä vaikuttaa Apotti-hankkeeseen, kuten esimerkiksi:

”Toivomme, että vielä ei ole liian myöhäistä laittaa #ApottiUusiksi.”

No myöhäistä se kyllä valitettavasti nytkin taitaa olla, Apotin hankkeen periaatteista oli valtuustokäsittely vuoden 2012 lopulla. Vastaavassa vaiheessa Espoon valtuusto hallitsi hyvin riskejään ja tajusi jäädä hankkeesta pois.
Nykyisinkin (!) on hyvin epätodennäköistä saada Apottia muutettua paljoa mihinkään suuntaan. Käytännössä Helsinki olisi ainoa tahoa, joka voisi jonkinlaisen äkkijarrutuksen tehdä, mutta silloinkin non-techie poliitikoillamme olisi liian paljon puoliteknistä selitettävää muille kaupungeille, ja tätä pidän hyvin epätodennäköisenä.
Jos Helsingin päätä kuitenkin haluaa yrittää kääntää niin sote-lautakunnan ollessa formaali päätöksentekijä, pitäisi kuitenkin käytännössä kääntää kaupunginhallituksen pää. Sote-lautakunnalla ei yksinkertaisesti ole aikaa, asiantuntemusta tai poliittista selkänojaa tehdä mitään radikaalia saatika edes vaikuttaa Apottiin noin ylipäätään.
Lehdistön huono kunnallispolitiikan tuntemus
Apotti-kritiikin yksi pitkäaikaisista ongelmista niin kansalaisten kuin lehdistönkin kannalta on ollut ymmärryksen puute kunnallisen yhteishankkeen päätöksentekomallista. Olen omaan tuskastumiseeni asti nähnyt teknisesti hyviä artikkeleita ja avauksia Apotista (aina arvokasta ja hienoa toki!), joissa on kuvattu ongelma ja sitten (karrikoin) todettu: ”no, päättäjät, ottakaa opiksenne, korjatkaa asia ja älkääkä tehkö samoja virheitä uudestaan”.
Älkää missään tapauksessa ymmärtäkö väärin, minusta on erittäin hienoa ja tärkeää, että Apotista ollaan kiinnostuneita! Olen itse käynyt läpi keskivertaisen italialaisen oopperan  päähenkilöiden tunneskaalan raivosta rakkauteen ja itkusta epätoivoon sen takia miten vähän ja miten laaduttomasti näin suuresta hankkeesta on keskusteltu.

Mikään ei kuitenkaan muutu jollei painetta laiteta nimenomaan vastuullisille poliitikoille. Pitää tietää kuka päättää ja kuka voi vaikuttaa. Erityisesti lehdistö on ollut hyvin hampaaton ja kyvytön vastuupoliitikkojen löytämisessä.

Puuttuva avoimuus
Keskustelua olisi helpottanut julkisuus ja avoimuus, valitettavasti kaupunki ja Apotin hanketoimisto on valinnut toisen linjan. Esim. Twitterissä on turha hanketoimistolta mitään kysyä, koska heille se on väline kertoa jakaa pieniä tiedonhiukkasia. Ei käydä keskustelua kaupunkilaisten kanssa.
Apotin materiaalien, sekä erityisesti kootun vaatimusmäärittelyn, olisi pitänyt olla julkista. Salaamista on perusteltu sillä, että toimittajat olisivat joutuneet eriarvoiseen asemaan. En ymmärrä miten ihmeessä materiaalien julkistaminen netissä olisi tämän aiheuttanut.
Avoimuuden puutteesta keskusteltiin tietotekniikkajaostossa. Vastauksena saimme lakimiesten laatiman muistion, ehkä jonkinlaisena muistutuksena meille päätösvallattomille liiasta innostamme Apotin materiaalien suuntaan. Koska se ei ole luottamuksellinen niin näen oikeaksi jakaa sen tässä.
Kuka päätti, että Apotti tehdään näin?
En usko, että Apotin avoimuus on kiinnostanut kaupunginhallitusta tai sote-lautakuntaa, mutta toki heillä on aidosti tuhansia muitakin asioita pöydällä. On virkamiehiä, jotka eivät avoimuutta rakasta, mutta lopullinen vastuu on poliitikoilla.
Noin yleisesti voisi todeta Helsingin olevan kokoomusjohtoinen kaupunki, jossa Apottiin liittyen niin HUS:n hallituksen puheenjohtaja kuin molemmat hanketta hoitaneista apulaiskaupunginjohtajista ovat kokoomuslaisia.

Mutta ei pidä pelkästään kokoomuksen suuntaan osoitella sormella. Jos katsotte ko. valtuustokokouksen ja sittemmän päätöshistorian sote-lautakunnassa ja kaupunginhallituksessa niin ei kovinkaan monella muullakaan ihan 5/5 ole mennyt tämä it-poliitikan hoitaminen mennyt.

Lääkärit ohjelmistoja ostamassa

Otso nosti hyvin esiin IT-ammattilaisten puutteen Apotti-hankkeessa, mikä riskeeraa hankittavan ohjelmiston laadun. Ohjelmistojen ostamisessa tarvitaan myös ostamisen eli rahan ammattilaisia. Heitäkään ei Apotin hanketoimistossa tai ohjausryhmässä näytä olevan, joten tuleva todennäköinen epäonnistuminen kaupallisissa neuvotteluissa tuntunee myös veronmaksajien kukkarossa nykyistä arviota vahvemmin.

Apotin arvion mukaan laadukas ja toimiva ohjelmisto säästäisi toiminnan tehostumisen kautta sosiaali- ja terveyssektorin kuluja 330 miljoonaa euroa. Hanketoimiston hankintaosaamisen puute kostautuu laaduttomana ja heikosti toimivana järjestelmänä, joka säästöjen sijaan vain aiheuttaa lisää kuluja.

Sosiaali- ja terveyssektori on tärkein kaupunkilaisten hyvinvointiin vaikuttavan kunnan palvelu. Meillä ei ole varaa ohjata sitä heikosti toimivilla tietojärjestelmillä.

Alla kuvaan valitun mallin ja mahdollisia vaihtoehtoisia hankintamalleja pääpiirteissään, yleistäen ja yksinkertaistaen paljon tuodakseni esiin nykytilan riskejä ja vaihtoehtoja.

A) Ostaminen monoliittisesti (tällä hetkellä valittu malli)
Kuvaukset tarpeista ja prosesseista ovat heikot. Hankkeessa mukana olevien sote-asiantuntijoiden tulisikin tehdä enemmän määrittelytyötä (esim. 6kk – 1 v.) ennenkuin niiden pohjalta uskaltaa monoliittiohjelmistoa lähteä hankkimaan. Nyt Hankeilmoitus ja kuvaukset ovat sillä tasolla, että epäonnistuminen on todennäköistä eli kustannukset eivät pidä, ohjelmisto ei toimi tai ohjelmisto ei toimi siten kuin sen tarvitaan toimivan.

Pahimmillaan budjetti ylittyy pahasti eikä ohjelmisto toimi tarpeeksi hyvin tai oikein, mutta sitä ei voi palauttaa. Softan ostamista ei voi verrata minkään fyysisen kohteen, kuten talon tai sillan tai auton, ostamiseen. Ohjelmiston taitamaton ostaja päätyy periaatteessa toimivan, mutta käytännössä erittäin huonosti toimivan tuotteen käyttäjäksi ilman todellista reklamointimahdollisuutta ja saa lisäksi maksaa jokaisesta haluamastaan korjauksesta tai parannuksesta, jos niitä ylipäätään on mahdollista tehdä.

B) Ostaminen / tuottaminen osissa
Riskittömämpi kuin monoliittinen, mutta kuvauksien ja suunnittelun pitäisi olla samoin merkittävästi paremmalla tasolla, ainakin ensimmäisenä aloitettavista osista ja kokonaisarkkitehtuurista. Mutta näiden tekeminen on paljon pienitöisempää kuin yllä mainittujen prosessien.

C) Ostaminen itse tehtynä iteratiivisen kehitysmallin mukaan
Riskittömämpi kuin monoliittinen ja tällöin prosessit voidaan kehittää ohjelmaa kehitettäessä. Tilaajalla on hyvä hallinta kustannuksista ja siitä, mitä ohjelmiston tulee tehdä nyt, ja mitä uutta tai tarkempaa siihen olemme keksineet olennaiseksi seuraavien kehitystyövuosien aikana. Avasin tätä mallia hieman enemmän taannoisessa yleisluontoisessa postauksessani.

Perusedellytyksenä jokaisessa mallissa onnistumiselle on kuitenkin se, että hanke (sekä kaupunki että HUS) osaavat ostaa ja hankkia ohjelmistoja. Osaaminen on nyt hyvin heikkoa, ja päättäjien tulisikin varmistua riittävästä osaamisesta hyvissä ajoin ennen hankeilmoituksen (tarjouspyyntö) kirjoitusta.

Eli, perusosaaminen ensin kuntoon ja sitten hankeilmoitus uusiksi, oli valittu malli mikä hyvänsä.

Nykytilanne Apotissa on pelottava. Ohjelmistojen ostamisen osaaminen puuttuu, veronmaksajien piikki on poliitikkojen toimesta avattu, sote-sektori hukkaa jo nyt resursseja tehottomiin nykyisiin järjestelmiin, hankintalaki pakko-ohjaa huonoon valintaan politrukin lailla ja koko hankkeen johdossa on kokoelma omnipotentteja ja ylimielisiä lääkäreitä.

Kuinka tehdä Apotti avoimella lähdekoodilla

Julkisen ja yksityisen välillä on eroja, joten kunnan tai valtion ei kannata toimia samoilla periaatteilla ohjelmistojen hankinnassa. Julkinen ostaa järjestelmänsä pidempään käyttöön kuin yksityinen ja julkisella on tarve optimoida investointinsa tasaisemmin ja pidemmälle ajanjaksolle. Julkisella on myös tarve toimia avoimesti kansalaisia kohtaan ja kansalaiset ovat samalla sen (pitkälti käyttämätön) voimavara ohjelmistohankinnoissa. Julkista ohjelmistohankintaa ohjaa myös julkisuuslain, hallintolain, henkilötietolain ja substanssilakien antamien reunaehtojen, hyvän hallintotavan ja hyvän tiedonhallintatavan noudattaminen.

Suomalaisten julkisten IT-hankintojen historia on surullisen kallista veronmaksajille – vaikka samaan aikaan julkisen sektorin tehokkuus kärsii monelta osalta kunnollisten järjestelmien puutteesta. Toisaalta Verohallinto on myönteinen esimerkki. Lisäksi Valdassa on ymmärretty luovuttaa kun epäonnistuminen näyttää todennäköiseltä ja hyödynnetty sen sijaan projektin hyviä saavutuksia muissa tiedonohjaushankkeissa.

Espoon kritiikki Apotti-järjestelmästä tuo perusongelman hyvin esiin:

Espoon mukaan asiantuntijalausunnot osoittavat, että Apotti-hankintaan liittyy isoja taloudellisia ja toiminnallisia riskejä. Asiantuntijoiden näkemykset eivät tue Apotin kaltaisen monoliittisen asiakastietojärjestelmän hankintaa esitetyllä tavalla.

Mutta seuraavasta perustelusta olen vain osittain samaa mieltä:

Apotti-hankinnassa mukana olevilla seitsemällä organisaatiolla ei ole yhteistä strategiaa, johtamisjärjestelmää tai palvelujen tuottamisen toimintamallia. Riskinä olisi, että hankittava järjestelmä määräisi liikaa toiminnallisia ratkaisuja. Asiantuntijoiden mukaan  toiminnan muutoksia ei saada aikaan tietojärjestelmän kautta vaan uudistamalla ensin toiminnallisia prosesseja.

eli vaatimus prosessien yhtenäistämisestä ennen yhteistä hankintaa on työläs ja kallis. Laki antaa jo nyt hyvän pohjan yhteisille prosesseille ja rajoittaa virkamiesten liiallista sooloilua.

Lisäksi ongelmien ratkaisuksi tarjottu “modulaarinen” rakenne ei kuitenkaan ole olennaisin onnistumisen edellytys, sillä myös modulaarisesti toteutetut ohjelmat voivat kärsiä ongelmista “hankinnan, käyttöönoton ja toiminnan” suhteen.

Tällaisen yhteishankkeen ohjelmistotuotannolliset riskit ovat mielestäni parhaiten hallittavissa iteraativisella kehitysmallilla, joka pohjautuu täyteen avoimuuteen ja julkisen lähdekoodin käyttöön. Tällöin eri organisaatioilla tarvitsee olla summittainen käsitys ohjelman pääpiirteistä sekä toimiva yhteistyö kehityksen suunnan ohjaamiseksi. Avoin lähdekoodi mahdollistaa myös eroavienkin tarpeiden hallinnan samassa projektissa. Ohjelmiston kehittyminen käytettäväksi demoversioksi tukee yhteisten prosessien kehittämistä ja palvelee samalla palautteen ja lisäohjauksen muodossa ohjelmiston kehitystä.

Kehitystyö olisi avoimessa säiliössä (repository), jotta siihen voisi laaja yleisö kommentein ja koodein osallistua. Softan viimeisin versio pyörisi useina julkisina testiversioina, jolloin tulevat käyttäjät ja ketkä vain kiinnostuneet kansalaiset voivat raportoida virheitä, käytettävyyshuomioita ja kehitysideoita.

Kehitykseen sopivaa tai sopivia yrityksiä voisi hankinnan aluksi kilpailuttaa ensimmäisten vaatimusten tuottamisessa julkisesti toimivaksi demoksi. Samalla tekijöiden taidot ja tavat tulevat paremmin arvioitua kuin kilpailutuspapereita täyttäessä.

Jos hankinnalla tulee budjetti- tai aikataulupaineita voidaan toimittajien määrää fyysisestä sijainnista riippumatta lisätä tai vähentää kunhan sopimukset on laadittu tämä huomioiden.

Samoin hankkeeseen osallistujien määrä voisi vaihdella joustavasti ja uusia partnereita voisi saada eri puolilta maailmaa. Jos partnereiden määrä kasva merkittävästi niin silloin kehitys- ja ennen kaikkea ylläpitokustannukset pienenevät minimaalisiksi. Ylläpitohan on tunnetusti n. 90 % prosenttia järjestelmän kokonaiskustannuksista hankinnan kustannusten ollessa n. 10 %.

Mutta rajoitteitakin toki on. Hyvällä tarkoituksella tehdyt lait ja asetukset julkisista hankinnoista sekä VM:n “ohjaus” eivät vanhakantaisuudessaan kaikilta osiltaan ehkä mahdollista veronmaksajien varojen optimaalista käyttöä. Jos näin on, lakia olisi syytä muuttaa tinkimättä kuitenkaan niissä säädetyistä laatukriteereistä.

Tuntuu kuitenkin siltä, että tämän Apotti-MUMPS-hankkeen kohdalla ollaan jo menty metsään. Paetkoon siitä laivasta ken voi. Pitää selvittää mitä asialle voi vielä tehdä.

HS:n vaalikone

Kuntaliitoskeskustelu on käynyt tämän hallituskauden aikana kuumana. Mikä olisi helsinkiläisen kannalta paras vaihtoehto?

Liitos Espoon, Kauniaisen, Keravan, Kirkkonummen, Sipoon ja Vantaan kanssa

Suuri merkitys

Yhteisessä alueessa eduista tulisi nauttia yhdessä. Samoin ongelmat ratkeavat helpoimmin yhdessä. Teknisesti kuntaliitos voidaan toteuttaa monella eri tavalla ja toteutukseen tulee kiinnittää huomiota – periaatepäätöksen jälkeen.

Yhteisessä kunnassa kunnanvaltuusto tekisi päätöksiä lähempänä ihmisiä kuin kuntayhteistyössä, jossa valitut edustajat edelleen valitsevat metropolihallintoa – asetelma on vaikeasti seurattava, huonosti ihmisille vastuussa ja siten epädemokraattinen. Lisäksi avoimuutta ja suoraa demokratiaa tulisi edelleen parantaa ihmisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi.

Mitä mieltä olet väittämästä: Helsingissä pitäisi ottaa käyttöön niin sanottu pormestarimalli, jossa kaupungin johtajisto koostuisi valtuustokaudeksi valituista poliitikoista.

Jokseenkin samaa mieltä

Keskisuuri merkitys

Vaaleilla valittavat pormestarit lisäisivät ihmisten vaikutusmahdollisuuksia ja siten demokratiaa. Edellytyksenä kuitenkin on sekä avoimuus (eli ihmisten tulee konkreettisesti nähdä pormestarin toiminta ja päätökset) sekä mahdollisuus erottaa pormestari kesken kauden, jos hän toimii väärin. Pormestari tulisi valita lyhyeksi aikaa eli esim. kahdeksi vuodeksi ja hänen kausiensa määrä tulisi rajoittaa kahteen tai kolmeen peräkkäiseen. Samojen demokratian perusedellytysten tulisi koskea myös kaupunginvaltuutettuja. Kuitenkin pormestari olisi sikäli erilainen luottamushenkilö, että hänelle maksettaisiin työstään palkkaa.

Helsinki nosti vuodeksi 2011 kuntaveronsa 18,5 prosenttiin. Kaupungin taloustilanne oli kuitenkin viime vuonna odotettua parempi ja tulos 280 miljoonaa ylijäämäinen. Mitä kaupungin pitäisi ensisijaisesti tehdä? Valitse yksi vaihtoehto.

Käyttää ylijäämä koulujen peruskorjausten kaltaisiin investointeihin.

Keskisuuri merkitys

Paras olisi panostaa laadukkaisiin hyvinvointipalveluihin. Mieluummin korotan veroja kuin karsin hyvinvoinnille oleellisista palveluista. Hyvinvoiva ihminen on sijoitus, joka maksaa itsensä kuntataloudessakin moninkertaisesti takaisin. Pahoinvoivasta tulee enemmän kustannuksia. Hyvinvoiva ihminen rakentaa myös (taloudellisesti) hyvinvoivaa kuntaa.

Uudenmaan kuntien enemmistö kannattaa noin 14 kunnan yhteishallinnon selvittämistä. Millainen kuntien metropolialueesta pitäisi tehdä?

Valta maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä on siirrettävä metropolille. Sille on annettava verotusoikeus.

Suuri merkitys

Yhteisessä alueessa eduista tulisi nauttia yhdessä. Samoin ongelmat ratkeavat helpoimmin yhdessä. Paras olisi tehdä kuntaliitoksia, mutta jos näitä ei saada aikaan tulee yhteishallinnosta tehdä demokraattisesti vahva ja sillä on oltava riittävä valta ratkoa yhteisiä asioita. Avoimuus sekä suora demokratia ovat edellytykset vahvalle kuntayhteistyölle – pahin vaihtoehto olisi nykyisen kaltainen vaikeasti seurattava, huonosti ihmisille vastuussa ja siten epädemokraattinen kuntayhteistyö.

Kaupunginhallitus päätti toukokuussa kaataa Helsinkiin kaavaillun Guggenheimin taidemuseon. Mitä tyhjäksi jääneelle Katajanokan tontille pitäisi mielestäsi tehdä?

Tontti pitäisi jättää tyhjäksi ainakin toistaiseksi.

Suuri merkitys

Alueen asemakaavaa on valmisteltu mm. “Kirjava Satama”- ideakilpailulla, jonka mukaan: “Tavoitteena on muodostaa uusia merellisiä julkisia kaupunkitiloja, rakentamismahdollisuuksia sekä jalankulun reittejä järjestämällä liikennettä ja satama-alueita uudestaan.”. Mielestäni tämä on edelleen hyvä tavoite alueelle.

Terveyskeskusmaksun poistaminen aiheuttaisi Helsingille noin 4 miljoonan vuosittaiset lisäkustannukset. Mitä mieltä olet väittämästä: terveyskeskusmaksu pitäisi poistaa.

Täysin samaa mieltä

Maksuton terveyskeskus varmistaisi kaikkien pääsyn terveydenhuollon pariin. Edellä on kerrottu, että vuoden 2011 tulos oli 280 miljoonaa ylijäämäinen – eli siitä summasta 1,4 prosenttia riittäisi muuttamaan yhden keskeisimmistä kuntapalveluista maksuttomaksi kaikille kaupunkilaisille. Rahoitus ei merkittä ongelma kysymyksessä.

Suuri merkitys

Hintasäännellyn Hitas-asuntojärjestelmän tarkoitus on tarjota kohtuuhintaisia omistusasuntoja ja myös valvoa, että asunnot pysyvät kohtuuhintaisina. Mitä mieltä olet väittämästä: Hitas-järjestelmä pitäisi purkaa.

Jokseenkin eri mieltä

Suuri merkitys

Helsingin asumiskustannukset ovat kohtuuttoman suuret ja vuokra-asunnoista on suuri pula. Hitas-järjestelmällä on siten edelleen hyvä tarkoitus ja tarve: asumisen pitää olla kohtuuhintaista eikä täysin markkinoiden heiteltävissä. Jos järjestelmässä on joitain teknisiä ongelmia tulee meidän korjata, muittei heittää lasta pesuveden mukana.

Helsinkiin kaavaillaan runsaasti korkeita rakennuksia eli niin sanottuja tornitaloja. Torneja on suunnitteilla esimerkiksi Kalasatamaan, Pasilaan ja Jätkäsaareen. Minne torneja voisi mielestäsi rakentaa?

Kantakaupungin ulkopuolelle rakennettaville alueille, kuten Pasilaan ja Kalasatamaan.

Suuri merkitys

Tornitalot sopivat hyvin kantakaupungin ulkopuolelle rakennettaville alueille huolellisesti suunniteltuina kokonaisuuksina.

Helsingin Energian tavoitteena on leikata päästöjään viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä. Mikä seuraavista kuvaa parhaiten asennoitumistasi tavoitteeseen?

Päästöjä on vähennettävä, vaikka se nostaisi Helsingin Energian tuottaman sähkön hintaa reilustikin.

Keskisuuri merkitys

Ympäristön ja kaupunki-ilman kannalta hyvä ratkaisu saavutetaan kohtuullisilla ja hyväksyttävillä hinnankorotuksilla.

Kannatatko ruuhkamaksua Helsinkiin?

Kyllä

Keskisuuri merkitys

Ruuhkamaksut on toimiva keino autoilun ongelmien suitsimiseen, mutta jälleen puututaan vain oireisiin eikä syyhyn. Oleellista olisi suunnitella kaupungin liikenneratkaisut joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä paremmin tukeviksi. Autoilua tarvitaan joka tapauksessa jonkin verran kaupungissa.

Kaupunginvaltuusto lyttäsi kesäkuussa Vallilanlaakson joukkoliikennekadun. Mitä pitkään valmistellulle hankkeelle pitäisi mielestäsi tulevalla valtuustokaudella tehdä?

Ei mitään.

Pieni merkitys Keskisuuri merkitys Suuri merkitys

Kumpulan alueen joukkoliikenteen tarve on hoidettavissa muilla keinoin ilman puiston tuhoamista.

Mitä mieltä olet väittämästä: Hämeentielle pitäisi rakentaa polkupyöräväylä, vaikka tila otettaisiin pois autoilijoilta.

Täysin samaa mieltä

Suuri merkitys
Oleellista on suunnitella kaupungin liikenneratkaisut joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä paremmin tukeviksi. Autoilua tarvitaan joka tapauksessa jonkin verran kaupungissa.

Opetusviraston tilastojen mukaan joillain Helsingin alueilla lähikoulu kelpaa vain alle puolelle perheistä. Mitä mieltä olet väittämästä: vanhempien oikeutta valita lasten koulu pitäisi rajoittaa?

Täysin eri mieltä

Suuri merkitys

Perheillä oltava vapaus valita koulunsa. Koulujen laatueroihin tulee puuttua toisin keinoin, esim. rahoitusta säätelemällä. Lisäksi perustulon käyttöönotto vähentäisi sosiaalista eriarvoistumiskehitystä eri asuinalueiden kesken ja siten helpottaisi myös tätä eriarvoistumisen oiretta. Myös koulujen mahdollisiin laadullisiin ongelmiin tulee puuttua laatua parantavalla lisärahoituksella, ei pakkotoimilla.

Helsingin väestöstä noin 10 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia. Mitä mieltä olet väittämästä: Helsinki on onnistunut maahanmuuttajien kotouttamisessa.

Jokseenkin samaa mieltä

Keskisuuri merkitys

Aihe on lähellä sydäntäni, sillä oma isoäitini sekä monet työkollegani ovat maahanmuuttajia. Helsinki on onnistunut hyvin eikä suuria ongelmia ole. Maahanmuuttajien työpanoksella on suuri merkitys Helsingissä monilla palvelualoilla – esim. joukkoliikenne pysähtyisi ilman kuskeja. Kotouttamista voisi edistää esim. lisäämällä mahdollisuuksia kielten ja kulttuurin opiskeluun sekä parantamalla hyvinvointipalveluita.

Pitäisikö maahanmuuttajalasten osuudelle koululuokasta olla kiintiöt?

Ei

Suuri merkitys

Suomen lain mukaan ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan etnisen taustan takia. Jos lapsella on oikeus suomalaiseen päivähoitoon tai kouluun, hänellä on oikeus suomalaiseen päivähoitoon ja kouluun. Ja vanhemmilla on oikeus valita lapsensa koulu ja päivähoito riippumatta siitä, minkä väriset silmät lapsella on. Kyse on perusoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta eli ratkaisun on löydyttävä rakenteista eli esim. panostamalla tiettyjen koulujen laatuun ja monipuolisuuteen voidaan estää ghettoutumista, oli se sitten maahanmuuttajista johtuvaa tai ei.

Kotikuntani palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi.

Täysin eri mieltä

Suuri merkitys

Hyvinvointipalvelujen tulee olla tehokkaita ja ne tulee rahoittaa verotuksella, ei maksuilla. Esim. terveyspalvelujen ulkoistus ei takaa laadukasta ja kustannustehokasta palvelua. Pahimmassa tapauksessa laatua heikentämällä saavutetut ulkoistuksen voitot valuvat yksityisten yritysten veronkierron kautta verottajan ja suomalaisen yhteiskunnan saavuttamattomiin. On monia hyviä keinoja systemaattisesti kehittää terveyspalveluja ja itse hyvinvointia laadukkaaksi ja kustannustehokkaaksi.

Jos kunnassani tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata kunnallisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto.

Täysin samaa mieltä

Keskisuuri merkitys

Kuntapalvelut on määritelty laissa eikä niiden toteuttaminen ole kunnan valittavissa – meidän tulee kuitenkin aktiivisesti vaikuttaa palvelujen toteutustapaan. Mieluummin korotan veroja kuin karsin hyvinvoinnille oleellisista palveluista laadullisesti. Hyvinvoiva ihminen on sijoitus, joka maksaa itsensä kuntataloudessakin moninkertaisesti takaisin. Pahoinvoivasta tulee enemmän kustannuksia. Hyvinvoiva ihminen rakentaa myös (taloudellisesti) hyvinvoivaa kuntaa.

Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.

Jokseenkin eri mieltä

Pieni merkitys

Hyvässä yhteiskunnassa kaikista pidetään huolta yhdessä. Tämä edellyttää tulonsiirtoja varakkaammilta muille. Näin luomme pohjan hyvinvointivaltiolle.

Yksityiskohtaisemmin avattuna kysymys on monimutkainen. Hyväksyn kohtuullisen palkinnon ahkeruudesta. Ihminen on psykologisesti rakennettu pitämään itseään, perhettään ja lähipiiriään normina ja unohtaa helposti kuinka toisten hyvin erilaiset ympäristöt ja lähtökohdat. Syntyy yhteiskunnallisesti vaarallinen illuusio samasta lähtöviivasta elämään. Verojen progressiolla ja tulonsiirroilla tasoitetaan näitä lähtökohtia ja nostetaan heikommissa lähtökohdissa olevia lähemmäksi parempien lähtöviivaa – ketään kuitenkaan laskematta. Usein tätä lähtökohtien parantamista kutsutaan virheellisesti tasapäistämiseksi. Progressiivinen verotus ja tulonsiirrot eivät ole ideologisesti itseisarvoisen tärkeitä. Vaihtoehtoja niille ei ole Suomen ja maailman tilan huomioiden näkyvissä ainakaan seuraaviin satoihin vuosiin.

Nykyisen kaltaiset kunnalliset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle.

Täysin eri mieltä

Suuri merkitys

Meillä ei ole taloudellisesti varaa olla huolehtimatta palveluista ja sosiaalietuuksista. Hyvinvoiva ihminen on sijoitus, joka maksaa itsensä kuntataloudessakin moninkertaisesti takaisin. Pahoinvoivasta tulee enemmän kustannuksia. Hyvinvoiva ihminen rakentaa myös (taloudellisesti) hyvinvoivaa kuntaa.

Virastojen kanssa asioiminen on kuntalaiselle lähtökohtaisesti liian monimutkaista ja hankalaa, saati jos on taloudellisia, terveydellisiä tai muita akuutteja ongelmia, jotka ajavat sosiaalihuollon asiakkuutta hakemaan. Pois kapulakieli, monimutkaiset ja moninaiset tukimuodot, epäselvät ohjeistukset, vaihtelevat tulkinnat, hankalasti (jos lainkaan) toteutuva oikeusturva, luukulta toiselle hyppyyttäminen ja tukiloukut. Tilalle perustulo, jonka toteuttaminen vähentäisi sosiaalihuollon kustannuksia jo lyhyellä tähtäimellä ja kannustaisi työllistymään.

Kotikuntani päätöksenteossa pitää vaalia perinteisiä suomalaisia arvoja.

Täysin eri mieltä

Pieni merkitys

Kysymys on järjetön ja osoitteleva. “Suomalaisuus” tai “suomalaiset arvot” eivät ole koskaan olleet tarkkarajaisia tai ristiriidattomia, eikä niitä voida yksiselitteisesti määritellä. Suomalaisuus ja helsinkiläisyys määrittyvät niistä ihmisistä lähtien, jotka täällä asuvat ja kaupungin asioihin vaikuttavat.

Eduskunta hyväksyi vuonna 2009 lain, joka mahdollistaa parisuhteensa rekisteröineille homo- ja lesbopareille perheen sisäisen adoption. Pitäisikö homo- ja lesboparien saada oikeus myös perheen ulkopuoliseen adoptioon?

Täysin samaa mieltä

Suuri merkitys

HLBTI-pareilla tulee olla täysin yhdenvertaiset oikeudet heteroseksuaalisiin pareihin verrattuna. Hyvä vanhemmuus tai onnellinen perhe-elämä ei ole riippuvainen vanhempien sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumuksesta, biologisesta vanhemmuudesta tai vanhempien määrästä (esim. yksinhuoltajat). Emme voi lähteä kyseenalaistamaan oikeutta vanhemmuuteen tällaisin määrein. Adoptio ei ole kuntapäätöksentekoon liittyvä juttu, mutta kaikenlainen yhdenvertaisuus tulee varmistaa myös kuntatason palveluissa.

Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntani keskustaan, tarjous pitää hyväksyä.

Täysin samaa mieltä

Suuri merkitys

En näe mitään periaatteellisia syitä vastustaa tällaista hanketta. Kysymys on enemmän tekninen ja tulee arvioida sellaisena (mitä tarkalleen, mihin tarkalleen, millä kustannuksilla, aikataululla, miten soveltuu kokonaisuuteen jne.). Hyvä on varmistaa erilaisten sosiaalisten toimintojen tasainen sijoittuminen eri puolille kaupunkia.

Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia.

Täysin eri mieltä

Suuri merkitys

Lapsilla ja aikuisilla on yhtälainen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, samaten opettajilla väkivallattomaan työpaikkaan. Opettajille riittävät samat fyysiset keinot kuin kenelle tahansa muulle. Kuria ei ylläpidetä voimalla, ei koulussa eikä vapaassa yhteiskunnassa muutenkaan.

Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa.

Täysin eri mieltä

 Keskisuuri merkitys

Vastakkainasettelu on keinotekoinen. Ympäristöasioiden huomioiminen luo monessa tilanteessa työpaikkoja. Meillä ei ole syitä tinkiä ympäristöarvoista.

Kaikessa kotikuntani päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista.

Täysin samaa mieltä

Keskisuuri merkitys

Ympäristöllä ja luonnolla on suuri vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja viihtyvyyteen. Mielestäni huomioiminen on järkevää ja olennainen osa päätöksentekoa.

Ylen vaalikone

Julkisen terveydenhuollon tulisi olla maksutonta.
täysin samaa mieltä

Kyllä, ja nykyisellä mallilla kuntien ja kuntayhtymien tulisi tämä toteuttaa. Tulevaisuudessa pitäisin kansalaisten yhdenvertaisuuden ja tehokkuuden kannalta parempana, että terveydenhuolto oli kustannettu kokonaan valtion toimesta. Lisäksi se takaisi laadun, poistaisi kuntien riskejä ja vähentäisi turhaa kilpailua kuntien välillä.

Vanhuksilla on oltava lasten päivähoitoon rinnastettava ehdoton oikeus hoitopaikkaan.
täysin samaa mieltä

Hyvinvointia tarvitaan ja siitä pitää olla valmiita maksamaan.

Kunnallisten terveyspalveluiden yksityistäminen tuo palveluihin tehokkuutta ja säästää kustannuksia.
täysin eri mieltä

Terveyspalvelujen ulkoistus ei takaa laadukasta ja kustannustehokasta palvelua. Pahimmassa tapauksessa laatua heikentämällä saavutetut ulkoistuksen voitot valuvat yksityisten yritysten veronkierron kautta verottajan ja suomalaisen yhteiskunnan saavuttamattomiin. On monia hyviä keinoja systemaattisesti kehittää terveyspalveluja ja itse hyvinvointia laadukkaaksi ja kustannustehokkaaksi.

Terveyskeskusmaksuja voidaan kunnassani korottaa.
täysin eri mieltä

En lähtisi korottamaan niitä, vaan pyrkisin poistamaan ne.

Jos kotikuntasi saisi suuren rahalahjoituksen peruspalveluiden kehittämiseen, mihin seuraavista raha tulisi ensi sijassa kohdentaa. Valitse kaksi vaihtoehtoa.
sosiaalitoimen palveluihin
kouluihin

Hieman keinotekoinen kysymyksenasettelu, mutta sosiaalitoimi ja koulut ovat minulle tärkeitä.

Helsinkiin saapuville romanikerjäläisille ei pitäisi järjestää mitään erityispalveluita.
jokseenkin eri mieltä

Sosiaalisiin ongelmiin pitää puuttua systemaattisesti ja monin eri keinoin, joista majoitus on yksi. Pitää myös miettiä yhdenvertaisuusperiaatetta (tärkeää ihmisten oikeudentunnon kannalta) eli onko kaupunki velvollinen järjestämään kaikille (ainakin näennäisen vapaaehtoisesti) maahan saapuville eu-kansalaisille ilmaisen majoituksen? Ainakin huonovaraisista tulisi pitää huolta. Lisäksi tulee huomioida eu-kansalaisuus sekä järjestäytyneen rikollisuuden vastustaminen. Kysymys on siis moniulotteinen eikä siihen ole yhtä selkeää ja helppoa vastausta.

Kouluja voidaan lakkauttaa, jos sillä voidaan vähentää kiinteistökuluja.
täysin eri mieltä

Kysymys on väärin aseteltu. Kouluja toki voidaan lakkauttaa tai perustaa, mutta arvion pitäisi perustua oppilasmääriin ja koulumatkojen ajalliseen pituuteen.Keskustelussa tulee huomioida peruskoulun olevan perusoikeus.

Ruotsinkielisen kouluverkon uudistus pitäisi valmistella uudelleen.
täysin samaa mieltä

Uudistuksen valmistelu on ollut heikkotasoista, on kuultu muttei kuunneltu. Lisäksi jos ruotsinkielinen kouluverkosto pienenee ja koulumatkat pitenevät liikaa voidaan moni ruotsinkielinen lapsi laittaa lähempänä olevaan suomenkieliseen kouluun. Pitkällä tähtäimellä tämä voi uhata ruotsinkielisten koulujen olemassaoloa.

Helsinkiläiskouluihin pitäisi asettaa maahanmuuttajakiintiöt koulujen eriarvoistumisen
täysin eri mieltä

Suomen lain mukaan ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan etnisen taustan takia. Jos lapsella on oikeus suomalaiseen päivähoitoon tai kouluun, hänellä on oikeus suomalaiseen päivähoitoon ja kouluun. Ja vanhemmilla on oikeus valita lapsensa koulu ja päivähoito riippumatta siitä, minkä väriset silmät lapsella on. Kyse on perusoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta eli ratkaisun on löydyttävä rakenteista eli esim. panostamalla tiettyjen koulujen laatuun ja monipuolisuuteen voidaan estää ghettoutumista, oli se sitten maahanmuuttajista johtuvaa tai ei.

Oman kuntani tulee ottaa vastaan Suomesta turvapaikan saaneita pakolaisia.
täysin samaa mieltä

Kysymyksessä tulee huomioida suhteellisuus sekä alueellinen yhdenvertaisuus – Suomeen tulevien kiintiöpakolaisten määrä on todella pieni.

Jos toinen vanhemmista on kotona, perheen oikeutta saada lapsi kunnalliseen päivähoitoon tulee rajoittaa.
täysin eri mieltä

Lasten päivähoito on tärkeä perusoikeus, jonka tason nostaminen parantaa yhteistä hyvinvointiamme.

Lasten ja nuorten syrjäytymiseen on kiinnitetty kunnassani aivan liian vähän huomiota.
täysin samaa mieltä

Kyse on rahoituksen puutteesta, keinoista ja painotuksista. Tämän haluan korjata.

Sosiaalihuollon tuensaajaksi pääsee nykyisin liian helposti.
täysin eri mieltä

Virastojen kanssa asioiminen on kuntalaiselle lähtökohtaisesti liian monimutkaista ja hankalaa, saati jos on taloudellisia, terveydellisiä tai muita akuutteja ongelmia, jotka ajavat sosiaalihuollon asiakkuutta hakemaan. Pois kapulakieli, monimutkaiset ja moninaiset tukimuodot, epäselvät ohjeistukset, vaihtelevat tulkinnat, hankalasti (jos lainkaan) toteutuva oikeusturva, luukulta toiselle hyppyyttäminen ja tukiloukut. Tilalle perustulo, jonka toteuttaminen vähentäisi sosiaalihuollon kustannuksia jo lyhyellä tähtäimellä.

Guggenheim-museohanke pitäisi nostaa uudelleen keskusteluun.
täysin eri mieltä

Vierailijoita houkuttelevat paljon paremman monet muut asiat kuin pömpöösit kolossit. Lisäksi ei ole voitu uskottavasti näyttää, että tuotot kattaisivat hankkeen. Helsinki tarvitsee lisää oman näköistään ja täällä tehtyä kulttuuria, ei kalliilla tuotua.

Helsingin pitäisi pakkolunastaa maata, jotta asuntorakentamistavoitteissa voitaisiin pysyä.
täysin samaa mieltä

Tämä yhdistettynä kuntaliitoksiin ja kaupungin omaan rakentamiseen normalisoisi alan kilpailutilannetta ja asuntojen hintoja. Asuinalueiden rakentamisen kilpailutusta pitää lisäksi parantaa pilkkomalla isoja urakkakokonaisuuksia. Meidän tulee ottaa gryndereiltä pois mahdollisuus kaupungin taloudelliseen kuppaamiseen.

Julkisilla paikoilla olevissa roska-astioissa tulee olla kotikunnassani mahdollisuus jätteiden lajitteluun.
täysin samaa mieltä

Esimerkiksi vuoden vaihteessa jokaiseen taloyhtiöön tuleva metallien pakollinen kierrätys on askel oikeaan suuntaan.

Kotikuntani on laitettava lisää rahaa teiden kunnossapitoon.
jokseenkin eri mieltä

Oleellisempaa on kehittää pyöräilijöiden väyliä, jalankulkua ja julkista liikennettä.

Ympäristö- ja luontoarvoista voidaan kunnassani joustaa, jos siten voidaan lisätä työpaikkoja.
täysin eri mieltä

Ekologisuus ja luonto lisäävät asukkaiden viihtyvyyttä eivätkä varsinaisesti ole ristiriidassa työpaikkojen kanssa.

Kiinteistöveroa on varaa korottaa kotikunnassani.
täysin samaa mieltä

Verotuloja voidaan käyttää enemmän hyvinvointiin, kuten terveyskeskuksiin, kouluihin tai julkiseen liikenteeseen.

Pääkaupunkiseudulla tulisi ottaa käyttöön ruuhkamaksut.
jokseenkin samaa mieltä

Ruuhkamaksut on toimiva keino autoilun ongelmien suitsimiseen, mutta jälleen puututaan vain oireisiin eikä syyhyn. Oleellista olisi suunnitella kaupungin liikenneratkaisut joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä paremmin tukeviksi. Autoilua tarvitaan joka tapauksessa jonkin verran kaupungissa.

Korkeat tornitalot sopivat Helsinkiin.
täysin samaa mieltä

Eivät toki minne tahansa, mutta tietyille sopiville paikoille, kuten Keski-Pasilaan. Suunnittelussa on huomioitava ihmisten mahdollisuus auringonvaloon kodeissaan.

Kunnassani on valittava kunnanosavaltuustoja, jotta asukkaat saisivat paremmin äänensä kuuluviin.
täysin samaa mieltä

Lisäisi ihmisten vaikuttamismahdollisuuksia, mutta on myös muita keinoja parantaa päätöksentekoa. Esimerkkeinä suora demokratia ja avoimuus.

Joukkoliikenteen lipunhintoja pitää laskea kotikunnassani
täysin samaa mieltä

Tämä olisi hyvä ja tehokas keino edistää joukkoliikennettä ja suojella ympäristöä. Lisäksi arvioiden mukaan täysin ilmaiseen joukkoliikenteeseen tarvittava summa on n. 140 miljoonaa € vuosittain ja olen valmis esim. korottamaan veroja tämän toteuttamiseksi.

Pyöräteitä pitää kunnassani lisätä, vaikka se tapahtuisi autoilijoiden kustannuksella.
täysin samaa mieltä

Pyöräily on kaupunkilainen tapa liikkua, järkevä, nopea eikä parkkeeraaminen ole niin ongelmallista. Ruuhkien välttämiseksi, kansan kunnon parantamiseksi ja ympäristön suojelemiseksi mm. pyöräilyä pitää suunnitelmallisesti lisätä oikeilla suunnitteluratkaisuilla. Tavoitteena on moninkertaistaa pyörällä tai kävellen liikkuvien määrä.

Minkä seuraavista sijoittaisit mieluiten oman kotisi välittömään läheisyyteen? Valitse yksi vaihtoehto.
asunnottomien yömaja
huumeruiskujen vaihtopiste
turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus
ongelmanuorten hoitokoti
päihtyneiden katkaisuasema

Tämä kysymys on väärällä tavalla asenteellinen, joten jätän vastaamatta siihen. Kaikille näille toiminnoille pitää löytyä tilaa tasaisesti eri puolilta kaupunkia.

Pääkaupunkiseudun tulisi saada yhteinen metropolialuehallinto.
täysin samaa mieltä

Mieluiten kuntaliitosten kautta. Yhteinen kokonaisuus, yhteiset haitat ja hyödyt. Päivänselvä asia, josta on turha nimbyilla. Eri asia on kuinka se toteutetaan.

Jos kuntani olisi lähitulevaisuudessa lähdössä kuntaliitokseen, asiasta tulisi järjestää kunnassani neuvoa-antava kansanäänestys.
täysin samaa mieltä

Päätös kuuluu ihmisille ja valmistelut tulee hoitaa hyvin, jotta pöydällä ovat toimivat ratkaisut.

Äänioikeusikäraja pitää laskea kuntavaaleissa 16 vuoteen.
täysin samaa mieltä

Laskisin äänioikeusikärajan 14 vuoteen. Laskeminen lisää nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisiin asioihin. Nuoret ovat vastuuntuntoisia ja omasta ympäristöstään kiinnostuneita, joten heille pitäisi saada oikeus nykyistä painavammin vaikuttaa omiin asioihinsa.

Mitä seuraavista keinoista kunnassasi tulee ensisijaisesti käyttää kunnan menojen ja tulojen tasapainottamiseksi?
Valitse kaksi tärkeintä keinoa.
korotettava veroja
kehitettävä kunnan yritystoimintaa ja elinkeinoja

Hyvätuloisimpien maksuja kuntapalveluista pitää korottaa.
täysin samaa mieltä

Hyvätuloisimmat voivat maksaa enemmän. Tulee muistaa, että verotus ja palvelumaksut ovat kaksi eri asiaa. Kuntaverotus on saatava progressiiviseksi, joten silloin rikkaammat maksaa enemmän. Maksujen on oltava samoja ja kohtuuhintaisia kaikille, jotta kuntapalvelut ovat kaikkien saatavilla yhdenvertaisesti.

Kansanedustajien ei pidä asettua ehdolle kuntavaaleissa.
en osaa sanoa

Kunkin oma valinta mihin aika riittää tai ei. Vastuu oikeista valinnoista on lopulta äänestäjillä.

Yhdistyvien kuntien työntekijöille säädetty viiden vuoden irtisanomissuoja on liian pitkä.
täysin eri mieltä

Mielestäni tarpeellinen työntekijöiden suojelemiseksi. Paras olisi hoitaa vähennystarpeet poistumien tai järjestelyiden avulla. Työntekijän oikeudet muutostilanteessa on suojattu lainsäädännössä.

Kunnan omia työntekijöitä ei pidä valita kunnanhallituksen jäseniksi.
täysin eri mieltä

Heillä on yhtäläinen oikeus edustaa ihmisiä, mutta jääviydestä on oltava selkeät pelisäännöt.

Oletetaan, että kuntasi talous olisi kuralla. Teidän on pakko säästää. Nyt vastakkain ovat vanhukset ja lapset. Mitä teet?
On säästettävä, mutta ehdotan silti lisälainan ottamista.

On säästettävä tehostamalla, mutta siten, että taataan, että peruspalvelut toimivat edelleen. Sen takia todennäköisesti joudutaan korottamaan veroja ja ehkä hetkellisesti ottamaan lainaa, mutta se on otettava suunnitelmallisesti. Mutta varsin huono kysymyksenasettelu sinällään.

Oletetaan, että kuntasi historiallinen rakennus olisi päässyt huonoon kuntoon. Rakennusta on vaadittu purettavaksi ja tontin käyttämistä hyödyllisemmin. Toisaalta rakennusta on vaadittu historiallisen merkittävyytensä takia kunnostettavaksi. Mitä teet?
Historia on hetkellistä taloudellista hyötyä arvokkaampi asia. Rakennus on kunnostettava.

Riippuu toki “historiallisuudesta” eli kuinka merkittävä rakennus on kyseessä. Periaatteessa historialliset rakennukset on säilytettävä. Meillä on olemassa laki rakennusperinnön suojelusta (498/2010), jota on noudatettava. Eli on kuultava Museoviraston kanta, jonka jälkeen ELY-keskus tekee lain antamien määräysten mukaisesti päätöksen rakennuksen suojelemisesta tai purkamisesta. Museoviraston antamat lausunnot ovat tärkeitä, sillä virastolla on asiantuntemusta ja kokonaiskuva tilanteesta. Kunta ei tee päätöstä. Jos laki on väärä, on eduskunnan tehtävä päättää sen muuttamisesta, mutta muuten on mentävä lain mukaisesti.

Oletetaan, että kunnassasi suunniteltaisiin uutta asuinaluetta, johon halutaan sijoittaa maahanmuuttajia ja sosiaalisen tuen varassa eläviä pienituloisia rinnan hyvätuloisemman väestön kanssa. Tällä tavoin pyritään estämään kuntasi jakautuminen eriarvoistaviin alueisiin. Miten asennoidut?
Koen hankkeen yksinomaan myönteisenä. Olen lähinnä ihmeissäsi muiden suvaitsemattomuudesta.

Ihmisten perusoikeudet asumiseen ovat yhtäläiset. Kenenkään asumista ei saa keinotekoisesti rajoittaa, vaan tehdä muilla keinoin asuinalueista heterogeenisiä. Mutta tämäkin kysymys on valitettavan asenteellinen ja yksinkertaistava.

Politiikka ja elämä edellyttävät sosiaalisia taitoja. Tämä tarkoittaa kykyä tulla toimeen erilaisissa ryhmissä ja erilaisten ihmisten kesken. Luottamustehtävässä sinulta voidaan edellyttää myös ajatuksia ja perusteltuja kannanottoja usein varsin monimutkaisista asioista. Miten toimit?

Olen mielestäni sosiaalinen, viihdyn suurissa ryhmissä ja nautin keskipisteenä olemisesta. Olen aloitteellinen ja kerron myös avoimesti itsestäni ja ajatuksistani.

Kysymys on vastausvaihtoehtoineen hieman outo..

Työssä tulee usein eteen tilanteita, joissa joudut ratkaisemaan monimutkaisia asioita. Miten kuvaisit yleistä asennoitumistasi päätöstilanteissa?
Olen sitä mieltä, ettei elämää voi hallita ja on turha uhrata energiaa kaiken maailman nipottamiseen.

On pystyttävä tekemään nopeita päätöksiä, on pystyttävä myös pitkään harkintaan. Ja on pystyttävä tulemaan toimeen sen kanssa, että virhe on vahingossa sattunut – silloin on pystyttävä toimimaan sen korjaamiseksi.