Tunteet on meillä uskonnottomillakin

En liittynyt kirkkoon tälläkään viikolla. En liity ensi viikollakaan. Aika paljon saa tapahtua, jotta liittyisin Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Meitä piintyneitä mutta välinpitämättömiä uskonnottomia on paljon. Me olemme se hiljainen massa, jonka riveistä kuitenkin haluan kommentoida Annamari Sipilän kirjoitusta keskustelun aloituksen toivossa.

”Jopa ateisteja” <- hui kauheaa :)

”Ääripäät” <- kyllä, tuolla liiallisella yksinkertaistamisella voidaan aina oikeuttaa oma asema, kun "ääripäät" voidaan määritellä mihin vain ja itsensä näppärästi janalle siihen niiden keskellä. Kuvanluomisessa ääripäiden ja sisarkirkkojen suhteen on jopa hieman epämiellyttävää äärikuvien lietsomista.

Ja mitä ihmettä: ”Ero on heidän mielestään vahva yhteiskunnallinen kannanotto ja rationaalisesti ajattelevan ihmisen ainoa vaihtoehto.”? Onko kukaan kuullut yhtäkään tällaista kommenttia?

”On itsestään selvää, että modernissa länsimaisessa demokratiassa kaiken lainkäytön ja hallinnon pitää olla erillään uskonnosta.” Kyllä, miksi et vie ajatusta loppuun asti?

”…mutta se ei tarkoita, että hengellisyys ja uskonnollisuus katoaisivat mihinkään. Ne vain saavat uusia muotoja, väittää asiaa tutkinut kuuluisa brittiläinen uskontotieteilijä Linda Woodhead.” Kyllä ja ei, ihmisillä on tarve johonkin ”suurempaan”, mutta se voidaan uskonnon lisäksi tyydyttää myös muilla keinoin. Tai kokonaan uudenlaisilla uskonnoilla.

Ja kuka nyt urkuja, Bachia, kulttuurin- ja historian opetusta on poistamassa? Ei uskonnottomien yhdenvertaisuus valtion ja kuntien edessä sitä tarkoita, päinvastoin, esimerkiksi yhteiset kulttuuritunnit nykyisen ylimitoitetun uskonnonopetuksen sijaan tukisivat tätä kulttuurin säilyttämisen tavoitetta paremmin.

Kirjoituksen esittämä mustavalkoisuus on valitettavan yleistä tapakristittyjen enemmistön riveissä. Usein tuntuu, että tiedän jopa heitä itseään enemmän uskonnosta, mutta vastavuoroisesti vapariuden ja ateismin käsitettä on vaikea ymmärtää. Joskus olisi kiva jos voisitte katsella maailmaa ja tätä suomeakin vähemmistön silmin.

Voi meitä suomalaisia, jos räsäseroporno on ainoa tapa saada chauvinistisia luterilaisia tai kirkkoa itseään keskustelemaan erilaisia vakaumuksia omaavien yhdenvertaisesta kohtelusta julkishallinnon edessä. Mutta kun keskustelua ei edes synny, vaan kyse on aina ”hyökkäyksestä” ja ”puolustelusta”.

Haluan uudenlaisen kirkon ja uskonnon, samaten kuin uudenlaisen suhteen valtion, kuntien ja uskontojen välillä. Onnekseni monet tuntemani ja tietämän piispat, papit ja riviluterilaiset edustavat juuri sitä kirkkoa, minkä haluaisin tulevan pinnalle.

Onko se liikaa pyydetty, että kaikki tulisivat kohdelluksi yhdenvertaisesti? Se kun ei olisi pois keneltäkään, ja veisi paljon turhaa tuulta pois Räsäsen puheista ja vapareiden erokampanjoista. Loppuisi tämä todella ikävä tunteiden pahoittaminen puolin ja toisin ja kolmansin ja voisimme paremmin kunnioittaa ja ymmärtää erilaisia vakaumuksia.

"Uskoa" ilman uskontoa

Itse ”uskon” esimerkiksi ystäviini, perheeseeni, partioliikkeeseen, Vasemmistoliittoon, ihmisten hyvyyteen, maailmanrauhaan, reservin sotilasjoukkoon, jonka kanssa harjoittelen ja moneen muuhun asiaan.

Tieteellisen maailmankuvani ja moraalinäkemykseni vuoksi en tyydytä psykologista tarvettani ”uskoon” uskontokunnan kautta.

Koska ”uskon” tarpeen voi tyydyttää myös muussakin kuin uskonnollisessa yhteisössä on jokainen uskonnollinen yhteisö poliittinen organisaatio. Uskonnollisia yhteisöjä tulisi kohdella kuten muitakin kansalaisjärjestöjä.

Kyllä, uskon asiat eli poliittiset näkemykset ovat hyvin tärkeitä monille, niiden kautta on tärkeitä perinteitä, mutta koska kaikkien kansalaisten näkemyksiä ja niitä ajavia etujärjestöjä tulee kohdella yhdenvertaisesti tulee valtion olla näkemysten suhteen puolueeton.

Eihän esimerkiksi kokoomuslaisuutta opeteta kouluissa, eduskunta järjestä istuntokautensa aluksi Greenpeacen mielenosoitusta kansanedustajille, Rauhanliiton tilaisuuksia säännöllisesti radioida Yleisradion kautta tai Suomen Sisu nauti laissa erityistä suojaa pilkalta.

Äänioikeus 14-vuotiaille

Eikö tunnu hyvältä ajatukselta? Mietipä vastapainona satunnaista otantaa 30-60 -vuotiaista. Ymmärtävätkö kaikki he mitä äänestäminen merkitsee? Eivät. Suhtauvatko he siihen tarvittavalla vakavuudella? Eivät. Onko tässä joukossa merkittävää eroa satunnaiseen otantaan 14-vuotiaisiin? Ei.

Nuoret tulevat elämään aikuisia pidempään yhteiskunnassamme, jolloin heillä on enemmän syytä vaikuttaa. Retorisesti voisi leikitellä ajatuksella jakaa äänimäärät tällä perusteella: 14-vuotiaalle 3 ääntä, 44-vuotiaalle 2 ääntä, 74-vuotiaalle 1 ääni jne..

Äänestäminen ei ole vahva vaikuttamiskeino edustuksellisessa demokratiassa. Tehokkaampia ovat poliitikan seuraaminen, puolueaktivismi, ehdokkuus ja päättäjänä toimiminen. Myös osallistuminen erilaisiin kansalaisjärjestöihin tai näkyminen uusissa sekä vanhoissa medioissa on tehokasta. Heikkoudestaan huolimatta äänioikeus antaisi nuorille mahdollisuuden puolustautua. Oli kyse sitten henkisestä holhouksesta alá vaikka Saulisedän niksipirkka-kamppis tai yhdenvertaisista työelämäoikeuksista.

Liian korkeasta äänestysikärajasta on myös muita näkyviä seurauksia päätöksenteossa. Esimerkiksi kansanedustajiemme keski-ikä on 49 vuotta ja ikärakenne muutenkin vinoutunut. Nuorten äänioikeus auttaisi korjaamaan tätä epätasapainoa paljon tehokkaammin kuin kiintiöt tai valistuskampanjat.

Meidän tulee mielessämme erottaa äänioikeus muista ikään sidotuista oikeuksista ja täysi-ikäisyydestä. Äänioikeuden ikäraja on myös jatkuvasti muuttunut eli vuonna 1906 rajana oli 25 vuotta, vuonna 1944 21 vuotta ja vuonna 1972 18 vuotta.

Demokratiaan kasvattaminen tulee nähdä jatkuvana kaarena. Lasten parlamentti eli 9-14 -vuotiaille suunnattu vaikuttamiskanava on hyvä esimerkki kuinka vaikuttaminen on luonnollista iästä riippumatta. Koulut voisivat tehokkaammin opettaa yhteiskunnallista vaikuttamista jos ne pääsevät tukemaan nuoria heidän ensimmäisissä äänestyksissään. Sosiaalisen kasvamisen puolesta nuoret kykenevät tekemään valintoja äänestämällä ja äänioikeus edelleen tukisi heidän kehittymistään.

Olen ollut partiossa 7-vuotiaasta lähtien ja jos siellä jotain olen oppinut nuorista niin sen, että heillä on valtava kyky ja potentiaali yllättää myönteisesti – jos heille annetaan mahdollisuus. Olen skeptisempi 40 v. pukusetien kyvystä myönteisiin yllätyksiin ja avauksiin, mutta uskon toki heihinkin.

Äänioikeus tukisi myös nuorten voimaannuttamista ja omistajuutta yhteiskunnasta. Se olisi käsin kosketeltava todistus kuulumisesta yhteisöömme – nykyisen erottavuuden tunteen sijaan. Mieleen tulee myös muutama muu ryhmä, joille lisääntynyt omistajuus ja voimaantuminen voisi tehdä hyvää.

Nuorten äänioikeuden kustannukset ovat olemattomat. Miksi ei?

HS:n vaalikone

Kuntaliitoskeskustelu on käynyt tämän hallituskauden aikana kuumana. Mikä olisi helsinkiläisen kannalta paras vaihtoehto?

Liitos Espoon, Kauniaisen, Keravan, Kirkkonummen, Sipoon ja Vantaan kanssa

Suuri merkitys

Yhteisessä alueessa eduista tulisi nauttia yhdessä. Samoin ongelmat ratkeavat helpoimmin yhdessä. Teknisesti kuntaliitos voidaan toteuttaa monella eri tavalla ja toteutukseen tulee kiinnittää huomiota – periaatepäätöksen jälkeen.

Yhteisessä kunnassa kunnanvaltuusto tekisi päätöksiä lähempänä ihmisiä kuin kuntayhteistyössä, jossa valitut edustajat edelleen valitsevat metropolihallintoa – asetelma on vaikeasti seurattava, huonosti ihmisille vastuussa ja siten epädemokraattinen. Lisäksi avoimuutta ja suoraa demokratiaa tulisi edelleen parantaa ihmisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi.

Mitä mieltä olet väittämästä: Helsingissä pitäisi ottaa käyttöön niin sanottu pormestarimalli, jossa kaupungin johtajisto koostuisi valtuustokaudeksi valituista poliitikoista.

Jokseenkin samaa mieltä

Keskisuuri merkitys

Vaaleilla valittavat pormestarit lisäisivät ihmisten vaikutusmahdollisuuksia ja siten demokratiaa. Edellytyksenä kuitenkin on sekä avoimuus (eli ihmisten tulee konkreettisesti nähdä pormestarin toiminta ja päätökset) sekä mahdollisuus erottaa pormestari kesken kauden, jos hän toimii väärin. Pormestari tulisi valita lyhyeksi aikaa eli esim. kahdeksi vuodeksi ja hänen kausiensa määrä tulisi rajoittaa kahteen tai kolmeen peräkkäiseen. Samojen demokratian perusedellytysten tulisi koskea myös kaupunginvaltuutettuja. Kuitenkin pormestari olisi sikäli erilainen luottamushenkilö, että hänelle maksettaisiin työstään palkkaa.

Helsinki nosti vuodeksi 2011 kuntaveronsa 18,5 prosenttiin. Kaupungin taloustilanne oli kuitenkin viime vuonna odotettua parempi ja tulos 280 miljoonaa ylijäämäinen. Mitä kaupungin pitäisi ensisijaisesti tehdä? Valitse yksi vaihtoehto.

Käyttää ylijäämä koulujen peruskorjausten kaltaisiin investointeihin.

Keskisuuri merkitys

Paras olisi panostaa laadukkaisiin hyvinvointipalveluihin. Mieluummin korotan veroja kuin karsin hyvinvoinnille oleellisista palveluista. Hyvinvoiva ihminen on sijoitus, joka maksaa itsensä kuntataloudessakin moninkertaisesti takaisin. Pahoinvoivasta tulee enemmän kustannuksia. Hyvinvoiva ihminen rakentaa myös (taloudellisesti) hyvinvoivaa kuntaa.

Uudenmaan kuntien enemmistö kannattaa noin 14 kunnan yhteishallinnon selvittämistä. Millainen kuntien metropolialueesta pitäisi tehdä?

Valta maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä on siirrettävä metropolille. Sille on annettava verotusoikeus.

Suuri merkitys

Yhteisessä alueessa eduista tulisi nauttia yhdessä. Samoin ongelmat ratkeavat helpoimmin yhdessä. Paras olisi tehdä kuntaliitoksia, mutta jos näitä ei saada aikaan tulee yhteishallinnosta tehdä demokraattisesti vahva ja sillä on oltava riittävä valta ratkoa yhteisiä asioita. Avoimuus sekä suora demokratia ovat edellytykset vahvalle kuntayhteistyölle – pahin vaihtoehto olisi nykyisen kaltainen vaikeasti seurattava, huonosti ihmisille vastuussa ja siten epädemokraattinen kuntayhteistyö.

Kaupunginhallitus päätti toukokuussa kaataa Helsinkiin kaavaillun Guggenheimin taidemuseon. Mitä tyhjäksi jääneelle Katajanokan tontille pitäisi mielestäsi tehdä?

Tontti pitäisi jättää tyhjäksi ainakin toistaiseksi.

Suuri merkitys

Alueen asemakaavaa on valmisteltu mm. “Kirjava Satama”- ideakilpailulla, jonka mukaan: “Tavoitteena on muodostaa uusia merellisiä julkisia kaupunkitiloja, rakentamismahdollisuuksia sekä jalankulun reittejä järjestämällä liikennettä ja satama-alueita uudestaan.”. Mielestäni tämä on edelleen hyvä tavoite alueelle.

Terveyskeskusmaksun poistaminen aiheuttaisi Helsingille noin 4 miljoonan vuosittaiset lisäkustannukset. Mitä mieltä olet väittämästä: terveyskeskusmaksu pitäisi poistaa.

Täysin samaa mieltä

Maksuton terveyskeskus varmistaisi kaikkien pääsyn terveydenhuollon pariin. Edellä on kerrottu, että vuoden 2011 tulos oli 280 miljoonaa ylijäämäinen – eli siitä summasta 1,4 prosenttia riittäisi muuttamaan yhden keskeisimmistä kuntapalveluista maksuttomaksi kaikille kaupunkilaisille. Rahoitus ei merkittä ongelma kysymyksessä.

Suuri merkitys

Hintasäännellyn Hitas-asuntojärjestelmän tarkoitus on tarjota kohtuuhintaisia omistusasuntoja ja myös valvoa, että asunnot pysyvät kohtuuhintaisina. Mitä mieltä olet väittämästä: Hitas-järjestelmä pitäisi purkaa.

Jokseenkin eri mieltä

Suuri merkitys

Helsingin asumiskustannukset ovat kohtuuttoman suuret ja vuokra-asunnoista on suuri pula. Hitas-järjestelmällä on siten edelleen hyvä tarkoitus ja tarve: asumisen pitää olla kohtuuhintaista eikä täysin markkinoiden heiteltävissä. Jos järjestelmässä on joitain teknisiä ongelmia tulee meidän korjata, muittei heittää lasta pesuveden mukana.

Helsinkiin kaavaillaan runsaasti korkeita rakennuksia eli niin sanottuja tornitaloja. Torneja on suunnitteilla esimerkiksi Kalasatamaan, Pasilaan ja Jätkäsaareen. Minne torneja voisi mielestäsi rakentaa?

Kantakaupungin ulkopuolelle rakennettaville alueille, kuten Pasilaan ja Kalasatamaan.

Suuri merkitys

Tornitalot sopivat hyvin kantakaupungin ulkopuolelle rakennettaville alueille huolellisesti suunniteltuina kokonaisuuksina.

Helsingin Energian tavoitteena on leikata päästöjään viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä. Mikä seuraavista kuvaa parhaiten asennoitumistasi tavoitteeseen?

Päästöjä on vähennettävä, vaikka se nostaisi Helsingin Energian tuottaman sähkön hintaa reilustikin.

Keskisuuri merkitys

Ympäristön ja kaupunki-ilman kannalta hyvä ratkaisu saavutetaan kohtuullisilla ja hyväksyttävillä hinnankorotuksilla.

Kannatatko ruuhkamaksua Helsinkiin?

Kyllä

Keskisuuri merkitys

Ruuhkamaksut on toimiva keino autoilun ongelmien suitsimiseen, mutta jälleen puututaan vain oireisiin eikä syyhyn. Oleellista olisi suunnitella kaupungin liikenneratkaisut joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä paremmin tukeviksi. Autoilua tarvitaan joka tapauksessa jonkin verran kaupungissa.

Kaupunginvaltuusto lyttäsi kesäkuussa Vallilanlaakson joukkoliikennekadun. Mitä pitkään valmistellulle hankkeelle pitäisi mielestäsi tulevalla valtuustokaudella tehdä?

Ei mitään.

Pieni merkitys Keskisuuri merkitys Suuri merkitys

Kumpulan alueen joukkoliikenteen tarve on hoidettavissa muilla keinoin ilman puiston tuhoamista.

Mitä mieltä olet väittämästä: Hämeentielle pitäisi rakentaa polkupyöräväylä, vaikka tila otettaisiin pois autoilijoilta.

Täysin samaa mieltä

Suuri merkitys
Oleellista on suunnitella kaupungin liikenneratkaisut joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä paremmin tukeviksi. Autoilua tarvitaan joka tapauksessa jonkin verran kaupungissa.

Opetusviraston tilastojen mukaan joillain Helsingin alueilla lähikoulu kelpaa vain alle puolelle perheistä. Mitä mieltä olet väittämästä: vanhempien oikeutta valita lasten koulu pitäisi rajoittaa?

Täysin eri mieltä

Suuri merkitys

Perheillä oltava vapaus valita koulunsa. Koulujen laatueroihin tulee puuttua toisin keinoin, esim. rahoitusta säätelemällä. Lisäksi perustulon käyttöönotto vähentäisi sosiaalista eriarvoistumiskehitystä eri asuinalueiden kesken ja siten helpottaisi myös tätä eriarvoistumisen oiretta. Myös koulujen mahdollisiin laadullisiin ongelmiin tulee puuttua laatua parantavalla lisärahoituksella, ei pakkotoimilla.

Helsingin väestöstä noin 10 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia. Mitä mieltä olet väittämästä: Helsinki on onnistunut maahanmuuttajien kotouttamisessa.

Jokseenkin samaa mieltä

Keskisuuri merkitys

Aihe on lähellä sydäntäni, sillä oma isoäitini sekä monet työkollegani ovat maahanmuuttajia. Helsinki on onnistunut hyvin eikä suuria ongelmia ole. Maahanmuuttajien työpanoksella on suuri merkitys Helsingissä monilla palvelualoilla – esim. joukkoliikenne pysähtyisi ilman kuskeja. Kotouttamista voisi edistää esim. lisäämällä mahdollisuuksia kielten ja kulttuurin opiskeluun sekä parantamalla hyvinvointipalveluita.

Pitäisikö maahanmuuttajalasten osuudelle koululuokasta olla kiintiöt?

Ei

Suuri merkitys

Suomen lain mukaan ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan etnisen taustan takia. Jos lapsella on oikeus suomalaiseen päivähoitoon tai kouluun, hänellä on oikeus suomalaiseen päivähoitoon ja kouluun. Ja vanhemmilla on oikeus valita lapsensa koulu ja päivähoito riippumatta siitä, minkä väriset silmät lapsella on. Kyse on perusoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta eli ratkaisun on löydyttävä rakenteista eli esim. panostamalla tiettyjen koulujen laatuun ja monipuolisuuteen voidaan estää ghettoutumista, oli se sitten maahanmuuttajista johtuvaa tai ei.

Kotikuntani palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi.

Täysin eri mieltä

Suuri merkitys

Hyvinvointipalvelujen tulee olla tehokkaita ja ne tulee rahoittaa verotuksella, ei maksuilla. Esim. terveyspalvelujen ulkoistus ei takaa laadukasta ja kustannustehokasta palvelua. Pahimmassa tapauksessa laatua heikentämällä saavutetut ulkoistuksen voitot valuvat yksityisten yritysten veronkierron kautta verottajan ja suomalaisen yhteiskunnan saavuttamattomiin. On monia hyviä keinoja systemaattisesti kehittää terveyspalveluja ja itse hyvinvointia laadukkaaksi ja kustannustehokkaaksi.

Jos kunnassani tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata kunnallisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto.

Täysin samaa mieltä

Keskisuuri merkitys

Kuntapalvelut on määritelty laissa eikä niiden toteuttaminen ole kunnan valittavissa – meidän tulee kuitenkin aktiivisesti vaikuttaa palvelujen toteutustapaan. Mieluummin korotan veroja kuin karsin hyvinvoinnille oleellisista palveluista laadullisesti. Hyvinvoiva ihminen on sijoitus, joka maksaa itsensä kuntataloudessakin moninkertaisesti takaisin. Pahoinvoivasta tulee enemmän kustannuksia. Hyvinvoiva ihminen rakentaa myös (taloudellisesti) hyvinvoivaa kuntaa.

Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.

Jokseenkin eri mieltä

Pieni merkitys

Hyvässä yhteiskunnassa kaikista pidetään huolta yhdessä. Tämä edellyttää tulonsiirtoja varakkaammilta muille. Näin luomme pohjan hyvinvointivaltiolle.

Yksityiskohtaisemmin avattuna kysymys on monimutkainen. Hyväksyn kohtuullisen palkinnon ahkeruudesta. Ihminen on psykologisesti rakennettu pitämään itseään, perhettään ja lähipiiriään normina ja unohtaa helposti kuinka toisten hyvin erilaiset ympäristöt ja lähtökohdat. Syntyy yhteiskunnallisesti vaarallinen illuusio samasta lähtöviivasta elämään. Verojen progressiolla ja tulonsiirroilla tasoitetaan näitä lähtökohtia ja nostetaan heikommissa lähtökohdissa olevia lähemmäksi parempien lähtöviivaa – ketään kuitenkaan laskematta. Usein tätä lähtökohtien parantamista kutsutaan virheellisesti tasapäistämiseksi. Progressiivinen verotus ja tulonsiirrot eivät ole ideologisesti itseisarvoisen tärkeitä. Vaihtoehtoja niille ei ole Suomen ja maailman tilan huomioiden näkyvissä ainakaan seuraaviin satoihin vuosiin.

Nykyisen kaltaiset kunnalliset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle.

Täysin eri mieltä

Suuri merkitys

Meillä ei ole taloudellisesti varaa olla huolehtimatta palveluista ja sosiaalietuuksista. Hyvinvoiva ihminen on sijoitus, joka maksaa itsensä kuntataloudessakin moninkertaisesti takaisin. Pahoinvoivasta tulee enemmän kustannuksia. Hyvinvoiva ihminen rakentaa myös (taloudellisesti) hyvinvoivaa kuntaa.

Virastojen kanssa asioiminen on kuntalaiselle lähtökohtaisesti liian monimutkaista ja hankalaa, saati jos on taloudellisia, terveydellisiä tai muita akuutteja ongelmia, jotka ajavat sosiaalihuollon asiakkuutta hakemaan. Pois kapulakieli, monimutkaiset ja moninaiset tukimuodot, epäselvät ohjeistukset, vaihtelevat tulkinnat, hankalasti (jos lainkaan) toteutuva oikeusturva, luukulta toiselle hyppyyttäminen ja tukiloukut. Tilalle perustulo, jonka toteuttaminen vähentäisi sosiaalihuollon kustannuksia jo lyhyellä tähtäimellä ja kannustaisi työllistymään.

Kotikuntani päätöksenteossa pitää vaalia perinteisiä suomalaisia arvoja.

Täysin eri mieltä

Pieni merkitys

Kysymys on järjetön ja osoitteleva. “Suomalaisuus” tai “suomalaiset arvot” eivät ole koskaan olleet tarkkarajaisia tai ristiriidattomia, eikä niitä voida yksiselitteisesti määritellä. Suomalaisuus ja helsinkiläisyys määrittyvät niistä ihmisistä lähtien, jotka täällä asuvat ja kaupungin asioihin vaikuttavat.

Eduskunta hyväksyi vuonna 2009 lain, joka mahdollistaa parisuhteensa rekisteröineille homo- ja lesbopareille perheen sisäisen adoption. Pitäisikö homo- ja lesboparien saada oikeus myös perheen ulkopuoliseen adoptioon?

Täysin samaa mieltä

Suuri merkitys

HLBTI-pareilla tulee olla täysin yhdenvertaiset oikeudet heteroseksuaalisiin pareihin verrattuna. Hyvä vanhemmuus tai onnellinen perhe-elämä ei ole riippuvainen vanhempien sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumuksesta, biologisesta vanhemmuudesta tai vanhempien määrästä (esim. yksinhuoltajat). Emme voi lähteä kyseenalaistamaan oikeutta vanhemmuuteen tällaisin määrein. Adoptio ei ole kuntapäätöksentekoon liittyvä juttu, mutta kaikenlainen yhdenvertaisuus tulee varmistaa myös kuntatason palveluissa.

Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntani keskustaan, tarjous pitää hyväksyä.

Täysin samaa mieltä

Suuri merkitys

En näe mitään periaatteellisia syitä vastustaa tällaista hanketta. Kysymys on enemmän tekninen ja tulee arvioida sellaisena (mitä tarkalleen, mihin tarkalleen, millä kustannuksilla, aikataululla, miten soveltuu kokonaisuuteen jne.). Hyvä on varmistaa erilaisten sosiaalisten toimintojen tasainen sijoittuminen eri puolille kaupunkia.

Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia.

Täysin eri mieltä

Suuri merkitys

Lapsilla ja aikuisilla on yhtälainen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, samaten opettajilla väkivallattomaan työpaikkaan. Opettajille riittävät samat fyysiset keinot kuin kenelle tahansa muulle. Kuria ei ylläpidetä voimalla, ei koulussa eikä vapaassa yhteiskunnassa muutenkaan.

Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa.

Täysin eri mieltä

 Keskisuuri merkitys

Vastakkainasettelu on keinotekoinen. Ympäristöasioiden huomioiminen luo monessa tilanteessa työpaikkoja. Meillä ei ole syitä tinkiä ympäristöarvoista.

Kaikessa kotikuntani päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista.

Täysin samaa mieltä

Keskisuuri merkitys

Ympäristöllä ja luonnolla on suuri vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja viihtyvyyteen. Mielestäni huomioiminen on järkevää ja olennainen osa päätöksentekoa.

Vanhuuden sisäinen ja ulkoinen yhdenvertaisuus yhteiskunnassa

Iäkkäämmät ihmiset ovat samalla tavoin erilaisia kuin muunkin ikäiset ihmiset ja heitä koskevissa asioissa pitää tämä monimuotoisuus huomioida. Kyse on esimerkiksi kulttuuri- ja terveyspalveluista omalla äidinkielellä.

Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää yhteiskunnassa olla luomatta keinotekoista roolitusta ja sen kautta vastakkainasettelua eri ikäryhmien välille. Pahinta varmaan olisi, jos jotkin poliitikot koittaisit asialla ratsastaa tai etujärjestöt kohtuuttomasti hyötyä.

(vaalilupaus osana http://www.valtaavanhuus.fi/ -kampanjaa.)

Suora demokratia on lähidemokratiaa parempi kunnallisdemokratian kehittämisessä

Kuntien yhdistäminen on pk-seudulla takaa riittävän päätöksenteko- ja toimeenpanokoneiston yhteiselle metropolialueelle, lopettaa haitallisen kilpailun veronmaksajista ja antaa nykyistä tehokkaamman mahdollisuuden puuttua alueiden eriarvoistumiseen ja kurjistumiseen. Demokratian heikentyminen liitoksen seurauksena on kuitenkin hyvin aiheellinen huoli.

Lähidemokratia on “hajautetun kollektiivisen päätöksenteon järjestelmä” eli siinä on kyse “kansalaisten välittömistä mahdollisuuksista vaikuttaa jokapäiväistä elämäänsä koskettaviin hallinnon toimiin demokraattisen päätöksenteon kautta.”. Lähidemokratia rinnastetaan usein asukasosallistumiseen, mutta käytännössä “kunnissa lähidemokratia on useimmiten haluttu rajata epämuodollisiin, ei-institutionaalisiin toimintatapoihin, ja kunnanvaltuuston käyttämää yhteiskunnallista valtaa on varsin niukalti jaettu alemmille hierarkiatasoille.”. Kyse on siis sinällään arvokkaasta, mutta usein varsin rajatusta, pienimittaisesta ja paikallisesta vaikuttamisesta. Pahimmillaan lähidemokratia kuitenkin lisää tarpeettoman byrokraattisen lisätason ja epäselvyyttä vastuunjakoon sekä tehottomuutta hallintoon. Epäselvyys voi käytännössä etäännyttää kansalaista päätöksenteosta entisestään. Viimeksi tällaista kyseenalaista kaksitasoisuutta esitti Helsingin Vihreät.

Sen sijaan suoran demokratian avulla nykyistä tehotonta ja korruptioaltista edustuksellista järjestelmää voitaisiin kehittää parempaan suuntaan ja taata kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet suuremmissakin kuntayksiköissä sekä valtakunnantasolla.

Mutta miksi kansalaisen sitten pitäisi jakaa demokraattisia oikeuksiaan nimenomaan häntä lähellä asuvien kanssa? Miksi juuri maantieteellinen alue olisi nykypäivänä järkevä demokraattinen yksikkö Pahimmillaan tällaisella mallilla luodaan vain tarpeetonta alueellista vastakkainasettelua ja kasvatetaan eriarvoistumista. Vai onko tarkoitus oikeistolaiseen henkeen kilpailla veronmaksajista ja siten aiheuttaa häviäjille kurjistumisen syöksykierre ja tarvetta valtion kohdennetuille tukitoimille? Kilpailu ei ole hyvä väline pysyvän hyvinvoinnin luomisessa.

Lisäksi alueellinen kaksitasoinen ”demokratia”järjestelmä antaisi monille populistisille puolueille mahdollisuuden rakentaa massiivista kenttäorganisaatiota veronmaksajien rahoilla ja tehdä politiikkaa keinotekoisella alueiden etujen vastakkainasettelulla. Tämäkään tuskin on Suomen etu.

Muut lähteet:
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:0iellPFN_0UJ:www.uta.fi/laitokset/yhdt/opetus/ymp_suun/esseet/reetta_koskenranta.rtf+l%C3%A4hidemokratia+m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4&cd=1&hl=fi&ct=clnk&gl=fi

Homoateistiorja

Orjat, homot ja ateistit ovat mielenkiintoisia verrattavia vähemmistöryhmiä: kuka tahansa voi olla homo, joutua orjaksi tai päättää alkaa ateistiksi. Ryhmiin voi siis samaistua helposti.

Ennen paria viime vuosisataa orjuus on ollut normaalia ja hyväksyttyä eikä sympatiaa riistetyille paljoa tippunut. Samoin homous on monissa maissa tullut jossain määrin suvaituksi viimeisen vuosisadan aikana. Ateistia (tai laajemmin uskonnotonta) saa kuitenkin retorisesti parjata ja sortaa enemmistön toimesta, joissain maissa seurauksena ateismista on kuolemantuomio, Suomessa epätasa-arvoinen kohtelu mm. valtion ja kuntien toimesta.

Uskonnon rooli näiden kolmen vähemmistön kohtelun historiassa on mielenkiintoinen.

Orjuuden vastustamisen aatepohja on valistuksen tuotosta, mutta myös monet liberaalit kristityt tukivat orjien vapautusta. Kuitenkin uskonnot ovat vuosituhansia hyväksyneet ja tukeneet eriarvoisuutta (ml. orjuutta) mm. luvaten nöyrille ja osaansa alistuville palkkion seuraavassa maailmassa. Vasta Ranskan vallankumous ja valistus aloitti ihmisyyden erilaisuuden kunnioituksen voittokulun.

Homous on ollut normaalia mm. antiikin aikana ja vasta Rooman valtakunnan kääntyessä kristinuskoon on siitä tullut rangaistavaa. Kristityssä Roomassa homoja poltettiin ja tapettiin miekalla. Homojen oikeudet ovat parantuneet merkittävästi vasta viime vuosisadalla, erityisesti vapaissa demokratioissa. Kehityskulku on nähdäkseni seurausta Ranskan vallankumouksen liikkeelle laittamista liberalismin aalloista. Kuitenkin suuressa osassa maailmaa homous on edelleen laitonta, sairasta ja rangaistavaa kuolmentuomiolla. Merkittävä osa kritiikistä homoutta kohtaan tulee uskontojen taholta, mutta myös konservatiivisista (ala)kulttuureista. Hankalaa onkin erottaa uskontoa ja kulttuuria tässä yhteydessä.

Ateismi eli ihmisen valinta elää ilman ”jumalia” on vuosituhansia vanha käsite, joskin sekin sai uutta pohjaa Ranskan vallankumouksen kautta. Kuitenkin ateistit ovat vähiten hyväksytty vähemmistö näistä kolmesta. Ihminen voi verisesti vastustaa orjuutta ja kannattaa homojen oikeutta avioliittoon, mutta ateisteja hän ei ymmärrä tai halua asettaa samalle viivalle itsensä kanssa.

Osaksi tätä henkistä ilmapiiriä voi selittää uskontojen vahvalla henkisellä ja fyysisellä valta-asemalla. Mm. Suomessa kirkolla on kymmeniä tuhansia työntekijöitä ja miljardiomaisuus, Vapaa-ajattelijoilla yksi työntekijä. Varsinainen Daavid-Goljat-asetelma, vaikka uskonnottomia on Suomessa jo 19,2 % väestöstä eli neljä kertaa enemmän kuin ruotsinkielisiä. Ortodokseja on saman verran kuin islaminuskoisia eli noin 1% verran kutakin.

Ateismin pelkoon on monia muitakin syitä, kiinnitän erityisen huomion kuitenkin yhteen eli mielikuvien eroon. Orjat ovat heikkoja ja sorrettuja, samaten homot ovat julkisuudessa (myös tahtomattaan) brändäytyneet söpöiksi, pehmoisiksi, hieman avuttomiksi ja iloisiksi (gay) tanssahtelijoiksi, joita mm. pahat ja rumat persusedät tai ilkeät Luther-säätiöpapit sortavat. Näitä kahta ryhmää kohtaan on pääsääntöisesti helppo tuntea myötätuntoa ilman että kokee itseään uhatuksi.

Ateistit ovat keskimääräistä korkeammin kouluttettuja, paremmin toimeen tulevia ja älykkäämpiä eivätkä he siten sovi sorretun ja heikon vähemmistön rooliin. He edustavat myös muutosta totuttuihin tapoihin ja erilaisuutta. Imagonrakennus on myös kuvien sekä mielikuvien palvontaa vastustaville ateisteilla hieman hankalaa. Ateisteja ei myöskään yhdistä mikään ismi, maailmankuva tai poliittinen yhteisymmärrys. Ateisteiksi uskonnon valta-aseman alla itsensä tunnustavat ovat myös korostetusti itsenäisiä ajattelijoita. Kuten on sanottu: ”Ateistit ovat kuin kissoja, heitä on vaikea ajaa laumaeläinten tavoin yhteiseen suuntaan.”.

Todellisuudessa orjissa, homoissa ja ateisteissa on sekä söpöjä että inhottavia yksilöitä – tunteellisten mielikuvien ei tulisi ohjata haluamme tasavertaisuuteen.